Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Lukemisesta ja kirjoittamisesta

<< < (2/20) > >>

Riitta-mummi:
Kuin ihmeen, koin äkkiä alkaneen runojen kirjoittamisen,  kokemukseni. Ehkä voi pienestä ihmeestä ollakin kysymys. Niistähän päivämme ovat täytetyt, jos vain huomaamme sen.

Runo syntyi. Nyt luulen runon kuolleen. Varma ei voi mistään olla, sillä Herrallamme on kyky herättää kuolleet kivetkin. On kuin olisin heittänyt kertyneet rojut menemään.

Olen liki vuoden saanut hyviä lukuvinkkejä. Tosin kaikki se lukemani romaani- ja dekkarimääräkin on tavallaan avannut niin hyvää kuin myöskin pahaa huomaamaan. Tiettyyn rajaan suosin edelleen Raamatun ohella muutakin luettavaa.
Sen sijaan ihmettelen kun, yhtä lukuunottamatta, kaikki tv-ohjelmat ovat nykyään " ei mitään " minulle. Urheilukilpailut ja muutamat elokuvat ovat asia erikseen.

Näissä siivouspuuhissa olen , luullakseni, en pelkästään väsynyt ja onnellinen,vaan myös vihdoin aikuistunut.
Leikkimieli on laantunut, vitsikkyys vähentynyt. Nauran kyllä edelleen, sopivissa ja sopimattomissakin paikoissa.
Kriittisyys ja ironian käyttö ovat ominaisuus jota en kykene karistamaan. Herra tekee sen aikanaan.

Nyt odotan hengellisen kasvun uutta ulottuvuutta. Kasvua tapahtuu hitaasti, loppuun asti, ja kivuliaasti kuten eilen seurojen kamarikeskustelussa eräs ystäväpappi sanoikin.

vn:
Jotain hyvää ja mielenkiintoista olen omalla kohdallani mielestäni kokemassa.
Tuntuu hyvältä kun saan vähitellen nurkkia siivottua ja järjestykseen.
Siinä tulee väkisin pohdittua, mitä olen tehnyt ja miksi...mitä haluan jatkossa...
Iloitsen kun huomaan pystyväni jälleen lukemaan, rauhoittumaan, keskittymään.
Kirjoittaminen tuntuu entistäkin tärkeämmältä purkauskanavalta, mietintämyssyltä.
Jos en uskalla julkisesti kirjoittaa, tai edes ystäville kahdenkesken, voin kirjoittaa itselleni
ja Isälle.

Riitta-mummi:
Olipa hienoa kuultavaa !  Kuuleminen on myös tärkeää, siitä puimme JK:n kanssa myös eilen. Nähtynä ja kuultuna on sitäkin parempaa, silloin ilmeiden kieli kertoo totuuden. Ei tule niin väärin ymmärtäneeksi kuin kirjoitetun tekstin kanssa saattaa käydä.

Lukutaito on suomen kielellä meille annettu m Agricolalta. Otan hänen rukouskirjansa käteen kun menen kaupungintalolle osoittamaan mieltä sivukirjastojen lakkauttamista vastaan.

" Jumalan ainjoan olcohon kijtos "

Pena:
Kun on ikänsä harrastanut kirjoittelua, saa pitää itseään kurissa, ettei puutu liian usein lähimmäistensä huolimattomaan kielenkäyttöön. Silloinkin, kun huolimattomuus hämärtää ajatuksen, siihen puuttuminen loukkaa monia. Ymmärrän sen oikeastaan ihan hyvin, mutta joskus on pakko kysyä, tarkoititko tuota vai tätä, kun en saanut selvää.

vn:
Mä olen mielestäni huomannut että kirjallinen ulosantini on parempi kuin suullinen.
Toki kasvotusten keskustelussa on mahdollisuus "selitellä" niin kauan että toinen tai koko
kuulijajoukko ymmärtää.
Ehkä...vaikkapa kokousten valmisteluissa...mielelläni teen liitteiksi "selvityksiä"...mitähän
meinasin  :003:...niin juu...tulee "valmiiksi mietityn junttauksen maku"...tästäkin olen
korvilleni saanut...

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu