Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Kirkon olemuksesta. Bonhoefferia aloittelijoille, lyhyt oppimäärä

<< < (2/14) > >>

Leena:
Kiitos, yritän parastani, itselleni oli ensimmäinen jota käsitin, ja luin ihan henkeä haukkoen.

Hän toteaa kirkon tulleen näkyväksi, kuin " inkarnoituneen" todella kuten Riitta-mummi sanoo, helluntaina, jolloin Jeesus lähetti sen lupaamansa puolustajan, lohduttajan, ja kaikkeen totuuteen johtajan, Pyhän Hengen. Olin alle lukenut hitaasti tankkaamallla vaikeamman Stinissenin Evigheten mitt i tiden. Se helpotti ymmärtämään ajan ja ikuisuuden samanaikaisuutta ja toisaalta täyttä erilaisuutta, erillisyyttä.

"............

Lopulta rikas oppineisuus, nerokas oivalluskyky, mahtava työmäärä joka tähän on satsattu, lopulta pelkistää uskon ytimen.

On toinen asia, ja toisen keskustelun alue, onko apostolinen uskontunnustus todella sen väärti, että elämme uskonyhteydessä. Tai kelpaako se mittariksi.  
PTuo olikin pommi tuo. Ettei meidän tarvitsekaan asettaa kriteerejä, ei ainakaan, uskotko jokaisen lauseen uskontunnustuksesta.
Ja sitten me haaskaamme aikaa johonkin homokysymyksiin. Voisiko sitä katsoa, että ai, tommosiakin on. AI ei irstailua...  Minä ihan luulin.... Kerro lisää, kaikkea Luoja loikin.

Osana ihmiskuntaa jaamme auttamatta tahtoen tai tahtomattamme kaiken mikä täällä rikotaan. Me jaamme ihmisen osassa Syyrian sodan, pedofiilien armonhalveksunnan, ja anomme armahdusta Kristuksen tähden.  Me hyödymme Länsirannan miehitettyjen alueiden tuotteista, vaikka jokin jaffaboikotti jäisikin väliin, eihän se maa maataloudesta elä nyt enää.   Kun juttu on niin sotkuinenkin.

Ja samalla kirkko kantaa meitä ja meidän syntejämme. En ole ottanut selvää Greenpeacen toinintamotiiveista, olen unohtanut Sini Saarelan, en edes rukoile ymmärtämystä itselleni, en hänen puolestaan jos kenenkään. Sitä kaikkea kirkko kantaa, en jää synteineni yksin. Armon hinta oli huima, Jumalan Pojan henki meidän käsissämme,

Minä naulat teroitin,  joilla löin sun ristihin.  Siinä minun osuuteni pelastuksesta.

Arvokkaimpia löytöjä koko tuotannossa ovat ihmisen perimmäinen yksinäisyys ja erillisyys.
Se kuuluu elämään, sitä ei saa muutettua mihinkään liittymällä. Ei edes avioliitossa tuosta toisesta tule minun osaani persoonallisuudeltaan tai ajattelultaan, voin vain hyväksyä sen, ja kunnioittaa psyykkistä realiteettia, tosiasiaa, että me olemme yksinäisiä. Esim. Yhteinen elämä, mutta kulkee halki tuotannon.

"Kristittyjen yhteys".  ei puhu ihmisten keskeisistä väleistä lopulta mitään, se asettaa jokaisen Jumalan eteen, ymmärtämään erillisyytensä Pyhästä, syntisyytensä, ennen kaikkea sovituksen tarpeensa. Se koskee jokaista, ja kuoleman tavoin tekee meistä samanvertaisia, siinä on lopulta yhteytemme ja yhteisyytemme." Suoraan SC siv. 204 (lisäsin tuon kuoleman tavoin, se loukkasi jostakin muualta, pahoittelen, muuten käänsin niin tarkkaan kuin osasin, vaikka tämä olisi hyvä voida ajatella alkukielisenä)

Hämmästyn kuinka körttivirret tavoittavat tämän, juuri täsmälleen.

Leena:
Mutta yllätys yllätys, puhuu sittenkin.  Ja tuo on on suoraan SC:sta tuo juttu uskontunnustuksessa,  se ei saa lainkaan samaa arvoa kuin Isä Meidän-rukous.

Sarja jatkuu

Leena:
 >:(.  Ja minä kirjoitin, että kuolema meidän yhdistäjänämme loikkasi muualta, iPad muutti sen loukkaamiseksi kolmesti! ja Jumalan tämä muuttaa itepäisesti Junalaksi aivan joka kerralla. En taju.

mt:

--- Lainaus käyttäjältä: Leena - 17.10.13 - klo:21:34 --- >:(.  Ja minä kirjoitin, että kuolema meidän yhdistäjänämme loikkasi muualta, iPad muutti sen loukkaamiseksi kolmesti! ja Jumalan tämä muuttaa itepäisesti Junalaksi aivan joka kerralla. En taju.

--- Lainaus päättyy ---

Ipadissa:
Asetukset > Yleiset > Näppäimistö
Poista valinta kohdasta "Automaattinen korjaus".

Mt

Leena:

--- Lainaus käyttäjältä: mt - 17.10.13 - klo:21:43 ---Ipadissa:
Asetukset > Yleiset > Näppäimistö
Poista valinta kohdasta "Automaattinen korjaus".

Mt

--- Lainaus päättyy ---
Puuttuu tästä uudesta.

Yritän pärjätä.

Ripistä:  Bonhoeffer piti äärettömän tärkeänä, että hänen pappisseminaarilaisensa tajuavat, ettei rippi kuulu yksin papin korville. Pappi puutuu, ryytyy, kyllästyy, eikä samastu puhujan tuskaan, ellei itse tule kuulluksi myös. Rippi oli vallan muuta, kuin väörintekolistojen luettelointia. Kahden viikon välein sielunhoitajalle sai kertoa vallan kaiken, mikä hatuttaa, hävettää, raivostuttaa, kenet kertakaikkiaan kuristaisi vaikka tältä istumalta. Siitä vähitellen pääsi tutkimaan miksi juuri tuo henkilö ottaa minua aivoon. Esimerkiksi, sillä niissä ahtaissa oloissa joku aina otti aivoon.

Siitä oli hyvä edetä tarvittaessa itsetutkisteluun, tarkoitus olisi. Miltä tuo letkauttelu jota harrastan nyt päivittäin, kuulosti Jumalan korvissa? Hän kuuli kuinka nälvin veljeäni, tietää, etten siedä juuri tuota ihmistä, Jumalan kuvaksi luotua, ja sydämessäni olen jo tappanut koko tyypin.  Syitä saattaa löytyä. Mutta loppujen lopuksi: elänpä nyt hetken kahdestaan Pyhän Jumalan edessä. Siinä sopii katsoa, mistä todella jään velalliseksi, ja suostuisiko sovintoon Hänen kanssaan, Hän kun siinä käsi jolla tarjoaa, se kun kattaa juuri tuon öppiäisen kaipaaman täydellisen ymmärryksen, täydellisen hyväksynnän ja täydellisen rakkauden juuri minua kohtaan.  

Finkenwalden veljeskunnassa jokainen valitsi itselleen sielunhoitajan.
Bonhoeffer valitsi Eberhard Bethgen, ja päinvastoin. Siksi Bethgen tallentama Bonhoeffer-kuva on niin ohut. Siitä syystä vankilakirjeet kirjoitettiin juuri Bethgelle.

Kun natsit sulkivat Finkenwalden ja kielsivät toiminnan, se painui maan alle. Toimintaa jatkettiin siten, että kokelaat kätkettiin lähinnä Preussin alueen kirkkoihin apulaispapeiksi. Salaista yhteydenpitoa pyrittiin jatkamaan niin pitkään kuin suinkin, rippeiden päivineen.

Bonhoefferin rippikäsitys on kiinnostava.
Se on kelpo luterilaisen oikeus, Bonhoeffer oli yhtä Luther-friikki kuin minä Bonhoeffr-friikki.

Mutta se on vallan muuta kuin pahojen tai " kiellettyjen" ajatusten, sanojen ja tekojen mekaaninen luettelointi. Kun ihminen avaa sydämensä Jumalalle, hän puhuessaan toiselle henkilölle realisoi tilanteen aivan toisin kuin itsekseen, aivan, kuten terapiassakin. Mutta kun avaa sydämensä, no, jokainen tajuaa, mikä ero sillä on tekaistujen syntilistojen laadintaan. Se oli kova paikka monille, eniten Bonhoefferille itselleen,  jolle vaiteliaisuus oli kotona omaksuttu yhdestoista käsky, mutta hän ei käskenyt oppilaiden tehdä mitään, mihin ei itse ryhtynyt, hän näki sen tärkeäksi, kun olen taas terve kerron siitä Finkenwalden ripistä ja elämänmenosta lisää. Riittää tälle illalle.

Tutkitaan, mitä pidät itse kiellettynä.
Onko se Jumalan kieltämää?  

He tunsivat Raamattua koko lailla, sillä oppilaitoksen vaatimustaso oli korkea. Kun siihen vetosi, piti käsittää, millä perusteella, sillä se säilyi Bonhoefferin omana mittatikkuna.

Siksi toiseksi tuo, että sai tuulettaa, pelasti yhteishengen ja säilytti sovinnon.

Kyllä ne päästösanat juuri yksilö saa omistaa, tuo että Jumala piittaa tämmöisestä tipluista kuin yksilöt kuten minä, merkitsi huikeita.  Mutta puhuttaessa kirkkoyhteisön sosiologisesta, yhteiskunnallista tehtävästä, tuo oli yhtä valtava visio. Eihän se siihen jää, mutta siitä se juuri lähtee liikkeelle, ylettyen arjen diakoniaan. Jakamisen teologiaan. Aika hurjaa. Kristus kuoli koko maailman syntien tähden. Hän lähetti lupaamansa puolustajan,  Pyhän Hengen, kuin tuon tehtävän jatkajaksi, kun maailmanmeno ei päättynytkään saman tien. Pyhä Henki se kristittyjen yhteisöstä tekee jotakin, joka ylettyy maan savesta Jumalan Pyhyyteen, Kristus siltana ja vielä siten, ettemme me siitä juuri paljoa käsitä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu