Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Ajatuksenvirtaa

<< < (3/3)

Riitta-mummi:
Mikä on se tekijä ihmisessä joka saa toisen suvaitsemaan, toisen ei.  Mielipide-erot tulevat esiin lähes kaikessa. Parisuhteessa,sisatuksissa,  perheen kesken, seurakunnassa, yhdistyksissä, järjestöissä, politiikassa, talo-yhtiöissä ja työpaikoilla .

Jo päiväkodissa lapset jakautuvat niihin joista 'mä tykkään' ja 'joita en yhtään tykkää'.

Kateus toisenlaisen ihmisen ominaisuuksista: ulkonäöstä, kuten pituudesta , laihuudesta ja hyvistä hiuksiata on naisille tuttua työyhteisöjen kahvihuoneista.

Oppi-arvot, kielitaidot, lapset tai lapsettomuuskin voivat olla kateuden aiheuttavia juttuja.

Tietomäärä, taidot, kieli ja sen käyttäminen, verbaalisuus. Tuttua varmaan muillekin kuin minulle. Harrastuksetkin ovat toisille kuin 'punainen vaate'.

Osa on kyllä ' omaa ansiota, hankittua,'  mutta osa on jo luomisessa sukuun suotuaja ominaisuuksia joille ei voi juuri mitään.

Luotuina meille kaikille on annettu jotakin, ihmisyys ja kaikki se mitä se sisältää.
Missä sen käyttö menee pieleen kun näistä mainituista ja monista muista asioista tullaan kateelliseksi. Syntyy turhaa ahdistusta, ja sitä puretaan syyttömiin lähimäisiin. Ärsyynnytään . Se syö eniten itseä.

Pssst ! Olen minäkin kerran ollut kateellinen. 1970-luvulla  muotiin tuli Twiggy-mallinen nainen. Poikamainen rakenne, olemattoman laiha ja ei rintoja eikä pakaroita !
Siis lauta, niin kuin sanottiin.
Luoja oli muovannut sukumme naiset notkoselkäisiksi, pyöreäpaikkaisiksi, äiti-mallisiksi. Silloin keljutti.
 Kateellinen en ole, mutta kriittinen kyllä.

vn:
Morjensta!
Vuoden lyhimpänä päivänä piipahdin tänne hetkeksi huokaisemaan.
Ajattelin että josko saisin tänne jotain oman pään tuotteita aikaiseksi, mutta taisi jäädä haaveeksi.
Vaikka paljonhan täällä on kaikenlaisia musiikki, kirja, uutis, ym. linkkejä, oman pään tuotteita todella kaivataan, ja mielellään hyvässä hengessä.
Olen vaan väärässä ketjussa...vilkaisin tässä muutaman hienon ja viisaan tekstin mitä Riitta ja joku vn on tänne julkaissut.

Onhan se niin että päivät ja mielialat vaihtelee, olosuhteet ja lähipiirin tilanteet koettelee.
Nyt mennään taas kevään valoa kohti, joulutunnelmaakin etsien ja kysellen.
Tuolla aikaisemmin pohdin miten osaamme käyttää aikamme oikein.
Ja miten selvitä odotusten ja vaatimusten paineista?
Jos suostun kysymään kuka ne odotukset ja paineet asettaa, niin se olen minä itse itselleni, miksi, lienee ihan turhaan.
Rohkea heittäytyminen tähän hetkeen, ei ole akuuttina muuta hetkeä. Riittää kun teen parhaani vain tässä hetkessä, muuta ei tarvita, saan pyytää apua Ylhäältä.
Ehkä, jos itselleni asetetut odotukset ja vaatimukset aiheuttaa liikaa paineita, niin niistä pitää luopua, jotta toiset pääsevät lähelleni.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu