Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Kirje Ruutille

<< < (24/27) > >>

1944:
Tästähän on hyvä jatkaa. Uskalsin aiemmin kirjoittaa poliiseista ja syyttäjistä ja verrata heitä oman toimialansa yhteen henkilöön. Kirjoitin aivan oikein. Nyt on isoja poliisipomoja syytettyjen penkillä. Komisario on siinä joukossa vasta vänrikki armeijassa. Tyttäreni asian päättänyt syyttäjä ei näytä osaavan poliiseja johtaa kuulustelujen tekemisessä, vaan on näköjään hyväksynyt huonot paperit. Valokuvan voimalla median edustaja saanee asian tarkempaan käsittelyyn, josta syyttäjä joutuu toteamaan, että "jos pohja on ollut liian kapea ja uutta esitetään, meidän on harkittava uudelleen  asian käsittelemistä".
Syyttäjillä on valtaa meidän muiden yli hirvittävän paljon, he pystyvät vallallaan musertamaan jonkun isän ja tekevät sen lain suomin mahdollisuuksin riippumattomina. He ovat valitut elämänsä ajaksi virkaansa. Joistakin on tullut liian riippumattomia yhteiskunnan demokraattisen valvonnan edessä. Yksi sai lähteä. Aina silloin tällöin syyttäjän päätös menee uusiksi.
Olisiko parempi, että syyttäjät valittaisiin tehtäväänsä määrävuosiksi kerrallaan

1944:
Mitä aiemmin kerroin on sitten lehtitiedon mukaan menossa uudelleen tutkintaan. Eli kaksi poliisia olisi saamassa syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Aarnio-tapauksen syyttäjä oli antanut tiedon, että naapuritontille ei oltu menty. Toinen kihlakunnansyyttäjä tutkituttaa lisää. Onkohan syyttäjä toimessaan lain ulkopuolella eli virheitä saa tehdä, niistä ei sakkoja vaadita.
Voin kirjoittaa, että en ole enää pro-syyttäjä/pro-poliisihenkinen siten kuin muutamia vuosia sitten oli vielä tilanne.
Lehtikirjoittelun oikeellisuuten en myöskään luota suuressakaan määrin ennenkuin varmempaa tietoa esitetään.
Tiedän isän, joka on 9 kk odottanut poikansa kuolemansyyn tutkimuksen valmistumista. Ruutilla meni 6 kk. Ohjeessa on, että jopa 3 kuukaudessa asia pitäisi olla valmistunut omaisille tiedoksi. Ei näin saisi olla, että viranomaiset voivat luistella vastuustaan.

1944:
Voi voi, Robin Lardot joutuu puolelle palkalle. Kait hän on virkaansa varten aika paljon lakia lukenut, että olisi ymmärtänyt hypätä syyttäjä-ketjuun. Se porukka osaa hommansa, kuitenkin virheitä tehden, ollen miltei Jumalasta seuraava täällä muukalaisten maassa. Ymmärtävätköhän olevansa vain muukalaisia?

1944:
En saisi olla isänä laiska ja jättää kriittiset mielipiteeni vain jollekin yleiselle foorumisivustolle. Olen kritisoinut poliisivankilajärjestelmää, kihlakunnansyyttäjän ja poliisin rikosylitarkastajan helppoa menetelmää selvitä itsemurhakuolemasta poliisivankilassa ja kuolemansyyntutkimuksen viivästymisiä. Minun tulisi siis kirjoittaa lainlaatijataholle mielipiteeni ja sama tiedoksi eduskunnan oikeusasiamiehentoimistoon. Laissa on nyt niin ilmeinen mahdollisuus selvitä kuolemasta poliisivankilassa kirjoittamalla vain Potemkinin kulissin tapainen tutkimus ja salaamalla se diarioon, koska omaiselle lähetetään vain patologin lausunto.
Poliisivankilassa tapahtunut itsemurhainen tuhoutuminen on laaja kokonaisuus ja yhteiskunnan demokraattinen velvollisuus on olla sellaisesta riittävän tarkoin selvillä tapauskohtaisesti. Itsemurha ei ole syy, se on seuraus.
Päättäjät saattavat ajatella, että omaisen häpeä on niin suuri, että eivät aja asiaansa. Ei asia aina näin mene.

1944:
On jollakin tapaa outoa, että en muista miten olen edellä olevan tekstini kirjoittanut. Laiskuus vielä vaivaa. Jos alan aktiiviseksi miettijäksi, niin unilystini huononevat ja se on tympeä asia.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu