Keskustelu > Raamattupiirit

Raamattupiiri, 2. Korinttolaiskirje 3. luku

(1/2) > >>

vn:
http://raamattu.fi/1933,38/2Kor.3.html

vn:
Kauhistus sentään...tuossa luvussa puhutaan kirjoittamisesta...Kristuksen kirjeestä!
Nyt sattuu ja lujaa.... :'( :'( :'( :'( :'( :eusa_pray:
Olen pienellä paikalla...olen tuosta aiheesta joskus "rohjennut" kirjoittaa....

Pena:
Minulle tämä puhuu Raamatusta, joka näyttää joillekin olevan 'kivitauluun hakattu' Jumalan sana. Heille Raamattu muuttuu lähes uskon kohteeksi Jumalan rinnalle tai pahimmillaan sijaan. Minä ajattelen pikemminkin niin, että Jumalan sana on Raamattua lukeneen tai sen sanaa kuulleen ihmisen toiselle lausuma armon ja totuuden sana.

Riitta-mummi:
Sehän sanotaan tuossa Korttilaiskirjeessä näin selvästi : 

3. Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin.

ja näin:

5. ...meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,
6. joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

Lain kivitauluhin oli hakattu kuoleman virka.

"Kirjain kuolettaa, Henki tekee eläväksi "

vn:
Yritin lukea ja miettiä noita samoja jakeita 3-6 ja lisäksi 12.
Koen että siinä on kyse suurista asioista, sellaisista mitä vain Jumala voi ihmiselle antaa.
Kokeeko ihminen niitä? Osaako kuvailla? Kertoa, kirjoittaa?
Vai onko kyseessä joku "selittämätön perusta jossain"?
3:ssa jakeessa, olla ilmeistä...siis näkyy ja tuntuu ja kuuluu jotenkin?
12:ssa jakeessa, sellainen toivo antaa rohkeutta...varmaankin näin?
vastakohta: toivottomuus antaa pelkoa...ilmiselvästi näin...
Luulisin...

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu