Lilja 4-ever. Lukas Moodyssonin viitisen vuotta vanha elokuva on hyvin ahdistava ja epätoivoinen sekä teemoiltaan että tunnelmiltaan, mutta todellakin katsomisen arvoinen. Elokuvahan kertoo 16-vuotiaasta Liljasta, joka elää hyvin köyhissä oloissa jossakin entisen Neuvostoliiton alueella. Tytön äiti lähtee Amerikkaan ja Lilja myöhemmin Ruotsiin, jossa päätyy vieläkin kehnompaan tilanteeseen.
Lilja 4-ever saa mielen sekä vihaiseksi että surulliseksi. Liljan elämässä ei paljon toivoa ole ja jos sitä joskus jostakin vähän pilkahtaa, viedään tytöltä nopeasti luulot pois. Elokuvan yksi keskeisistä teemoista on ihmiskauppa, ja vaikka ei sen tukemiseen millään tavalla osallistuisi, elokuva saa miettimään kulutusvalintoja ylipäätään ja omaa välinpitämättömyyttä niiden suhteen. Ainakin omassa mielessäni heräsi kysymys, että mitä asioita minä loppujen lopuksi tarvitsen elääkseni ja ollakseni edes jokseenkin onnellinen, eikä se vastaukseksi tuleva lista oikeastaan ole kauhean pitkä.
Myös taiteellisesta näkökulmasta elokuva oli erittäinkin katsomisen arvoinen, mitä osasin odottaa, lahjakas Moodysson kun on suosikkiohjaajiani (pakko myöntää, ettei niitä kyllä kovin useita ole, mutta se johtuu vain siitä, että tietämykseni elokuva-alasta ei ole kauhean laaja). Värimaailma ja musiikki tukevat kerrontaa onnistuneesti. Myös näyttelijätyö on luontevaa, vaikka en kyllä tiedä, olenko tämän asian paras arvioija.
Joka tapauksessa on mielestäni tärkeää ja hieno asia, että Lilja 4-ever on ylipäätään tehty, tällaisia aihepiirejä käsitteleviä elokuvia kun ei maailmassa taida liikaa olla.
