Juuri körteissä saa olla erilainen, horjuvainen, loukkaantuvainen, itsepäinen. Sanalla sanoen: tällainen.
Minun kokemukseni mukaan tuo ei ole täysin noin, kuin kirjoitat.
Tai, sanoisinko niin, että saa olla tuollainen, kunhan on sitä tiettyjen rajojen sisällä.
Rajojen ylittäminen aiheuttaa mielipahaa.
Se, että näin on körttipiireissä, niin toki on todettava, että näin on muissakin yhteisöissä.
Körttipiirit eivät eroa tässä suhteessa muista piireistä epäedukseen taikka edukseen, sama toimintalogiikka kaikkialla: kun pysyt tiettyjen rajojen sisällä, kaikki on hyvin, kun ylitätä rajan, alkaa rähinä.
Se, miksi kunkin ryhmän sisällä luullaan tämän suhteen liikoja omasta ryhmästä, johtuu siitä, että kun samanmieliset kokoontuvat yhteen, ei kellekään tule mieleenkään kokeilla yhteisön rajoja. Eihän ole edes tarvetta kokeilla, miksi ryhtyisin käyttäytymään yhteisöni normien vastaisesti, enhän edusta yhteisöni normien vastaista ajattelua. Hyväksymme tänne kaikki täällä jo olevat, näin tulee sellainen vaarallinen tunne, että olemme muita suvaitsevaisempia.
On kuitenkin niin, että tuo Riitalta lainaamani teksti on ihanne, johon jokaisen yhteisön tulisi pyrkiä.
Jos ryhmä luulee tuon ihanteen saavuttaneensa, se on ongelmallista, koska tilanteen parantaminen ei enää ole mahdollista. Ryhmän sisällä ongelmaa ei ehkä huomata, ulkopuoliset sen kuitenkin huomaavat.
Mitä paremmin tuon tavoitteen saavutamme, sitä laajempi on se asioiden kirjo, jota foorumilla voi pitää esillä.