Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Ura

(1/3) > >>

Riitta-mummi:
Kun mietin elämäni kulkua, huomaan etten saavuttanut juurikaan ns. urakehitystä. Urakulumia on tieheni sensijaan tullut aika syvälti, niin että matalalla maa-varalla ajellessa tahtoo tie kulkuneuvon mahaa raapia.

Tietäni en ala itse paikkailemaan, jälki silloin  ei ainakaan paranisi. Tiemestari pani minut kokonaan ajamattomalle tielle yli kolmekymmentä vuotta sitten. Ensin siinä pääsikin aika kyytiä kun oli oppineet lajivalmentajat neuvomassa. Onneksi vaihdoin tallia ja nyt toimin itse apuvalmentajan tapaisena. Päävalmentaja on sama kuin aina ja kaikilla. Tarvitessani parkkeeraan tutulle huoltamolle. Normaalit kilometrihuollot tehdään ja pieniä
peltivaurioita oijotaan.

Kilometrejä on jo kohtalaisesti ja välillä moottori piiputtaa tai on vaihdettava osia, mutta vielä kulkee! Ei vielä romuttamolle !

Jonkinlaiseksi urakehitykseksi katson sen että pikku-autoja on samaan talliin siunaantunut montaa vuosimallia. Tuolla ne huitelee pitkin ja poikin
työajoissaan. Pikku-autot leikkii vielä hiekkalaatikossa.

Näyttelyautoa ei minusta tullut, mutta aika hyvin olen työajossa kestänyt. Huoltoajossa vallankin.
Välillä luulin olevani sellainen maanantaipäivän kappale, vaan kun ei vertaile, ei tämän matkamittarin mukaan ihan niinkään sitten voi olla, kun
aina vain pelittää.

Talvisten kelien jälkeen on hauska posottaa kevyesti kesärenkailla. Täytyy vain varoa liikaa kiihdyttelemästä. Sitä varten on vakionopeuden säädin.

Toivottavasti Isäntä pitää minut vielä muutaman vuoden kulussa, sen jälkeen minut hinataan pukeille. Ja ajallaan sitten romuttamoon.

vn:
Minun urakehitys menee siihen  malliin, kun jotain aloitan, en osaa lopettaa.
Kun kyllästytään, heitetään pellolla, ja se tekee kipeää, varsinkin jos karahtaa kiveen.
Toisinaan Isä puuttuu asioiden kulkuun. Nyt koen että saan vielä olla elossa siitä syystä kun minut
potkaistiin päätyöstäni pihalle.
Nyt ollaan sitten tässä ja ihmetellään elämän kulkua.

1944:
Tässä iässä, jos ei muusta osaa iloita, niin kupeistamme lähteneistä lapsista ja niiden lapsista. R-M vetäisi hienon esseen, minun älylleni sopivan.
Ja Veljelleni VN:lle Seppos kerran kirjoitti, että kehu itteäsi. Olen samaa mieltä. :eusa_angel:

vn:
Jaa...kun vaan tietäis mistä kehuis.. :017:
Onhan se tietysti näinkin että kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse...
Kun oppisin kuuntelemaan toisia ja olemaan rinnalla ja muistamaan rukouksin.
Isä tietää kyllä, pitää voimat yllä.
Kiitos 1944 rohkaisusta.

PekkaV:

--- Lainaus käyttäjältä: vn - 29.04.13 - klo:13:46 ---Jaa...kun vaan tietäis mistä kehuis.. :017:
Onhan se tietysti näinkin että kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse...
Kun oppisin kuuntelemaan toisia ja olemaan rinnalla ja muistamaan rukouksin.
Isä tietää kyllä, pitää voimat yllä.
Kiitos 1944 rohkaisusta.

--- Lainaus päättyy ---

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu