Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Kirje Ruutille

<< < (25/27) > >>

1944:
Niin, olen taas valvoskellut iltayön tunteja. Toinen minäni vaatii kirjoittamaan ja muukalaisminäni toppuuttelee, sillä tyhjän saa pyytämättäkin. Koettu epäoikeudenmukaisuus on vaivana tyttäreni asiassa. Poliisi syötti tietoa miltei joka päivä medialle ja sellaiseen ei voitu vastata millään tavoin. Tyttäreni oli moneen suuntaan uhri, mutta hänen osana oli tuhoutua. Tyttären mies huorasi länsirannikon naisen kanssa, mutta koska se ei ole lainvastaista, siitä ei välitetty, vaan kyläyhteisö otti avioliittoaan puolustavan henkilön pahiksena maalitaulukseen. Poliisi taas ei voinut huoraamisesta mitään kertoa. Tällä tavoin poliisi oli mielestäni  lynkkausmielialan vallassa olevan yleisön ja median tietoa jakava osapuoli. Kyllähän huuto sitten loppui, kun tytär tuhoutui. Näin asiat mielestäni menivät filistealaisten maassa.

1944:
Toisaalla kirjoitetaan osiossa "turha joukko" innokkaastikin. Olisihan se kiva kirjoitella pelkästään kristillistä eetosta, vaikka se minulle on vaikeata. Raamatun historia on aina kiinnostanut ja Kaanaan maa, se maa, missä Jeesuskin aikoinaan vaikutti. Olen erikoistunut  :003: kirjoittamaan ihmiselon nurjista paikoista ja elämästä yhdessä sellaisessa.  Onko se minua auttanut?. Eipähän ole tarvinnut kääntyä ammattiauttajien puoleen kuluttamaan omaa eläkeläisen rahaa. Enkä ole ollut jonon tukkijana, olisihan sellainenkin muita ajatellen ollut tympeätä. Mutta sanomatta paras, en minä osaa tulevaisuuteeni kurkistella. Sitä armolahjaa ei ole muillakaan muukalaisilla.

1944:
Psyykkeeni on haavoitettu, sille en voi mitään.

Tiedämpähän olevani maan päällä muukalainen. Israelin kansa on aina tiennyt saman suhteensa Jahveen.

vn:
Tuttuja tuntoja veli kirjoitat!

Muistamme...Kristus kulkee jalkaisin ja etsii monttuihin pudonneita...
myös ulkopuolella leirin...

 :eusa_pray: :109:

1944:
 :039:

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu