Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Kirkon olemuksesta. Bonhoefferia aloittelijoille, lyhyt oppimäärä

(1/14) > >>

Leena:
Kirkko on jotakin ennen aikojen alkua syntynyttä. Seikka, josta käyn ajoittain kohteliaasti kinastelemassa Tomi Karttusen kanssa, on itselleni selvä: kun Adam sai seuraksensa Eevan, syntyi yhteisö, ja tämä yhteisö on yhtä kuin kirkko. Mutta yhdessä he myös lankesivat( Schöpfung uni fall,DB1932)Voiko siis kirkko olla muualla, kuin paratiisin ulkopuolella, ja aina langenneesta tilassa? Usein vaikuttaa siltä, että Bonhoeffer muuttelu mieltään tai lipsautteli. Tarkka lukija toteaa, ettei, hänellä oli norsun muisti, ja ajattelu hyvin mielenkiintoista ja johdonmukaista.

Rk kirkko, kuten mariologia Luterilaisuudessa, näkee luomistyön  päättyneenkin vasta Kristuksessa.

Mutta kirkko, ihmisten lunastettu yhteisö, on jotakin muuta ja enemmän kuin organisaatio.

Tullessani kirkon jäseneksi kasteessa, tuon sinne syntini, syyllisyyteni, pahat tapani, laiskuuteni, välinpitämättömyyteni,  joka Bonhoefferin mielestä on pahuuttakin kavalampaa. Pahuuteen saattaa joskus kyllästyä, välinpitämättömyyteen harvemmin. Ne jäävät osaksi yhteistä kuormaa, vaikkei paradoksaalisesti niistä mikään vapauta minua velvoitteesta korjata rikkomani. Syntini siis on kirkon yhteistä mutta samalla omaani. Mutta paikka, jonne ne jätän, on Kristuksen kirkko, Kristus kirkossa, hän, joka kantaa koko maailman synnin. Nyt kirkko kantaa niitä Jumalan eteen, kuten Kristus on jo tehnyt. Kirkko eksistoi siten sekä ajassa, että ajan ulkopuolella, iankaikkisuudesssa, kaiken aikaa,  Kristuksen kautta.

Kirkon yksimielisyys on jotakin saavuttamatonta, niin monta mieltä on kutsuttu. Jopa nykyään suosittu "moniäänisyys" kuulostaa lapselliselta. Kirkko ei siten voi, eikä saa, kutsua oman ajattelun tallomiseen tai väheksyntään, mutta johonkin se kutsuu, pyrkimykseen ja tavoitteeseen ymmärtää toista, jonka Jumala on luonut kuvakseen kuten minutkin. Siten jokaisen tulisi, katse suunnattuna yksin kirkon herraan, olla " nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan" (Rttu, Paav.kirje jollekin, tarkastetaan).

Sarja jatkuu

vn:
Kiitos  :eusa_angel:

PekkaV:

   Kirjoitat, Leena, että Kirkon yksimielisyys on jotakin saavuttamatonta, niin monta mieltä on kutsuttu. Jopa nykyään suosittu "moniäänisyys" kuulostaa lapselliselta. Kirkko ei siten voi, eikä saa, kutsua oman ajattelun tallomiseen tai väheksyntään, mutta johonkin se kutsuu, pyrkimykseen ja tavoitteeseen ymmärtää toista, jonka Jumala on luonut kuvakseen kuten minutkin. Siten jokaisen tulisi, katse suunnattuna yksin kirkon herraan, olla "nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan"

Matkallamme kohti yhteistä päämäärää, Taivaan kotia, kohtaamme yhteisten ja samojen asioiden kanssa painivia lähimmäisiä, jolloin saamme toisistamme tukea. Pyrkimys toisen ymmärtämiseen tuottaa armon vilauksia. On kiitollista olla lähellä.

Leena:
Sama Henki, yksi ruumis, yksi kaste, yksi Herra, yksi Jumala, kaikkien Isä. Mutta ei yksi sielu, yksi mieli, yksi riittien toteutustapa, yksi dogmien sarja, yksi tapa jota jokaisen tulee noudattaa, ja terveiset, Öppiäinen: ei koskaan yhden pakkovaltaa toisen ajattelun ja etsinnän ylitse.

Usko on salattua Hengen yhteyttä, ei sielujen valamista yhteen muottiin (SC n sivu 191-198), vrt SV 101!

Riitta-mummi:
Pala palalta, moneen kertaan luettuani alkaa hiukan aueta teologiaa pohdiskeleva Bonhoefferin ajatusmaailma, jota Leena meille tuntijanaan ja ymmärtäjänään availee.
Minulle ei helposti avaudu oppineet uskontofilosofit, poislukien Viljo Porkola ja Jaakko Heinimäki, mutta nyt löysin edelläolevasta pari tuttua lausetta ja ajatusta, mitkä kannustivat yrittämään lisää. Yrittämistähän siis ei tarvita, mutta "yrittänyttä ei laiteta" sanoo kansanviisaus.

Tässä tuli hienosti ja uudella tavalla mietittäväksi kirkon olemus, niinkuin Leena sen oppi-isältään kaiketi on ymmärtänyt. Että Jumala on suunnitellut kirkon jo ennen aikojen alkua ! Ja Adam ja Eve olivat ensimmäiset seurakuntalaiset. Kyllä tämä menee kananpäähäni vaikka olen ollut sillä kannalla että kirkko syntyi Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen opetuslapsien alettua uskomaan.

Kirkko, ihmisten lunastettu yhteisö. Ilman muuta ! Siksi kai siellä on aina kuin kotonaan.

Usko on salattua Hengen yhteyttä. Täysin totta. Satoihin kertoihin koettua tämä !

Muutoinkin uskomiseni perustuu enimmältään juuri Hengen avaamiin totuuksiin. Ja tietenkin määrättyihin Raamatun lukuihin, Jeesuksen opetuksiin ja puheisiin.
Koen silti mielenkiintoiseksi ja mieltä lämmittäväksi että Leena näin jakaa meille pohdiskeltavaa.

Kiitoksin ja lisää ( tipottain) odottaen:

Riitta

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu