Jos ihminen omaa jonkin verran nöyryyttä ja/tai on alatien kulkija, siis sellainen, joka ei seiso millään kovin korkealla omavanhurskauden korokkeella, niin väitän, että hän ottaa vastaan lain & evankeliumin saarnan, tuli se sitten korokkeelta taikka kuopasta.
...
Hän on vain iloinen, kun hänessä olevaa omavanhurskautta nuhdellaan.
...
Ylpeä ihminen tuomitsee korokkeella olijan, jos korokkeella olija tuomitsee tämän ylpeän ihmisen.
Heh, en kirjaa lukiessani kokenut, että siinä olisi puhuttu minusta ja että minun olisi pitänyt ottaa jotain vastaan. Ajattelin vain niitä "Pasia" ja "Pirkkoa", jotka kuvittelin vapaiden suuntien pyhittymiskierteessä oleviksi. Minussa taitaa olla sellainen vika, että kuuntelen kirkossakin saarnat aina joku toinen syntinen mielessäni.
Mutta mitähän sekin osoittaa, etten henk.koht. tuntenut olevani Sian kohteena:
a) Olen ylpeä, enkä huomaa malkaa silmässäni.
b) Olen niin alatien kulkija että farisealaissyytökset eivät osu sinne kuoppaan.
c) En ole kristitty ensinkään, joten syytökset eivät taaskaan osu.