Keskustelu > Raamattupiirit

Raamattupiiri, Psalmit 61-70

(1/3) > >>

karjalaisenkyösti:
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ps.51.html
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Ps.51.html

karjalaisenkyösti:
61:2. Kuule, Jumala, minun huutoni, huomaa minun rukoukseni.
61:3. Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea.

Mielessä on kuva, jossa on tilanne, jossa mahdottoman tilanteen edessä oleva ihminen huutaa avukseen Jumalaa.
Ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin huutaa ja toivoa.
Miten kauan lienee jo huutaneen ja mahdoton tilanne on edelleen päällä.
Herran avuksi huutajalla on siitä huolimatta toivoa, vaikka kaikki olosuhteet ja muut seikat ympärillä todistavat päinvastaista.
Henki ehkä menee, mutta toivo ei: "joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu".

Pena:
Sinä saatat joutua ahtaalle, aina helvetin partaalle saakka, valmiina syöksymään sinne. Sinä et voi joutua syvemmälle kuin helvetin kitaan. Monet pyhät ovat olleet siellä, vieläpä syöksyneet helvetin syvyyksiin. Sielläkin voit kuitenkin huutaa, sielläkin voit katsella pyhää temppeliä. Tuohon temppeliin, joka oli käsin rakennettu, saivat vain puhdistetut astua ja hekin uhria tuoden. Mutta nyt on Kristus meidän temppelimme, meidän uhrimme, alttarimme ja ylimmäinen pappimme, jonka luo saavat tulla vain syntiset, eikä heillä saa olla muuta uhria kuin hänen oma verensä, joka on kerta kaikkiaan uhrattu.

Thomas Wilcox, Kallis hunajan pisara

Riitta-mummi:
Kyllä nuo Wilcoxin sanat ovat kuin hunajainen toti kipeälle kurkulle ( vrt. öppiäinen toisaalla )
Hän taitanut koota muutaman ajatuksen Raamatusta niin, että lukija sen lämmön oikein kokee. Syvällä käyneelle se on alas laskettu armo.

karjalaisenkyösti:
Tuo Wilcoxin 'Kallis Hunajan Pisara' on eräs minun mielikirjoistani.
Monesti työmatkallani olen sitä junassa lueskellut.
Olen ehkä muutaman kymmenen kertaa sen läpi lukenut.
Tutustuttuani Jonas Laguksen kirjeisiin alkoi tuo Wilcoxin kirja jotenkin uudella tavalla joltain osin minulle avautua.
Sillä tavoin osaan tuon Wilcoxin kirjan ulkoa, että jos joku siitä katkelman lukee, yleensä tunnuistan, että se on hänen kirjastaan, mutta en silti vielä ole oikein päässyt sisäistämään kirjan sanomaa niin, että voisin sanoa, että sen teksti olisi ikäänkuin tullut lihaksi minulle. Ei ole vielä auennut, vaan lähden siitä, että joskus se vielä minullekin aukeaa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu