Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Lukemisesta ja kirjoittamisesta

<< < (3/20) > >>

Pena:
'Valmiiksi mietitty junttaus' on hyvän kokouskäytännön noudattamista. Sitä kutsutaan myös hyväksi valmisteluksi. Jos eri mieltä olevat häviävät huonosti valmistuneina, syyttäkööt vain itseään.

vn:
Kiitos Pena!  :icon_biggrin:   Tulin hyvälle mielelle!

malla:
Lukeminen ja kirjoittaminen on ollut ihan aina "toinen luontoni" - jo kun opin kirjoittamaan niin äiti ja isä rohakisi kirjoittamaan kirjeitä, päiväkirjaa yms. Mulla olikin lapsena - ja aina aikuisuuteen saakka, edelleenkin...kirjeenvaihtoystäviä, ulkomaalaisiakin on ollut. Olen kokenut tämän valtavana rikkautena elämässäni. Hyvinkin erilaisia persoonallisuuksia...osan olen saanut tavata ja tutustua ihan livessäkin. Myös runoja ja ajatelmia olen kirjoitellut, moniin lehtiinkin. Saman opetin ja kannustin lapsillenikin, mutta tyttö sen enemmän otti omakseen. Pojat lukemisen.

Myös lukeminen on ollut aina tärkeää mulle.
Ja sama ketju jatkuu lapsissani.

Lapsena tuli useamman laisia sarjakuvalehtiä, sitten teini-iässä Frendia, Reginaa..Suosikkia...ja samalla luin aina rinnalla mummin Wislöfin hartauskirjaa mm Levähtäkää vähän...ja hänen isokirjaimista Raamattuaan...ja sitten kirjastoautosta lainasin lähes mitä käsiini ja silmiini sain.

Nykyään kirjastoa käytän (lompakossa on 5 eri kirjaston kirjastokortti...nykyään olen enemmän aloillani kuin aiemmin..ja siksi käytän pääsääntöisesti oman paikkakunnan todella hyvää ja laajan valikoiman kirjastoa, siellä ystävällinen henkilökunta ja aina tulee lähes iloikseksi siellä asioituaan.

Keskusteleminen on avartavaa...ja sitä voi nykyään harrastaa myös sähköpostein, skypen kautta...kännykän viesteillä...puheluilla...on nämä nykyajan vempaimet vaan tosi käteviä asioita.

Täällä foorumillakin on mukavaa kirjoitella ja vaihtaa kuulumisia, ajatuksia...ja joskus pohtia syvällisemmin, joskus kepeämmin, joskus leikkien leikkejäkin.

Nyt on mulla joku uusi runokausi taas meneillään, lähes ahmimalla luen niitä...oli jonkun ajan runot kuin "suljettuja ovia" mulle...ehkä se on ollut eräänlaisen surutyön vaihe minulla, sekin. Mutta nyt taas luen ja ahmin niitä.
Rinnalla menee sitten psykologiaa ja muuta ihmiselämään liityvää.

Nuorena, 15-18 vuotiaana luin myös silloisia Palmu, lääkäri, linna sarjoja paljon.
Mutta myös filosofiset ajatelmat ja ajattelijat ovat kiinnostaneet jo melko varhain.

Ja yhteen aikaan luin elämänkertoja.

Nyt taisi tulla pitkä pätkä tätä pohdintaani lukemisesta ja kirjoittamisesta.
No, kun alkuun pääsin niin sittenhän sitä tuli ja tuli ja muistoja tulvi...ja tulvii mieleen.

Ihmiselämästä ja sen tarkoituksesta olen aina ollut kiinnostunut.
Ihmisyydestä.
Kuin myös vastapainoksi jumaluudesta...Vapahtajan hyvyydestä ja armon syvyydestä.

Elämä kantaa...ja voimavaroja antaa...myös kun suru ja murhe kohtaa ihmisen, pieneksi sitä silloin tuntee itsensä ja kuin kaarnaveneeksi ristiaallokossa. Tunnemyrskyt heittelee, ainakin sille tuntuu, ristiiin rastiin, sinne tänne.
Mutta kuitenkin...kuitenkin Jumala antaa työkalut myös vaikeiden asioiden ja menetysten käsittelemiseen.
Mm juuri kirjoittaminen, siinä ohessa pohtiminen ja samoin oikeanlaisen lukemisen löytäminen ja löytyminen juuri kuin oikeaan aikaan.
Aluksi ei edes jaksa ajatella...ei lukemistakaan..mutta kun aikaa kuluu...siitä muodostuukin kuin ovi uuteen jaksamiseen.

Elämä on monivivahteinen asia...kaikkinensa...myöskin ajatteluineen ja tunne-elämän kokemuksineen...iloineen ja suruineen, lahjoineen ja menetyksineen.

Mutta silti: Kiitos elämänlahjasta...ja kiitos että voi kirjoittaa, pohtia, miettiä, pähkäillä, oivaltaa ja lukea.
Kiitos että on olemassa ihmisiä...jotka kantavat, lohtua antavat...rohkaisevat...ovat ihan hiljaa rinnalla kun sen aika on...sanattomina ymmärtäjinä...rukoilijoina. Kiitos että voi lukea ja kiitos että voi kirjoittaa.

malla:
Oho, tulipas pitkä pötkökirjoitus nyt. :kahvi:

Riitta-mummi:
Täällä toinen lukija ja kokija iloitsee kun tänään kuulimme eilisen kaupunginhallituksen päättäneen olla toistaiseksi
l a k k a u t t a m a t t a   niitä kolmea sivukirjastoa jotka luulivat olevansa jo "pää pälkyllä ".

Eiliset tunnelmat Mukkulan kirjastossa olivat hätäiset ja apeat. Tännän en ole siellä käynyt, mutta huomena haen
Tuomo Mannermaan Pieni kirja jumalasta kotiin. Eilen lainasin Antti Eskolan Tiedän ja uskon, ja Juha Pihkala-Esko Valtaoja-parin teoksen Tiedän uskovani-uskon tietäväni.
Tuntuu nälkäni kasvavan hengellisen kirjallisuuden parissa. Olen saanut myös uusia vinkkejä näihin. Kiinnostus vastaacasti muuhun vähenee.
Onko teistä joku lukenut Osmo Alajan tuotantoa ?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu