Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Minun armossani on Sinulle kylliksi

<< < (7/9) > >>

1944:
Jommassa kummassa Härmässä oli muinoin rippikoulu ja aihena oli ollut Jeesus, hyvä paimen. Kielikuviahan pappi joutui sananselityksessään käyttämään. Hän halusi saada rippilapset ymmärtämään asian aikaan tuotuna ja kysyi: "jos te olisitte noita lampaita, niin mikähän minä olisin". Tyttöjen puolelta oli yksi käsi noussut. Pappi ilahtuneena kysymään, että "no mikä minä olisin". Arasti ja hiljaisesti tytär vastasi, että "karoo". Karoohan on paikallista äidinkieltä ja tarkoittaa pässiä, uroslammasta.
Pappihan yritti saada vastauksen, että hän olisi hyvä paimen.
En muista, että mistä olen tämän asian kuullut tai lukenut, mutta jostakinhan kuitenkin. Minun Jumalani, vaikka kurittaa, on armollinen vitsin kertojille. Körteissä pientä vitsailua pidetään sananselityksen yhtenä tehokeinona, ainakin Savossa, koska siellä osataan.

1944:
Kohortin palvelusajalta minulle jäi yksi luja ystävä. Vaihdamme ajatuksia puhelimitse ja spostin kautta. Sanoisin, että parin viime vuoden ajalla hänen mielipiteensä on ollut nosteena, kun suru alkoi painaa. Onhan minulla perheväkeni vierelläni, että olen pärjännyt. Mitenkähän ihan yksinäinen suuressa kivikaupungissa oikein pärjää? Ihmistä ei ole tarkoitettu yksin elämään, sellaisen asian olen oppinut. Koska olen "herra", en joka paikkaan voi mennä. Jostakin joku asian saa selville ja aloittaa varovaisten tiedustelukysymysten esittämisen. Muutamia kertoja olen katsonut paremmaksi väistyä.

1944:
Kirjoitettuhan on, että muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin tulevat ne pahat päivät, joista olet sanova, että nämä evät minua miellytä. En tietenkään niin elänyt. Nyt joudun monesti yöllä istumaan keinutuolissa, kun paikkoja repii. Kipupillerin ottoon on vielä tunteja, joten turvaudun salaa, moneskohan kerta, Voltaren forten levittämiseen. Oikeakätisenä kehoni sama puoli kenkkuilee, nyt olletikin, kun tulivat lumityöt tehtäväksi. Olen siinä suhteessa riittävän leväperäinen ja annan traktorin jälelle jäädä jopa kasoja. Ennen saatoin ajatella hakevani rikkakihvelin ja harjan, että olisin kerännyt armeijan peltimukin kokkoiset möykyt pois.  :003:

vn:
Aivan...hyvin kirjoitat!   :039:

Kyllä tällä iällä on aika rampa vähänkin isomman fyysisen ponnistelun jälkeen.

Itse olen nyt aika uuvahtanut...tylleröt vanhempineen olivat luonamme kolme yötä
ja päivät niiden välissä.
Vilskettä piisasi, on lapsiperheen elämä aika vauhdikasta.
Ihana kun kävivät, virkisti, piristi, toi vaihtelua varttuneempien päiviin.
Mm. pulkkamäessä käytiin ja tuli meikämannenkin laskettua ja menin mukkelis makkelis.

Nyt levähdys mäkikisaa katsellen.

Kerroit armeijan peltimukeista, aika isoja muistaakseni...kyllä minäkin sen kokoiset
lumipaakut sivuun kolailen...
Ne peltimukit kulki kyllä aika lujaa pöydän pinnalla päästä päähän...mulla oli hetkellisesti
tuvan ennätys.
Kaikki sattuman varainen mulla sujui jo siihen aikaankin...mm. konepistooliammunta.

1944:
Hyvä, kun on positiivisia muistoja.  :039:

Pojan ja hänen lastensa kanssa mekin joka toinen viikonloppu nujuamme ja koira vielä päälle.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu