Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys

(1/9) > >>

1944:
Nuorempana metsästin ja siinä 70-80-lukujen vaiheessa alkoi kiinnostaa myös Raamatun lukeminen. Silloin alussa yritin painaa mieleen kohtia, missä mainittiin metsästyksestä. Ei siitä pitemmän päälle tietenkään tuotosta syntynyt, mutta jonkinlainen halu tehdä "lopputulema" jäi.
Pyhä maa on tietysti Israel ja aika alkaa suunnilleen siitä vaiheesta, kun erämaavaellus oli takanapäin ja perheillä oli pysyvämpi paikka asumiseensa.
Israelin mies ei ole metsästyshenkinen, mieluummin hän viihtyy kotipuunsa alla. Pääasiallisen elinkeinon ollessa karjanhoito, oli erityisen tärketä voida pitää pedot poissa karjan kimpusta. Vanhimmat metsästäjät olivat Ismael, 1.Moos. 16 ja 21 ja Eesau, 1.Moos. 25:27. Tämä siksi, että heidät karkoitettiin arolle pois yhteisöstään ja yhtenä elannon hankkimiskeinona oli riistan metsästys. Heidät voi määritellä kulkureiksikin. Niin oli muinaisilla suomalaisillakin metsästys kalastuksen ohella elinkeinona. Mitä on ollut ennen, sitä on myöhemminkin, Saarnaajan kirjan viisaus 1:9. Simson ja Daavid ainakin kuvataan karjalaumojen suojelijoina villipedoilta 1.Sam. 17:34-37. Simsonista on kertomus, kun hän löytää satunnaisilla retkillään arolta kuolleen leijonan nahkan ja luut. Näiden sisään mehiläiset olivat rustanneet pesänsä ja tehneet hunajaa. Siitä Simson sai aiheen arvoitukseensa"Lähti syötävä syömäristä, lähti väkevästä makea". Daavidilla oli monenlaisia apureita omana aikanaan: lain suojattomia ja mainitaan yksi metsästäjäkin Benaja, 2.Sam. 23:20.
Vapaana luonnossa kuljeskelevia petoja olivat ainakin leijon, karhu, susi, pantteri ja pienempi leopardi. Leijona on ärjynyt Jordanin rantapusikoissa Jer. 49:19. Edellä on Samuelin kirjan kuvaus kuinka karhua voidaan parrastakin nykiä.
Erikseen pitää kirjoittaa villisiasta. Kesy sika oli juutalisille inhotus, niin kai villisikakin oli sitä myös. Villisikaa ei mainita Vanhassa Testamentissa. Mutta villisika on yleinen sellaisilla alueilla, missä elämisen ehdot vain täyttyvät. Pohjoisessa ennen Hule-järven soisessa ympäristössä ja Jordanin varsilla eteläänpäinkin on villisioille suotuisia paikkoja elellä. Sikaa täytyi vainota, sillä se aiheutti kaikenlaista tuhoa asujamistolle. Aapeli Saarisalo kuvaa kirjassaan villisikojen hävittävän viinitarhoja syömällä ensin rypäleet, sitten lehdet ja lopuksi tonkivat kärsällään juuretkin maasta. Olen nähnyt televisiossa pätkän filmiä, missä villisikaemo johdattaa poikasensa aika haipakkaa pakoon suurten kaivureitten välistä. Siis tämän nyky-Israelin aikana.
Mooseksen lain mukaan sika on saastainen eikä sen lihaa voi syödä.
Gaselli ja vuorikauris, peura olivat metsästettäviä ja syötäviä isoja riistaeläimiä. Niistä pitää ennen syömistä laskea veri pois ja peittää se maahan, 3.Moos. 17:13. Isommat linnut sopivat myös riistalinnuiksi.
Villieläimiä ja riistaa ei saanut vainota sukupuuttoon asti, tämän ymmärrän kohdasta 3.Moos. 25:7. Jos villieläinten määrä jotenkin nousi korkeaksi, niin se ymmärrettiin siten, että kansa oli rikkonut Jahvea vastaan Jer.5:6.
Metsästystavat olivat verraten yksinkertaiset. Käytössä olivat jouset ja nuolet, linko, heittokeihäät, oli verkkoja ja monenlaisia ansoja, pahoja pauloja. Isot villieläimet pyrittiin houkuttelemaan syviin kuoppiin ja vahvoihin verkkoihin Ps. 9:16.
Haluan vielä mainita aiheeseen kuuluvasta kesyllä haukalla tapahtuvasta kanien ja riistalintujen metsästyksestä. Se on ollut aina erityisesti beduiinimiesten täysi harrastus. Voitte yrittää löytää YouTubesta juutalaispuolalaisen laulelman 30-luvulta "Abdul Bey", yksinkertaisesti Abdul-herra. Ko videon mukana on aika karuja kuvia omalta ajaltaan, mutta yhtenä kuvana on ylpeänoloinen haukalla metsästävä mies.
Vanhassa Testamentissa on muutama kohta, missä naisella on iso osa. Yksi on Sananlaskujen kirjan viimeinen luku, minulle se on "Kelpo vaimon ylistys". Siinä kuvataan mm kuinka kelpo vaimon mieheltä ei riistaa puutu. Kyllähän se tarkoittaa, että isännällä on aina ruokaa, silloin kuin muullakin väellä oli. Joskus nähtiin nälkää, erityisesti sodassa, jos oltiin piiritettynä linnoitettuun kaupunkiin. Tällainen aluehan oli vain 3-7 ha. Että tällainen lopputulema.

Pena:
Raamatun eläimistä tamaani oli minulle pitkään vieras. Sitten pääsin seuraamaan sen touhuja aikuisten lasteni kanssa tekemälläni Namibian-matkalla. Tyttäreni nimitti sen hauskan ja hyvinvoivan oloisen hahmonsa vuoksi Jope Ruonansuuksi. Sitä pitää helposti jyrsijänä vaikka taitaa olla enemmän sukua norsuille.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tamaanit

1944:
Kiitos viestistä. Israelissa olen tavannut tamaaneja Suolamereen laskevassa Wadi Arugotissa. Saimme seurata puussa ja kallion koloissa olevaa populaatiota vähän pidempään, kun wadissa oli sattumoisin niin paljon kävijöitä, että jono jumitti vähän väliä. Jos joku on lisää kiinnostunut em wadista, niin kartassa näkyy Ein Gedin iso kibbutsialue, siinä lähellä ja toisena wadina on Nahal David, Daavidin puro.
Puutamaani vissiin kiljuu hirveästi. En nyt osaa arvioida, että miten Jope osaa laulaa.

Pena:
Namibialaisen 'Jopen' laulua en kuullut. Se piti mölyt mahassaan. Ruonansuun lauluista pidän lähinnä sanoituksina. Raamatun eläimistä olen joskus miettinyt kettujen osuutta Laulujen laulussa: Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan! Maistuvatko viiniköynnöksen nuput ketunpojille? Mieleen tulee eläinsadun marjojen happamuutta mariseva kettu.

Riitta-mummi:
Voisiko se tarkoittaa anoppia joka puuttuu nuorenparin onneen.   :003:

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu