Ympäröivää maailmaa emme voi muuttaa tahtomme mukaan. Omaa joulua voimme viettää niin kuin tahdomme. Tai tietenkin itsekin on tehtävä kompromisseja omien läheisten kanssa. Mutta siinäkin ratkaisee, miten itse asiat ottaa ja miten niihin asennoituu.
Nuorena uskoon tulleena alkoi kotini tapa hössöttää, sterssata jouluna ottaa päähän. Aatto oli mahdotonta sompailua ruokakaupassa, hautausmaalla (jonne oli n. 30 km matkaa), saunassa ja sisarusten soikoilua kodista toiseen (appivanhemien ja kodin väliä), koko ajan joululaulut raikuen radiosta ja TV:stä.
Kun tulin tänne maalle, ensimmäinen joulu tässä talossa tuntui aivan uskomattomalta. Rauhallista, hiljaista. Sai keskittyä ihan oikeasti joulun sanomaan.
Vuosien varrella on tullut ohjelmaan sitä ja tätä lisää, mutta tärkeintä on se mitä minun sisälläni liikkuu. Hylkäänkö stressaavat asiat ja ajatukset. Rauhoitanko aikatauluni ja mieleni. Keskitynkö joulun sanomaan vai ulkoisiin puitteisiin.
Minäkin teen mielelläni perinteisiä jouluruokia, siivoan, koristan kotia ja hankin muutaman lahjan, mutta en stressaa niillä. Jos jotain jää siivoamatta, ei väliä. En pyri täydellisyyteen ja olen armollinen itselleni. Siitä syntyy joulumieli.
Muutama vuosi ollaan kierretty aattoiltana joulupukkikeikkaa. Ei rahan vuoksi, vaan vain pyydettäessä muutamalle tutulle lapsiperheelle. Siitä on tullut minulle ja miehelleni hauska uusi perinne. Minä olen ollut välillä muorina ja useimmiten vain kuskina. Autossa on ollut mukava kuunnella Ilmasiltaa - maailman eri kolkista joulutervehdyksiä ja ulkosuomalaisten erilaisia joulunviettotapoja. Kierroksen yhteydessä olemme kävelleet iltapimeällä hautausmaalla katselemassa kynttilöityjä hautoja. Tänä jouluna kävelimme vesisateessa joulupukin kanssa märkää hautausmaata odotellessamme, että viimeisen vierailupaikan väki ehtisi asettua navetalta ja joulusaunasta aattoillan viettoon.