Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Kun katson ihmistä.

<< < (2/2)

vn:
Selkeästi ja ymmärrettävästi Riitta pystyt kertomaan näistä asioista, harva siihen pystyy. :eusa_angel:

PekkaV:

--- Lainaus käyttäjältä: vn - 23.03.13 - klo:10:13 ---Selkeästi ja ymmärrettävästi Riitta pystyt kertomaan näistä asioista, harva siihen pystyy. :eusa_angel:

--- Lainaus päättyy ---

Riitta-mummi:
Vähän nolottaa lukea näitä
ajatelmia vielä näin kymmenen vuoden perästä.mutta...

Minulle on annettu ominaisuuksia joilla ehkä näen jotakin mitä kaikki eivät näe.
Onko se luontaista vai opittua, ei ole väliä. Se vain on.

Näin olen elänyt, katsellut ihmisiä ja tehnyt huomioita, omiani. Voi olla että näen väärin, ennakkoasenteiden vaikutuksesta, mutta kiinnostavin harrastuksistani on ihminen.

... Toisaalta PekkaV, kiitos kun jaksat lukea vanhoja juttujamme ja jaksat linkittää niitä. Vaikuttaa siltä tämä on ainoa keino enää saada aihetta kirjoittaa.

Minä en lue koskaan vanhoja kirjoituksiani, ne ovat aina kuluvaa hetkeä varten syntyneet. Monasti jään ihmettelemään mistä tämä yseinen teksi syntyi.  :017:

vn:
Aivan, saman havainnon tein kuin Riitta.
Pekka ottaa näitä vanhoja kirjoituksia esille, ehkä kehoittaa ja rohkaisee meitä kirjoittamaan samaan tyyliin edelleenkin.
Mikä estää? Sitä voin omalta osaltani pohtia ja miettiä.....
Koen että foorumi itsessään, ei ylläpito, eikä edes toiset foorumilaiset ole siihen esteenä...vaan minä itse.
Taisin 10 vuotta sitten kirjoitella enemmän, rohkeammin, avoimemmin, ystävällisemmin, kiinnostuneemmin.
Olenko jotenkin muuttunut huonompaan suuntaan?
Aikaa on sama 24/7 kuin aikaisemminkin, mihin ja miten aikaani käytän, vajavaista on ollut, on, tulee olemaan.
Jotenkin tuntuu että huolia ja murheita on nyt enemmän....miksi en edelleenkään muista ja elä todeksi mitä aina jossain muille
kehoitan rohkaisuksi....."Herra sotii teidän puolestanne, te olkaa hiljaa"

Riitta-mummi:
Luulen että ikääntyminen on luonnollinen syy ettei enää ole samaa kuin ennen, mikään ja missään.

Luoja on luonut näin: Lapsena opitaan, aikuis-ijässä oppeja ja kokemuksia käytetään, vanhetessa ja vanhuudessa unohdetaan, ei jakseta eikä viitsitä. Unohetaankin, ja muututaan lapsen kaltaiseksi.

Lapsenkaltaisuus on Herramme toivekin. Eletään, syödään, liikutaan voimien mukaan,rakastetaan , nukutaan. Lopulta kuihdutaan ja kuollaan.

Mitä sen jälkeen, on meille vähän kerrottu. Usko ja toivo siihen kyllä jotenkin liittyy.

Kun näin äitini vasta-kuolleenna hämmästyin sitä kauneutta ja rauhaa joka lepäsi kasvoillaan. Uskon että hän näki kuolemassaan Jumalan.

Näin myös itsemurhan tehneen veljeni arkussa. Hän oli ankaran näköinen.  :102:

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu