Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 18.02.07 - klo:00:30
-
Man of the Year (http://www.imdb.com/title/tt0483726/). 2006.
Aihe on mielenkiintoinen vieläkin, vaikka USA:n ja Suomen presidentinvaalit olivat juuri. Robin Williamsin (Kuolleiden runoilijoiden seura) tähdittämä filmi tuo eteemme tietotekniikan käytön äänestyksessä. Vuoden mies voittaa, mutta tulos osoittautuu perustuvan ohjelmointivirheeseen ja mitä siitä seuraa.., ja varsinkin - mitä sitä ennen on ehtinyt tapahtua!
Näin leffan lennolla Lusaka (Sambia) - Lontoo. Ei tietääkseni ole ainakaan vielä Suomessa enkä tunne lähdettä, mistä sen voisi varmistaa, ja milloin se tulee, jos tulee. Haluaisin katsoa sen uudelleen suomenkielisellä tekstityksellä varustettuna.
-
Syriana: Energiasta. Satelliitin avulla tapettiin itämaan perintöprinssi, koska hän halusi ohjata öljytulot kansansa hyväksi. Asiat ovat monimutkaisia. Siksi leffa oli aluksi sekava. Viesti tuli kuitenkin selväksi: vahvin voitti. Voimme jatkaa sähkövatkaimen käyttöä - toistaiseksi.
-
Lilja 4-ever. Lukas Moodyssonin viitisen vuotta vanha elokuva on hyvin ahdistava ja epätoivoinen sekä teemoiltaan että tunnelmiltaan, mutta todellakin katsomisen arvoinen. Elokuvahan kertoo 16-vuotiaasta Liljasta, joka elää hyvin köyhissä oloissa jossakin entisen Neuvostoliiton alueella. Tytön äiti lähtee Amerikkaan ja Lilja myöhemmin Ruotsiin, jossa päätyy vieläkin kehnompaan tilanteeseen.
Lilja 4-ever saa mielen sekä vihaiseksi että surulliseksi. Liljan elämässä ei paljon toivoa ole ja jos sitä joskus jostakin vähän pilkahtaa, viedään tytöltä nopeasti luulot pois. Elokuvan yksi keskeisistä teemoista on ihmiskauppa, ja vaikka ei sen tukemiseen millään tavalla osallistuisi, elokuva saa miettimään kulutusvalintoja ylipäätään ja omaa välinpitämättömyyttä niiden suhteen. Ainakin omassa mielessäni heräsi kysymys, että mitä asioita minä loppujen lopuksi tarvitsen elääkseni ja ollakseni edes jokseenkin onnellinen, eikä se vastaukseksi tuleva lista oikeastaan ole kauhean pitkä.
Myös taiteellisesta näkökulmasta elokuva oli erittäinkin katsomisen arvoinen, mitä osasin odottaa, lahjakas Moodysson kun on suosikkiohjaajiani (pakko myöntää, ettei niitä kyllä kovin useita ole, mutta se johtuu vain siitä, että tietämykseni elokuva-alasta ei ole kauhean laaja). Värimaailma ja musiikki tukevat kerrontaa onnistuneesti. Myös näyttelijätyö on luontevaa, vaikka en kyllä tiedä, olenko tämän asian paras arvioija.
Joka tapauksessa on mielestäni tärkeää ja hieno asia, että Lilja 4-ever on ylipäätään tehty, tällaisia aihepiirejä käsitteleviä elokuvia kun ei maailmassa taida liikaa olla.
-
The Passion of the Christ. "Minun pääsiäiseni" -ketjussa kommentoin sitä niin, että tähän vain lyhyesti, että ei ole kivaa katsottavaa.
-
Katselin eilen tuota dokumenttia Jeesuksen haudasta. Ja olipa kyllä aika jännittävä tapaus, ei voi muuta sanoa. Hienosti dramatisoitu ainakin ;)
Se vain jäi ihmetyttämään, että eikö nyt oletetun haudan tutkimiseen olisi saanut lupia, kun se estettiin siis dokkarin lopulla vai luovuttivatko tekijät suosiolla epäselvään tilanteeseen.
-
"The Day After Tomorrow on amerikkalainen elokuva vuodelta 2004. Elokuvan aiheena on kasvihuoneilmiö ja sen seuraukset. Monia vuosia ilmastotieteilijät ovat varoitelleet siitä, että fossiilisten polttoaineiden polttaminen vahingoittaa ilmaston tasapainoa ja saattaa muuttaa merivirtojen kulkureittejä. Tämä johtaisi siihen, että Golfvirta pysähtyisi ja Eurooppa sekä Pohjois-Amerikka jäätyisivät." Wikipedia
Kyllä tuli väkevästi mieleen lopunajan rae sateet ja vaikka elokuvassa ei suoranaisesti mainittu hengellisiä asioita ilmaan jätettiin "kysymys" Että tästä raamattu puhuukin.Kun aikoinani näin unia ko. aiheesta niin ne tuli elokuvaa katsoessa mieleen.Sanassa mainitaan leiviskän painoisista rakeista joita aikanaan sataa.Siltikin voimme kohottaa päämme ja iloita, että Hänen tulemuksensa on varmaa ja sitä ei ole syytä pelätä.Ajan merrkkejä voimme katsella niistähän Jeesus puhui ja myös apostolitkin.Osa joilla ei ole turva Jumalassa menehtyvät pelätessään mikä maailmaa kohtaa.Olkaamme siinä joukossa, että odotamme Herramme takaisin tulemista.
-
Lupaus -elokuva tuli katsottua tänään DVD:ltä. Ihan ok leffa. Vähän vain tahtoi juoni hajota, kun oli niin paljon lyhyessä ajassa.
Ei voi kuin ihailla lottia, jotka ovat olleet sota-aikaan taustajoukkoina. Ilman heitä ei oltaisi pärjätty.
-
Kuinkahan monetta kertaa katsoin videolta Tuntemattoman sotilaan. :wink:
-
Dark City. Mielenkiintoinen scifi elokuva mitä en vieläkään oikeen ymmärrä. Pääosissa mm: Rufus Sewell, Kiefer Sutherland, Jennifer Connelly. Lainaus aikakone.orgista
"Tarina alkaa, kun John Murdock (Sewell) herää kylpyammeesta ja löytää huoneistosta naisen ruumiin. Murdock ei muista aikaisemmin tapahtumista mitään. Hän ei tunne itseään murhaajaksi, eikä miehen luonne muutenkaan sovi tappajalle.
Murdockia alkaa seurata "miehet mustissa". Porukan johtajaa näyttelee aina jämäkkä William Hurt. Murdock pakenee paikalta. Ainoa selkeämpi muistikuva hänellä on kauniista naisesta (Jennifer Connelly) - vaimostaan? - ja aurinkoisesta hiekkarannasta nimeltään Shell Beach. Dark Cityssä sen sijaan ei aurinko paista. Siellä on kaiken aikaa yö. Kukaan ei muista, milloin aurinko olisi viimeksi näkynyt. Omituista.
Varttihullu tiedemies (Sutherland) ottaa yhteyttä Murdockiin. Hän kertoo oikeasta todellisuudesta, joka on enemmän kuin uskomaton. Koska asia kuitenkin kerrotaan elokuvan sinällään turhassa alkumonologissa, kerrottakoon tässäkin, että kaiken takana on meitä kehittyneempi rotu kaukaa avaruudesta. "
-
Maa vailla naisia. Kyseinen intialaiselokuva tuli YleTeemalta muutama viikko sitten. Elokuva käsittelee Intian naisten oikeuksia, tai oikeastaan niiden puuttumista; maan maaseudulla ei kovin monella tyttölapsella ole edes oikeutta elää. Ja jos pikkutyttöä ei jostakin syystä päätetäkään esimerkiksi hukuttaa maitoon, häntä odottava elämä hyvin miesvaltaisessa ja mieskeskeisessä yhteisössä ei todennäköisesti ole erityisen ruusuinen. Maaseudun tyttölasten lähes järjestelmällinen tappaminen on jo sinänsä valtava inhimillinen tragedia, mutta se myös vinouttaa huomattavasti Intian väestörakennetta.
Maa vailla naisia on erittäin mykistävä elokuva. Sen katsottuani tunsin syvää kiitollisuutta Minna Canthia ja hänen kollegojaan sekä heidän tekemäänsä työtä kohtaan. Vaikka ei kai Suomessa naisten asema tietääkseni ole aivan noin kehno ollut ainakaan vuosisatoihin, ellei -tuhansiin. Mutta kaipa jotakin entisajan suomalaisten arvostuksista eri sukupuolia kohtaan kertoo seuraava, muinoin jostakin lukemani vanha "kansanviisaus": Tuhat tuli, kun poika tuli; tuhat meni, kun tyttö tuli.
Toivottavasti ei mennyt jo paasaamisen puolelle. Sanonpahan vain: Maa vailla naisia on hieno ja järkyttävä elokuva, joka kannattaa katsoa - olit sitten mies tai nainen, tai ajatusmaailmaltasi enemmän tai vähemmän feministi.
-
Minäkin meinaan lauantai-ilitana klo 22 mennä elävihinkuviihin. Siälä näytetähän Notre Raamen kellonsoittaja. Erikoosta täs eläväskuvas on, että joku Amerikkalaanen urkuri soittaa taustamusiikkia - ja elokuvateatterina toimii Lapuan Tuamiokirkko.
Mahtaa olla mykistävä kokemus.
http://www.lapua.fi/urkufestivaali/
-
Minäkin meinaan lauantai-ilitana klo 22 mennä elävihinkuviihin. Siälä näytetähän Notre Raamen kellonsoittaja. Erikoosta täs eläväskuvas on, että joku Amerikkalaanen urkuri soittaa taustamusiikkia - ja elokuvateatterina toimii Lapuan Tuamiokirkko.
Mahtaa olla mykistävä kokemus.
http://www.lapua.fi/urkufestivaali/
Sikasiistii. Pääsispä näkemään, mutta kun toi matka on liika pitkä.
Onkohan se alkuperäinen ranskassa kuvattu Notre Damen kellonsoittaja versio, sellanen mustavalkoinen?
Leffoista kattelin: This is England ja se oli ihan ku mun nuoruudesta.
-
Minäkin meinaan lauantai-ilitana klo 22 mennä elävihinkuviihin. Siälä näytetähän Notre Raamen kellonsoittaja. Erikoosta täs eläväskuvas on, että joku Amerikkalaanen urkuri soittaa taustamusiikkia - ja elokuvateatterina toimii Lapuan Tuamiokirkko.
Mahtaa olla mykistävä kokemus.
Joo ja tästäkin jo joku elämänahdistunut sai aiheen valittaa Lapuan Sanomien Tästä puhutaan -palstalle. On meitä moneen junaan.
Minkälainen muuten oli tämä elokuva/musiikkiesitys? Oliko porukkaa?
Urkufestareilla olisi ollut muitakin hienoja esityksiä. Harmi kun en tänä viikonloppuna päässyt Lapualle.
-
Konsertti oli paree ku ikinä kuvittelinkaan.
Mustavalakoonen Notre Daamen kellonsoittaja vuarelta 1923, tarina vallankäytöstä, rakkauresta, petoksesta sekä erilaasuuresta ja sen hyväksymisestä sopi hyvin kirkos esitettäväksi.
Konsertti- ja teatteriurkuristi R.J. Eddington soitollaan väritti jokaasen kohtauksen ja tunteen niin, että runsaslukuunen yleesö tuijotti screeneihin herkiämättömän keskittynehesti.
Konsertti kesti n. 2,5 tuntia, joten Amerikan poika sai sormiitella ja polokia urkuja oikeen tosissaan.
Mahtava esitys, jonka yleesö palakitti taputtaen seisaaltaan taiteilijalle.
En ota kantaa kirkon käyttämisestä tälläisiin tarkoituksiin, vaikka lipunmyynti ovilla ja Herättän ylläpitämä levymyynti ym. hämmentikin vähän mua.
-
18.02.2007
Man of the Year (http://www.imdb.com/title/tt0483726/). 2006.
Aihe on mielenkiintoinen vieläkin, vaikka USA:n ja Suomen presidentinvaalit olivat juuri. Robin Williamsin (Kuolleiden runoilijoiden seura) tähdittämä filmi tuo eteemme tietotekniikan käytön äänestyksessä. Vuoden mies voittaa, mutta tulos osoittautuu perustuvan ohjelmointivirheeseen ja mitä siitä seuraa.., ja varsinkin - mitä sitä ennen on ehtinyt tapahtua!
Näin leffan lennolla Lusaka (Sambia) - Lontoo. Ei tietääkseni ole ainakaan vielä Suomessa enkä tunne lähdettä, mistä sen voisi varmistaa, ja milloin se tulee, jos tulee. Haluaisin katsoa sen uudelleen suomenkielisellä tekstityksellä varustettuna.
.......................................................................................................................................:shock:
.
.
.
-
Naisen tuoksu
Eläkkeellä oleva, sokea USA:n armeijan eversti (Al Pacino) puolustaa opiskelijaa sisäoppilaitoksen oikeudenkäynnissä.
– Tullessani kuulin sanat: "Maan johdon kehto." Miesten ja johtajien luojat, varokaa millaisia johtajia luotte!
Eversti asuu yksin sisarensa piharakennuksessa, johon stipendiopiskelija on tullut ansaitsemaan taskurahoja auttamalla sokeaa veteraania.
Opiskelijat ovat tehneet koulun rehtorille jekun. Oikeudenkäynnissä rikkaiden penskat ovat aluksi niskan päällä faijojen aseman ja koululle antamien lahjoitusten ansiosta, ja yrittävät vierittää syyn everstin köyhän suojatin niskaan. Al Pacinon taidolla esittämä upseeri pitää kuitenkin jämäkän puolustuspuheen, joka pistää rehtorille luun kurkkuun.
Oikeuden voitettua nuori naisopettaja tavoittaa pihalla everstin ja nuorukaisen. Hän onnittelee sotilasta komeasta puheesta, josta kaikille kuulijoille selvisi asian ydin.
– Fleurs de Rocailles.
– Aivan.
– Puron kukkia.
– Totta.
– Neiti Downes, nyt tiedän mistä teidät löydän.
-
Kattelin ton Raja 1918.
Oli hyvä suomalaiseksi leffaksi.
Mietin kauan vuokraanko vai en, kun suomalaiset pätkät yleensä on aika outoja ja huonoja.
Tää oli hyvä ja Suomen historiasta varmaankin realistisenkuvan antava.
Vaikkakin sellasta romanttista hömppää oli tungettu sekaan.
Kommenteja pliis.Muilta. :lol:
-
Tuntematon sotilas (vanhana versiona) katselen Sitä 6.12. Ei meillä makseta kopeekoissa ja ruplissa leipää. :!:
-
Kattelin ton Raja 1918.
Oli hyvä suomalaiseksi leffaksi.
Mietin kauan vuokraanko vai en, kun suomalaiset pätkät yleensä on aika outoja ja huonoja.
Tää oli hyvä ja Suomen historiasta varmaankin realistisenkuvan antava.
Vaikkakin sellasta romanttista hömppää oli tungettu sekaan.
Kommenteja pliis.Muilta. :lol:
Kaikki eivät tykkää tämän asian koskettelusta, mutta näin leffan kansalais-/vapaus-/luokka-/sisällissodan jälkeisestä valkoisten terrorista/rajankäynnistä Venäjän rajalla. Lauri Törhösen Raja1918 kuvasi sotilaan Mannerheimin käskystä suorittamaa työtä Itsenäistyneen Suomikuvan selkiyttämiseksi nuoria valtioita, Neuvostoliittoa ja Suomea, yhdistävällä sillalla, erottavalla joella.
Kaksi henkilösuhdetta, sotilaan ja neukkukomentajan sekä sotilaan ja punikin rakastetun, sotilaan sihteerin, tulivat tarinan kehittyessä kuvaamaan valtioiden ja yksilöiden etujen erillisyyttä. Sotilaan, kapteeni von Munckin, suhde molempiin oli henkilökohtainen. Hänen tehtävänsä meni kuitenkin näiden yli. Hän ihmisenä joutui taka-alalle menettäen kummankin heidän kuollessaan, komentajan entisenä suurtilallisena bolsevikin luodista, rakastettunsa punikin rakastettuna valkoisen ampumana.
Naisen tehtävä elämän synnyttäjänä ja vaalijana sotilaallisen kriisin paineissa, joissa oli valittava puolensa kahden asejoukon välillä, oli mahdoton ilman totaalista henkilökohtaista uhria. Se ja sitä edeltävän kamppailun traumoja pyssymiehet saivat kantaa lopun elämänsä. Häpeä on lievä sana kuvaamaan sotilaan ja punaisen henkisiä haavoja. Punainen vapaustaistelija nimittäin selvisi hengissä, ja hänestä tuli liikemies. Kapteeni ylennettiin majuriksi, ja he kohtasivat vuosia myöhemmin kokkareilla. Heidän yhteinen rakastettunsa oli menehtynyt rajankäynnissä, koska ei hyväksynyt tappamista ja oli auttanut hävinnyttä, ensirakkauttaan.
Uskon naisen rakkauden kapteeniin olleen myös aitoa. Kolmiodraamasta syntyikin elokuvan ydinjännite, jonka primus motorina oli yksinkertaisesti nainen elämän synnyttäjänä ja vaalijana, kuolemaa vastaan taistelevana amatsoonina.
En ole feministi enkä sovinisti, vaikka tässä paikassa ammuttaisiin. Lempivirsiäni on Totuuden henki, johda sinä meitä / etsiessämme valkeuden teitä / Työtämme ohjaa, meitä älä heitä / tietomme siunaa.
-
Säämies !
Ei suurta Taidetta, mutta aiheet : luuseri aikamies,mahtavan isänsä
varjossa kasvanut kahvikuppeja ym.törkyä kaduilla niskaansa saava
mies, joka on loppujen lupuksi hyvä isä avioerostaan kärsiviile lapsilleen
Tytär on huomattavan ylipainoinen, koulukavereisen kiusaama lapsi,
jonka kiinnostus jousiammuntaan syntyy halusta tappaa pieniä eläimiä.
Poika on teini-ikäinen vieroituksessa oleva, valvojansa pedofiilisissä
aikeissa kärvistelevä söpöläinen, jota häntäkin isä auttaa, ja rakastaa.
Vaimo on löytänyt uuden miehen,mikä on kova paikka päähenkilölle
joka aina toivoo palaavansa kotiin.
Vasta kun vanha isä enne kuolemaansa kertoo pojalleen olleensa sa-
manlainen "tumpelo" nuorena, ja ihailee pojalle aukeavaa uutta uraa
Jeww Yorkissa,Palkkakin on paljon suurempi kuin tällä Pulizer-palki-
tulla kirjailijalla. Tämän jälkeen alkaa päivä paistaa risukasaan.
Happy End. New Yorkissa ei kavikupit tai Cola-mukit lennä Keskus-
puistossa harjoittelevan jousiampujan selkään.
Nicolas Gage teki jälleen loistoroolin.Aihe kuitenkin oli parasta.
-
Muutama päivä sitten Teemalta Vaarallinen romanssi (North by Northwest).
Elokuvan suomalainen nimikin ihan kohdallaan. Kohdallaan myös jännitys, romantiikka ja monet elokuvahistorian parhaimmista kohtauksista. Loistava huumori ja hieno Happy End. Kaikki varman tyylikkäästi.
Leffan punaisena lankana ohjaajan monissa töissään käsittelemä yksinäisen miehen pakeneminen tunnistamatonta pahaa.
Ja ohjaaja? Tietenkin Sir Alfred Hitchcock.
-
FST 5 lähettää joulunaikaan ainakin 2 loistavaa elokuvaa uusintoina.
Jos et ole nähnyt Ingmar Bergmanin Fannya ja Alexsanderia se tulee
aattoiltana lähemänä klo 22 ja aika pitkä.
Erikoisesti suosittelen la 27.12 myös n.21.50 Ranskalainen illallinen-
nimistä ihanuutta.Erikoisesti sen musiikkiosuudet,sadunomaiset lavas-
tukset ja hyvyyden voimaa vyöryttävää loppukohtaus ovat TAIDETTA.
Olen nähnyt sen vain 1 kerran,joten nyt pääsen nautiskelemaan uude-
leen.
-
Laupeus ja uskollisuus kohtaavat,
oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.
Tämä psalmin 85 säe muodostuu Ranskalaisen illallisen (Babettes gästebud) motoksi. Tarina on Karen Blixenin. Elokuva on hurmaava.
-
Sinäpä sen sanoit !
Oliko oma runo ?
Olemme siis samaa mieltä,elokuva on hurmaava,vie maailmoihin jossa olisi
hyvä elää.
Eikö Tämä ollut aikaoinaan vuoden ulkomainen Oscar-voittaja,tai jotakin vielä
ansiokkaampaa
Kiva kun muutkin tykkää.
-
Blues Brothers :xmascool:
-
Jouduin katsomaan yhden osan Star Warsia. Todella tylsä. Kuka jaksaa sellaisia katsoa. Ne ekat oli hyviä. Uudet osat tympeitä.
Kattosin jouluna internetversion elokuvasta The Day the Earth Stood Still = Päivä jona maailma pysähtyi, joka on uusi version 1950-luvun samannimisestä elokuvasta. Filmissä on viestiä kerrakseen: Ihmiset ovat maailmansa pilanneet, onko ihmisillä tulevaisuutta?
-
It's a Wonderful Life
Klassikkohan on tuo jouluelokuva, jossa enkeli saa siivet.
-
No niin. Jaksoin katsoa odottamani Ang Leen Syö, juo mies, nainen klo
22.00 alkaneen filmin vaikka se on minulle myöhäinen aloitusaika aamu-ihminen kun olen. Ja kannattihan se. Jossakin vaiheessa tuntui vähän pitkältä, mutta ei tullut lopettamisajatuksia. Ruoanlaiton Taiwaninmestari jolta oli makuaisti ja tyttäret (King Lear tyyliin ) kadoksissa. Mutta ystävyys työkaveriin oli tallella ja taito hyppysissä. Sitä ruuanlaiton mäiskettä !. Eikun
taidetta. Lajeja laitettiin koulutytön kuljetusportööriinkin kuin gourmet-
illalliselle. Omille tyttärille ihanan ihanat ateriat olivat pakkopullaa. Niinhän se on kaikessa elämässä että mitä on runsaasti se ei kelpaa.
Tyttären rakkaus ja naapurin nuoren rouvan salarakkaus onneksi kelpasi ja maku-aistikin palasi. Ihmisen on sama kaikkialla, vaikka nyt oltiin Taiwanin
eksoottisella saarella. Sielläkin oli luonnonsaastuttajagryndereitä ja naisten
hyväksikäyttäjiä. Elämän eteenpäinmenon Ang Lee kuvasi hienosti naisliikennepoliisin ohjaamalla ruuhkaliikenteellä. Näyttelijät olivat loistavia kaikki.
-
Vaikka kuinka monta kertaa Tuulen viemän näkisi tenho on aina sama.
Uskomaton spektaakkeli Yhdydvaltojen sisällissodan melskeessä pyörivästä
sukutarinasta. Lähinnä tietysti Scarlett O´Harasta. Vivien Leigh´n skaala
riitti loistavasti tahän itsekeskeisen, neuroottisen mutta sisukkaan naisen
esittämiseen. Ja Clark Gablea parempaa Rhett Butleria EI OLE.
Joukkokohtaukset ovat tehty sen ajan tekniikalla, mutta toimittivat hyvin
tehtävänsä. Puvustukseen satsattu valtaisasti. Jotkut peruukit harmittivat.
Aika niiden osalta on mennyt kovasti eteenpäin.
Se että filmi on tehty yli 70 v. sitten ja oikea sota oli vain n. 70 vuotta takanapäin, teki siitä aidontuntuisen. Turha yrittääkään samaa uudelleen.
Pysähtyvät kuvat Tara-teemoineen ovat elokuvahistoriaa.
Kun näin eepoksen ensimmäisen kerran 1950-luvulla pidettiin filmirullan vaihdon takia n. 20 min. ruokatauko siinä puolivälin tietämissä. Meillä
oli voileivät ja mehupullot mukana. Siihen aikaan ei teatterissa ollu kuin pieni karkkikioski.
-
Taisi olla kolmas kerta kun näin tämän kiukuttelevan Scarlettin :wink:
joka ennen vaikutti vain hemmotellulta yläluokan nirppanokalta,
mutta nyt huomasin,
että hänhän olikin malliesimerkki narsistisesta persoonallisuushäiriöstä!
Clark Cable on Clark Gable.
Onhan tuo jo aikansa elänyt spektaakkeli.
-
Tänään tulee tosi upea elokuva
VIISI VUODENAIKAA
Teemalta
SUOSITTELEN!
http://www.tv-opas.com/ohjelma.php?kanava=yleteema&aika=1234209900
-
Kielletty hedelmä:
tavallansa hyvä, toisaalta aika kliseinen. olisin toivonut, että "vanhojen viisasten miesten poppookin" olisi jotenkin muuntunut. Mutta elokuvahan kuvasi vain muutaman kuukauden jaksoa, joten ei kai siinä ajassa vielä mitään.
Ja kalistaja, tosikkoko nautti kesäisistä pohjalaispelloista :)
-
Wanha, vahava eläväkuva vaivaasukon pyhiistä. Vaivaa vähän pitää nähärä, kun utuubista 14 pätkää ettii.
http://www.youtube.com/watch?v=2q-XrGXBqSQ&feature=related
-
Satuin eilen katsomaan Yle Teemalta Saksalaisen Requiem-nimisen elokuvan. Tarina perustuu 70-luvulla tapahtuneeseen opiskelijatytön manaukseen. Ilmeisesti myös tunnettu Manaaja-kauhupätkä inspiroitui samasta aiheesta. Tämä eilinen leffa oli kuitenkin Manaajasta kaukana. Silti se oli järkyttävää katsottavaa uskottavuutensa ja puhuttelevuutensa ansiosta.
Onneksi ihmiset lähetetään nykyään kuitenkin hiukan herkemmin lääkäriin sen sijaan, että alettaisiin ajamaan piruja ( :evil: ) ulos.
-
Kävin katsomassa Klaus Härön uuden elokuvan Postia pappi Jaakobille. Hyvä oli. Sen tunnelmassa oli minusta jotain körttiläistä. Suosittelen muillekin foorumilaisille.
-
Odotan sitä kovasti. Ei tullut vielä Lahteen heti samaan aikaan kuin Hkiin.
Viime viikko meni muissa kiireissä, elokuviin en ehtinyt.
Tytär kirjoitti siitä arvostelun , hänkin tuntui pitävän. Kehui Hazardia ja
Nousiaista luoduiksi rooleihinsa.
-
Kävin katsomassa Klaus Härön uuden elokuvan Postia pappi Jaakobille. Hyvä oli. Sen tunnelmassa oli minusta jotain körttiläistä. Suosittelen muillekin foorumilaisille.
Sen voisi katsoa. Ensi vuonna Havukka-ahon ajattelija (tulee silloin ensi-iltaan).
-
Periantai 13. huhtikuuta 1976 ei unohru Lapualla. Minäkin 18v. solttupoikana jouruun lääkintämiähenä näihin raunioohin. http://areena.yle.fi/toista?id=2095125
-
Tulin elokuvista. Nyt näin Klaus Härön uusimman, Postia Pappi Jaakobille.
Kerrankin sai olla katsomossa hyvillä mielin. Ei pauhanneet äänentoistolaitteet, ei kuiskineet katsojat. Vähän nyyhkimistä kuului loppupuolella kun Leila luki omaa "kirjettään". Minullakin silmät kostui kun
vanha mies paljasjaloin ja alushoususillään pisteli kuraisella pihamaalla.
Kaarina Hazard on syntynyt Leilaksi, aivan kuten Istanmäen Paksuksi Perhoseksi. Pieni suupielen nykäys, tai kulman kohautus kertoi ajatuksistaan. Nousiainen taisi tehdä elämänsä roolin. Kirkkokohtaus ei niin hyvä kuin kotona. Vanha pappi oli jo lähdössä.
Pappila oli kuvauksellinen vanha rötiskö. Viehättävä kuitenkin. Mistä lienee.
Kirkko oli vanha kivikirkko. Museokirkko kaiketi.
Fiktiivinen paikkakunta oli Kokemäki.
Yksi kirje oli tullut Lahdesta. Kiitos Klaus Härö. [-o<
-
Eileniltainen Martti Luther elokuva ei ollut minun mieleiseni. Joseph Fiennes on minulle Rakastunut Shakespeare.
Tulihan ne historialliset kohtaukset näyteltyä. Myrsky. Rooman matka. Anekauppa. Sieppaus Wurtburgin linnan turviin. Kirjoitus ja käännöstyöt.
Teesit. Augsburgin tunnustus ja avioliitto.
Jotensakin ohueksi jäi kuitenkin tunnepuoli, vaikka Fiennes kuinka paahtoi.
Sir Peter Ustinov oli paras. Omaa luokkaansa näyttelijänä.
-
Minusta taas eilisiltainen Luther-elokuva oli aika hyvä nimenomaan sen takia että siinä kuvattiin mielestäni aika totuudenmukaisesti tapahtumat. Elokuva teki siltä osin oikeutta Lutherin elämäntyölle jota monesti tulkitaan, väännellään ja käännellään teologisessa tiedekunnassa ja oppinikkareiden päänupeissa ihan liikaa.
Olen nähnyt ainakin 2 Luther elokuvaa aiemminkin ja yksi löytyy hyllystäkin. Lisäksi olen muistaakseni lukenut ainakin 3 elämänkertaa mutta vähintään 2. Muutenkin olen ahminut Lutherin teoksia yhteen aikaan aivan vuosikausia yhteen menoon etten mitään muuta lukenutkaan. sain niistä niin paljon oivalluksia ja ne syvensivät kristinuskon tulkintaani ja raamatunkin ymmärtämistä. Siinä meni laajempi galatalaisepistola, sidotut ratkaisuvallat,juutalaisista ja heidän valheistaan ym. klassikot. Lisäksi suuri määrä pienempiä kirjoja. vanhan anoppini ullakko on toiminut aarreaittana josta olen tonkinut vanhoja, pölyttyneitä ja repaleisiakin Lutherin kirjoja, suuri osa sillä wanhalla tekstityylillä,-miksikä sitä nyt sanottiinkaan... Hänen vanhempansa olivat niitä aikoinaan harrastaneet ja keränneet.
Luther on ollut suurin hengellinen innoittajani! Kyllä Luther oli suuri Jumalan mies! Sitä ei kukaan voi kieltää. Hänen jälkeensä ei luterilaisessa kirkossa ole ollut veroistaan. 1800 luvun herätysliikeaika suomessa aloitti luterilaisen kirkon sisältäpäin rapistumisen. Kirkon sisään tuotiin pietismi ja Speneriläiset painotukset.
-
Tunnet Lutherisi. Minä en, muuta kuin nämä mainitsemani opin- ja elämänkohdat. Yksi elokuva muinoin ja yksi elämänkerta. Katselin draama-pohjalta. Ja siinä, näyttelijätyössä, ohjauksessa ja "amerikkalaisessa" fiktiossa oli mielestäni puutteita. Lapsi kainalosauvoineen ja Kaarle V:n TV-hahmo vieraannuttivat.
Se kohtaus jossa Luther Roomassa kirkon parvelta katseli kardinaalien ym.
saattueiden saapumista puhui ilman sanoja sen mitä tarvittiin.
Asiasisältö tyydytti. 8)
-
Valitettavasti itse en yksinkertaisesti jaksanut katsoa elokuvaa kokonaan vaikka kuinka pinnistelin. Olin väsynyt töistä ja makoilin sohvalla välillä nuukahtaen, välillä jaksaen katsoa taas pätkän. Videolaitekaan ei toimi.
Luther ei ilmeisesti herätä elokuvantekijöissä niin suuria intohimoja kuin Jeesus. Nousee mieleen jonkun vuoden takaa Jeesuksesta tehty elokuva jossa veri roiskuu runsaasti ja tehosteita ei ole säästelty mutta itse asia eli evankeliumi jäi peittoon/sivuosaan.
Muuten, minua kosketti tuossa elisessä elokuvassa aika alkupuolella se kohtaus jossa Luther saarnasi puhuen lähimmäisenrakkaudestakin samalla ja töiden oppia vastaan. Ei paljon puuttunut etten olisi voinut todeta siinä itse Kristuksen saarnaavan. Toteamisillanihan ei tietysti ole merkitystä mutta tämä tuli mieleeni kun mainitsit kohdan jossa L katseli kardinaalin joukkoja parvekkeelta.
Jotenkin Lutherin uskonnollisuudessa viehättää myös se maanläheisyys ja että kaikenlainen hurmahenkisyys oli pois. Uskonnolla voidaan intoilla monella tavalla ja jotkut intoilevat sillä mitä uskonto heissä tai joissain muissa VAIKUTTAA mutta Luther intoili itse asialla eli evankeliumilla.
Tässä nimenomaisessa elokuvassa avautui itselleni uudella lailla myös Lutherin alkuaikojen suhde Paaviin ja kardinaaleihin. Monestihan nostetaan kysymys siitä miksei hän heti alkuun pannut välejä poikki Paavin kanssa mutta hänen täytyi olla niin vilpitön ja naiivi myös munkinuskossaan ettei hän alkuun edes uskonut miten pahaa ja turmeltunutta oli Paavin oppien turmelema kristillisyys. Hän varmasti tahtoi viimeiseenasti uskoa kaikista hyvää ja kunnioittaa niitä auktoriteetteja joita kunnioittaa tuli. Niinhän raamatussakin mainitaan että antakaa kunnia sille kelle se kuuluu ja vero sille jolle se kuuluu. Tämän puolen Lutherista elokuva toi kiitettävästi esiin!
-
Sana vielä Luther-elokuvasta.
Maanläheisyys oli mielestäni vähän sokeroitu. Lutherin rooliin olisin toivonut esim. Klaus Maria Brandauer-tyyppistä näyttelijää. Hän olisi vastannut paremmin siihen Luther-kuvaan jonka olemme esim.grafiikasta saaneet.
Sama oli minulla, torkuin välillä ja siitä myös tuntu että oli hiukan pitkää.
Jeesus-elokuvia olen nähnyt useita. En kuitenkaan tarkoittamaasi Mel Gibsonin Passion of Jesus Christ. Sellainen verellä mässäily alkoi etoa joissakin Pitkänperjantain tilaisuuksissa, tiedät kyllä missä suunnissa.
Pasolinin Matteuksen evankeliumi, Bunuelin Nazarian ovat muistissani niitä parhaita.
Koululaisille tarkoitetuissa kiiltokuvakertomuksissa on kaunis kuvitus ja historia-faktat, mutta henki puuttuu.
-
Sana vielä Luther-elokuvasta.
Maanläheisyys oli mielestäni vähän sokeroitu. Lutherin rooliin olisin toivonut esim. Klaus Maria Brandauer-tyyppistä näyttelijää. Hän olisi vastannut paremmin siihen Luther-kuvaan jonka olemme esim.grafiikasta saaneet.
.
Niin, kyllähän Luther kirjallisuudessakin kuvataan kansanomaisena miehenä jonka kielenkäyttö oli karkeata ja huumori ronskia. Lutherin kuvitukset vastannevat nekin totuutta koska hän itsekin kuvasi jossain kirjassa itseään että "hänen kuoltuaan madot saavat lihavan tohtorin syödäkseen". :lol:
-
Tänään kakkosella kuukauden western: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen.
-
Tänään (söndag) tulee "Meet John Doe", joka on Suomeksi huonosgti käännettynä "He uskoivat elämään". Frank Capraa parhaimmillansa. (Teema klo 18)
-
Tulin juuri katsomasta Klaus Härön "Postia pappi Jaakobille".
Olen sanaton.
Silmät on kipeät.
Ja mieli hellä.
Isää tuli ikävä.
-
Eikä vaan?
Hienoimpia kotimaisia. Hazard oli loistava. =D>
-
Eilenillalla Yle 1:llä tuli australialainen Murielin häät( tai jotain sinnepäin)
vuodelta 1994. Ensin se oli melkein grazy-komediaa Abba-musaa diggaavasta hiukan "hitaan"-oloisesta isosta tytöstä joka haaveili morsiuspuvusta( ja vähän sulhostakin). Sitten kuva tummui ja esiin alkoi tunkeutua perhe-helvetti, sekin kyllä komedian keinoin esitettynä.
Isä oli oikeassa-olemisellaan latistanut kaikki lapsensa osaamattomiksi ja vaimonsa lähes katatoniseksi kodinkoneeksi.
Muriel löysi lapsuudenystävän, Rachelin ja tytöt panivat tuulemaan, kunnes Rachel halvaantui.
Kodin, ystävän ja rakkauden ongelmat esitettiin vahvoin , mutta mustalla
huumorilla kevennetyin keinoin. Ensin ajattelin yksin sitä katsoessani, että taidan mennä nukkumaan, mutta erinomaiset roolisuoritukset ja australialainen eksotiikka sekä hieno kässäri ja ohjaus valvottivat loppuun asti. Ei ollut tavanomainen rakkaustarina.
-
Digiboksi hajosi ja kaivoin vapun kunniaksi iänikuisen Turhapuro-videon esiin. En kylläkään ehtinyt keskittyä siihen yhtään, joten no comments about it.
-
Tänään telkkarista samoihin aikoihin kolme kohtalaista leffaa.
Romanttinen ihmissuhdelätinä, sukellusveneseikkailu ja kuukauden western Mies hevosena.
Oma valintani on viimeinen.
-
Oma valintani olisi ollut toissa-iltana Jane Campionin ohjaama Piano. Mutta jonkin pöpön uuvuttamana piti valita peti.
Saattaa olla että minulla on se nauhoitettuna VHS:lle joten sopivan luppo-ajan tullen haluan nähdä sen ehkä kolmannen kerran.
Loistavat pääroolit, mielenkiintoinen aihe ja ympäristö. Loppukohtaus on huikea.
-
:063:
-
Klaus Härön Postia pappi Jaakobille kertoi sokeasta papista vanhassa ränsistyneessä pappilassa. Hän rukoili kirjepyyntöjen perusteella, ja totesi lukijalleen, että eivätkö vain pyytäjät olleetkin niitä, jotka tekivät hänen elämänsä elämisen arvoiseksi.
-
Tanssii susien kanssa tänään nelosella klo 21.00.
Eeppisen kaunis ja humaani elokuva... (Karjalainen 27.6.09)
K-15
-
Tanssii susien kanssa on muistaakseni poiminut intiaanien nimet historiasta. Ei tietenkään käytetä ihan tunnetuimpien päälliköiden nimiä (Istuva Härkä tms), mutta 'kakkosketjun'. Olikohan yksi nimi Potkiva Lintu, alkujaan kiowapäällikön.
-
Tanssii susien kanssa on muistaakseni poiminut intiaanien nimet historiasta. Ei tietenkään käytetä ihan tunnetuimpien päälliköiden nimiä (Istuva Härkä tms), mutta 'kakkosketjun'. Olikohan yksi nimi Potkiva Lintu, alkujaan kiowapäällikön.
Totta. P.Lintu oli oikeasti kiowa ja heidän yksi taitavimpia päälliköitään. Kevin Costnerin ( hänessä virtaa muuten cherokee verta) elokuvassa Potkiva Lintu oli siouxien pyhä mies ja hyvin vaikutusvaltainen ukko. Näillä poppamiehillä oli eri heimoissa vähän erilaisia klaaneja.
Saisikohan tähän linkitettyä elokuvan kolmen inkkarin keskustelua, jota pidetään malliesimerkkinä hyvästä dialogista. Potkiva Lintu, Tuulitukka ja Päällikkö keskustelevat.
http://www.sal.tkk.fi/Opinnot/Mat-2.198/dialogi.html
-
Tänään tulee taas sellainen elokuva jota suosittelen katsomaan.
Bertoluccin 1900 on kaksiosainen, viikon päästä tulee toinen osa.
Pitkiä, 2 ja ½ tunnin osia, mutta pitävät tiukasti hyppysissään.
Siitä on taas se sata vuotta kun olen viimeksi nähnyt,
mutta elokuva(t) olivat voimakkaasti vaikuttavia.
Muistelen, että välillä olisi pitänyt olla oksennuspussikin mukana...
(Kertoo kahden pojan elämäntiestä...hyvä esimerkki "poju-tarinaan"
kuinka olosuhteet ja kokemukset vaikuttavat ja ohjaavat elämää.
Ja mikä onkaan temperamentin/luonteen osuus?)
Huippunäyttelijät.
Tässä kahden eri ihmisen arviot elokuvasta.
http://www.leffatykki.com/elokuva/1900
http://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=1361
-
Voi se on hieno. Pidän paljon italialaisista elokuvista. Yksi päivä mietin juuri Zeffirellin Jeesus Nasaretilaista, joka tulee aina joskus pääsiäisenä. Jostain syystä tuli mieleen Johannes Kastaja, joka mesosi siellä hiekkaerämaassa hurjan näköisenä ja potki pensaita. Sitten näytettiin hiekalla käveleviä sandaaleja. Jeesus sieltä käpsytteli paikalle ja Johanneskin hiljeni. Sitten tuli muuta porukkaa ja tuntui, että ulkonäkönsä puolesta tyypeillä on perusteilla maailman ensimmäinen metallibändi. Sitten on vielä kaikki neorealistiset leffat...
Täällä on kuitenkin nyt niin hieno ilta ukkosen jälkeen, että lähden kiertelemään luontoon. Teen kesän viimeisen yölaulajaretken. :kahvi:
-
Länkkäriklassikko Red River tänään Teemalla klo 18.05.
Pääosissa John Wayne ja Montgomery Clift.
Ohjaus Howard Hawks.
-
montakohan kertaa tämä on katsottu... mutta siitä löytyy aivan uutta
-
montakohan kertaa tämä on katsottu... mutta siitä löytyy aivan uutta
Minulle tulee vasta toinen kerta. :icon_sad:
-
Tänään tulee Linnut ja eilen olisi ollut Psyko, jossa siinäkin on lintuja (täytettyjä). Voisihan tuon tänään vilkaista.
Jos kohta tulee Rebekka niin sen katson kun se on niin hyytävän hyvä.
-
Tänään tulee Linnut
Hohhoijaa...en muistanutkaan, miten pöljä elokuva oli. Se toimi puoliväliin ihan hyvin kohtalaisena romanttisena leffana. Sitten linnut tuli pilaamaan sen ja koko homma muuttui liian epäuskottavaksi. Ilmeisesti alkuperäinen kirjakin on yhtä pöljä. Taitavana ohjaajana Hitchcock olisi vienyt kuvan loppuun rakkauselokuvana ilman lintujakin.
Varmaan huonoin Hitchcock enkä ymmärrä sen mainetta mestariteoksena.
:015:
-
Olin kerran yötä pienessä hotellissa joka oli paikkakunnan ainut majoitusliike ja sen omistaja/ pitäjä oli ulkonäöltään kuin Norman.Kun mainihin asiasta, niin heppu alkoi nauraan jotta leikkuutti tukkansa tahallaan samanlaiseksi kun tarpeeksi moni oli myös asian huomannut. ; )
-
Me kattottiin serkun kanssa Kielletty hedelmä. Espoolaisserkkuni ei luonnollisesti maantieteen ja nuoren ikänsä (ts. koulussakaan ei oo vielä herätysliikkeistä puhuttu kun nyt aloittaa yläasteen) koskaan kuullutkaan lestadiolaisista ja siinä sitten hurahti ainakin yhden kohtauksen verran sitä selittäessä.
-
Rocco ja hänen veljensä. Ohjaus italialainen huippuohjaaja ja aristokraatti Luchino Visconti. Tuli eilen illalla Teemalta.
Elokuva kulkee monilla tasoilla ja herättää paljon ajatuksia. Yleisesti sitä pidetään kuvauksena yhteiskunnan nopeasta ja väkivaltaisestakin muutoksesta agraariyhteiskunnasta kaupunkilaiseksi ja yksilön vaikeasta sopeutumisesta muutokseen. V.I.Lenin on sanonut elokuvan olevan taidemuodoista tärkein ja jos kaikki elokuvat olisivat yhtä ajatuksia herättäviä niin sanontaan olisi helppo yhtyä. Vaan kun eivät ole.
Elokuvassa pelkkää pahuutta tuntuu löytyvän Roccon yhdestä veljestä, Simonesta. Kuitenkin R. uskoo viime metreille asti veljestään hyvää. Kaiken sen hirveyden jälkeenkin, mitä Simonen puolelta joutuu kokemaan. Elokuva kertoo myös siitä, millainen naisesta voi tulla raiskauksen jälkeen. Lopussa Roccokin joutuu toteamaan, ettei meillä ole enää mitään. Toivotonta.
Elokuvan loppua voisi kuitenkin pitää toivon pilkahduksena. Kaikki on muuttunut - vai onko sittenkään? Tuleeko sama toistumaan aina jossain päin; vain toisessa muodossa?
Yhteiskunnan nopeat muutokset vaikuttavat aina ihmisiin, halusipa sitä tai ei.
ps. ääh, tulipahan tästäkin sepustus, katsokaa leffa jostain itse. :)
-
Katsoin klo.18.30 alkaen. Vanhimman veljen oma osa oli jo mennyt, mutta Simonesta alkaen näin.Melko synkkä tarina, vain veljesten välinen(yleinen italialainen) perheside
oli lämpöisempää katsottavaa. Etenkin pikku Lucan kyselemätön rakkaus Simonea kohtaan.
Kinnostavinta oli se italialaisuus esim. mammassa ja nyrkkeilyvalmentajassa. Se temperamentti on suomalaisesta valovuosien päässä. N e äidin eleet!
Jokin toivonsäde jäi loistamaan lopuksi kuitenkin. Luca.
-
Teemalta tulee illemmalla Runoilija ja muusa. Näin sen ensi-illan aikoihin 1978. Leino ja Onerva ovat merkkihenkilöinä, mutta muistoissani elävät vain torakat ja Halosenniemi.
Täytyy uudistaa olemattomat muiston elokuvasta. Leino on luettu moneen kertaan elämänkertoina ja tuotantonsakin melko hyvin.
-
Eipä olisi kannattanut valvoa. Elleivät runot ja historia olisi kiinnostaneet olisi tämä ollut turhaa touhu, minusta.
Torakka(jossakin muussa Leino-jutussa ilmeisesti) oli muuttunut varikseksi. Se näytteli paremmin kuin ihmiset. Salminenkin oli epätasainen. Kohtaukset kuin teatterin lavalta, paitsi lopun Halosenniemen perhe ja Leino vanhana, siis n. 40 vuotiaana patalakkipappana. No, Paavo Liski on aina hyvä, niin tässäkin. :eusa_sick:
-
Kävin tänään Keskisen kyläkaupas ja siältä tuamisina Klaus Härön elokuva Postia pappi Jaakobille. Täytyy sanua, että kun tämä kova ja karkia tarina suli hengen herelmiksi, niin kostui ne silimät mullakin. Hyvä kun yksin kattoon, eikä kukaan ollu näkemäs. :022:
Suasittelen kovasti tämän kattomista. *****
-
Kävin tänään Keskisen kyläkaupas ja siältä tuamisina Klaus Härön elokuva Postia pappi Jaakobille. Täytyy sanua, että kun tämä kova ja karkia tarina suli hengen herelmiksi, niin kostui ne silimät mullakin. Hyvä kun yksin kattoon, eikä kukaan ollu näkemäs. :022:
Suasittelen kovasti tämän kattomista. *****
http://www.youtube.com/watch?v=-hTnFkqK26I&feature=related
-
On todella elokuva, joka kolahtaa ja koskettaa, olen nähnyt jo kolme kertaa ja aion ostaa dvd:nkin. Joka katsomiskerta on liikuttanut kyyneliin ja joka kerralla elokuvaa katsoo eri silmin. Suosittelen lämpimästi!
-
Näin on, suosittelen myös! :eusa_clap:
-
Kävin katsomassa Kohti uutta. Lasta odottava pari lähtee kiertämään maata ja etsimään itselleen sopivaa asuinseutua. Hauskoja kohtia, nauratti ja tuli hyvä mieli :eusa_angel:
-
Äsken tuli Teemalta Chaplinin Ritari Siniparta.
Vaikka on vanha klassikko enpä ollut ennen nähnyt.
Oli mestarillinen kuvaus narsistisesti luonnehäiriöisen käyttäytymisestä.
Hui olkoon :107:
-
Ai niin ja kohta alkaa Karamazovin veljekset... :023:
-
Katsoin. Aikamoista kohellusta. Aion katsoa loputkin viisi osaa, jos tulis joku tolkku. Ilmeisen täydellä sydämmellä näyttelemistä ellei sitten ylisellaista. Loppu näyttää, asettuvatko roolit ja sisältö kohdalleen, toisiinsa nähden balanssiin. Kauan siitä on, kymmeniä vuosia, kun olen kirjan lukenut. En muista mitään. Aljosan nimi oli tuttu, hän joka aloitti, kuten näytelmä kertoi, uransa luostarista, ja jolle hengellinen isä sanoi, että paikkasi on maailmassa sitten, kun hänestä aika jättää.
Aljosa, nuorin veli, sovittelee vanhempien riitaa.
-
"Kuolemattomuus on Jumalassa" (Aljosha)
-
Pari-kolmekymmentä vuotta mullakin kun olen kirjan lukenut.
Joitakin tilanteita muistan, juuri esmes tuon Dimitrin ja isän tappelun ja muuta sellaista
väkevää intohimoista draamaa.
Siinä kirja mikä ehdottomasti pitäis lukea uudelleen tällä nykyisellä ymmärryksellä.
Juu, hienosti sanottu
Kuolemattomuus ON Jumalassa!
-
Olipas mun eilen ostama elokuva Postia pappi Jaakobille ajankohtaanen, kun ulukomaillakin siitä on tykätty. :023:
http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/77013-postia-pappi-jaakobille-sai-paapalkinnon-mannheimissa
-
Olipas mun eilen ostama elokuva Postia pappi Jaakobille ajankohtaanen, kun ulukomaillakin siitä on tykätty. :023:
http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/77013-postia-pappi-jaakobille-sai-paapalkinnon-mannheimissa
Frouva osti meille jostain elokuvakerhosta tuon samaisen filmin. Ja just luki jostain tuosta tuoreimmasta palkinnosta. Papin posti(lla)t täytyy tutkia jonain taustaltaan tummana, tähtikirkkaana yönä. :023:
-
Tuli katsottua eilen Karamazovin veljesten ensimmäinen osa. Eikä ole tullut luettua kirjaa. Voisittekos te, jotka ovat sekä lukeneet että katsoneet, arvioida, kuinka uskollinen elokuva on kirjalle? Vastaako teidän muistikuvianne? Aiemmin aiheesta näpytelleet eivät tainneet oikein enää muistaa lukukokemusta. Minä olen aiemmin kuullut puhuttavan luostarivanhus Zozimasta. Mahtaako hän pysyä hengissä vielä pitkään sarjan edetessä ja olla isossakin roolissa
Toivottavasti saan joululahjaksi Pappi Jaakobin, kun se ehti poistua elokuvateattereiden ohjelmistosta ennen kuin kerkesin katsomaan...
Hienoa, että muuallakin arvostetaan elokuvia, joissa on sisältöä.
-
Kirjasta en tiedä, kun ei ole tullut sitä luettua...aina vaan on jäänyt ja jäänyt, mutta sarjasta sen verran, että hyvä kun sen ovat tehneet venäläiset itse eikä esim. amerikkalaiset tai italialaiset. Venäläistä kansanluonnetta ymmärtää vain venäläinen parhaiten...siitä on nyt kokemusta... :icon_wink:
-
Hei maisakai! Olen lukenut kirjan, sekä nähnyt siitä tehdyn amerikkalaisen elokuvan , että nyt tämän venäläisen tv-sarjan. Kaikkia kirjan kuvioita en näin vuosikymmenien jälkeen jaksa muistaa. Tässä venäläisessä jutussa kerrottiin veljesten lapsuus ja se että ovat eri äidistä, sitä en muistanut. Luonteet ovat vahvasti kirjan mukaiset ja roolitus loistava. Selväksi tulee Dostojevskin ajatus ihmismielestä.
Myös puitteet ovat uskottavat, päinvastoin kuin amerikkalaisten Venäjällä.Yul Brunner Dmitrinä oli liian tunnettu osaansa.
Suomalaissyntyinen Albert Järvi näytteli aviotonta poikaa ja muistaakseni Maria Schell Grushenkaa. Nämä kaikki oli vaikea kuuluisuutensa vuoksi samaistaa venäläisiksi.
Nyt ei tule tätä vieraannuttamiskuviota, ainoastaan isä Karamazovin näyttelijä on tuttu
aiemmista suorituksistaan.
Kohtaus luostarissa oli nyt aivan alussa. Muistaakseni kirjassa oltiin jo aika pitkällä kun isä Zosima tuli esiin. Toisaalta tässä hypittiin taannehtivasti ja edellepäin. Eikö se ollutkin Dmitri jota vietiin Siperiaan?
Se isän elehdintä ja käytös luostarissa ja Dmitrin juopottelu huvimajassa syntyy näillä elkeillä vain aito-venäläiseltä. Mielenkiintosin sarja sitten Saatana saapuu Moskovaan.
Siinä taisi tämä isä K juuri näytellä.
......
Postia pappi Jaakobille on suomalaisista elokuvista parhammistoon kuuluva, mielestäni.
-
Anteeksi, R-m., taas niuhotan: olisikohan ollut Albert Salmi?
-
Oikein niuhotettu. Salmi mikä salmi. Mistäjän nappasin niin sujuvasti Albert Järvi(nen) kö on joku edesmennyt rockari.
Salmi teki muutamia röyhkeitä roistotyyppejä muissakin leffoissa.
-
... Albert Järvi(nen) kö on joku edesmennyt rockari.
Hö,hö Riitta - Mummi
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=95&t=504&a=3596
Abe, legenda Ganesista :025:
:icon_cool:
-
Katsoin elokuvan Postia pappi Jaakkobille, kun sitä nyt on niin hehkutettu.
Olihan se ainakin tosi suomalainen.
Piti aina odottaa mitä toinen sanoo, vai sanooko mitään.
Hermoille käyvää.
Mut ihan fiksusti aina vastailivat ja jopa aika jännästi aina välillä.
Ihan kiva satu, mutta ihan kunnon gangsterin kun olen tavannut, niin ei ihan samanlaisia.
Sellaisia kun on vihaa täynnä ja psykopaatteja ja jotka ei järkipuhetta tajua vaan käy päälle, kuin mikä se pieni taistelukoira on?..
Toi naisnäyttelijä oli hyvä, mut totuus on jossain tuolla..
Siksi toi tuntui romanttiselta sadulta.
Mut ihan tosi kauniit maisemat ja hyvin tehty filmi.
Tykkäsin kovasti.
Mikä se opetus nyt sit oli?
Paha ei ole aina paha, vaan voi olla syyn seuraus?
Mutta kun aina ei ole niin. On vaan ihan pahoja ihmisiäkin.
-
Katsoin elokuvan Postia pappi Jaakkobille, kun sitä nyt on niin hehkutettu.
Täytyy nyt sitten olla sen verran "lauma sielu" ja katsoa pätkä tänään illalla. :052:
-
Täytyy nyt sitten olla sen verran "lauma sielu" ja katsoa pätkä tänään illalla. :052:
Hihaan tarttu muutama muukin "pätkä"
Stieg Larsonin / Miehet jotka vihaavat naisia. :eusa_think:
sekä
Aleksi Mäkelän ohjama Rööperi :icon_cool:
-
Aleksi Mäkelän ohjama Rööperi :icon_cool:
En suosittele.
Arvostelu asteikko 1-3 / 3 kiitettävä, 2 hyvä, 1 tyydyttävä, hylätty.
Hylätty
-
Toinen osa Karamazovin veljiä.
Tunnelma tiivistyy, hahmot alkavat saada merkityksensä. Minulle aukeni näin:
Ivan=Pilatus. Pesee kätensä murhasuunnitelmästa
Mitja=tuhlaajapoika.Haaskaa isänsä omaisuutta, makaa heinäkasassa(sikolätti)
Aljosha=laupias Samarialainen(kärrinpyörän paikallelaitto) toisten taakkojen kantaja
Kristushahmo hän voisi myös olla. Pilkan kohde.
Mutta isä Karamazov? Onko Juudas. Ne suudelmat Aljoshan kanssa ?
Grushenka=syntinen nainen
Mielenkiintoista, upeita maisemia ja värejä, venäläistä paatosta ja humalahuumoria.
-
En päässyt näkemään kakkososaa. En löytänyt sitä ohjelmistosta, kun en muistanut, miltä kanavalta se tulee. Nyt löysin. Huomenna on uusinta. Kun olen katsonut sen, palaan astialle.
-
Jason X (http://www.imdb.com/title/tt0211443/) oli vuorossa "vuokraamon surkeimmista" leffoista. Oli yksi pohjanoteerauksia kauhuleffojen alalla. Scifiä ja Friday 13th leffojen päähenkilö sievässä sekamelskassa. Takakannessa puhuttiin jotain trilleristä, minä taitaisin todeta, että komediakin olisi lähempänä. Kaiken kaikkiaan surkea leffa. K-18, suunnattu 15-v finninaamaisille teinille, mutta paljasta pintaa ei ole tarpeeksi, että kiinnostaisi heitä.
Leffa menisi hyvin taustalla, jos pohjalla on puoli laatikollista kaljaa, eikä pääsisi enää tuolista ylös ilman vakavaa tasapainohäiriötä. Ei missään tapauksessa sellainen, että kannattaisi katsoa.
Teme
-
Stieg Larsonin / Miehet jotka vihaavat naisia. :eusa_think:
2.
-
Erik Blombergin Valkoinen peura vuodelta 52, aina yhtä vaikuttava ja jotenkin niin lumoava...
-
Kyllä Aljosa on sympaattisin henkilö riehujien keskellä, koska hän on nuorin. Muut ovat kiinni jo tässä elämässä, Aljosa elää unelmaisissa taivaskuvitelmissa munkkina yrittäen toteuttaa luonnostaan ja luonteensa mukaisesti rakkauden kaksoiskäskyä.
Rahasta, perinnöstä ja nuoren veren läikkymisestä Karamasoveilla keskustellaan niin kiivaasti, että murhat on mielessä. Kaksi naista, joista kiistellään. Mikä lie heidän asemansa, ei ole selvinnyt. Naapureita? Perhetuttuja? Riparikavereita? Ainakin yhteiskunnan kermaa, kuten kaikki päähenkilöt. Ivan, Mitja ja Aleksei-Aljosa, veljekset kuin ilvekset. Sen ajan kaunista kuvaa ja pukuja. (osa 2/6)
-
Katsoin elokuvan Postia pappi Jaakkobille, kun sitä nyt on niin hehkutettu.
-2. :-\
-
Karamazovien naisista.
Katerina on tarkoitettu Mitjalle(Dmitri) ja hän rakastaakin Mitjaa. Mitja on hulluna Grusenkaan jota isä-pappa myös havittelee. Ivan on rakastunut Katerinaan.
Grusenka pilkkaa Katerinaa ja tämän lempeää, anelevaa rakkauttaan.
Mutta se rikas leski jolla on rampa tytär? Onko hän Katerinankin äiti? Ei vielä tietoa.
Aljosha rakastaa kaikkia.
-
Murhaako Mitja isänsä, koska hän joutuu Siperiaan? Mihin hän tarvitseekaan 3000 rublaa? Hänkö ryöstää ne isältään?
Ramman Lizan keikistelyä Aljosalle oli hauska katsoa.
Ivanin runoelmassa Kristus ei puhunut suurinkvisiittorille. Aljosa-munkki ei puhunut Ivanille, mistä Ivan sai aiheen syyttää Aljosaa kirjallisesta varkaudesta. Ymmärtääkseni Kristus vaikeni, koska Hän kantoi koko maailman synnin, jota Ivan konkretisoi viattomien lasten kärsimisellä.
"Vaikeneminen on kultaa" silloin, kun sanat ovat loppuneet ja on tekojen aika. Sana on kyllä myös teko! Paitsi, että se ei ole, sillä onhan sanottu: "Sanoista tekoihin." ja "Tuumasta toimeen."
Olisi ehkä mielekästä kirjoittaa tästä lauantaisin Teemalta tulevasta kuusiosaisesta Dostojevskin samannimisen romaanin pohjalta tehdystä Karamazovin veljekset -näytelmästä vasta viimeisen osan jälkeen. Käyköön nämä kommentit ensivaikutelmista. Nyt nähty osa oli kolmas.
-
Tässä oli hienoja kohtauksia, kuten se inkvisiittorilegendan ja Ivan-Aljosha vuorottelu.
Salaperäinen aasintamma Smerdjakov tekee koston ja Mitja muistaakseni mustasukkaisuusmurhan, josta Siperiaan. Kohteita en paljasta .
Naiset pyörittelevät Karamazoveja miten tahtovat. Mistä tässä kerrotaan? Onko naisen sielu vain arvaamaton, vaiko itse Paha näitä temppuja teettää.
Aljosha on kaunis ja kristusmainen ja Ivanin mielestä hän plagioi Kristusta. Viha-Rakkaus leiskuvat venäläisessä sielussa . Tuhon enteet ovat ilmassa, Ivan pakenee.
(voitteko kuvitella Martti Suosaloa Aljoshaksi. Ryhmäteätterin esityksessä oli näin.
Arvostelu kuului suorituksesta:Pölhö-Kustaa!)
-
(voitteko kuvitella Martti Suosaloa Aljoshaksi. Ryhmäteätterin esityksessä oli näin.
Arvostelu kuului suorituksesta:Pölhö-Kustaa!)
En nähnyt Ryhmiksen näytelmää, mutta voin kuvitella ohjaajan kritisoineen Dostojevskin vanhakantaista ortodiksisuutta tekemällä Kristus-Aljosasta typeryksen. Samalla kritiikki kohdistui todenäköisesti myös luterilaiseen uskovaisuusilmiöön, sillä taiteilijathan eivät ole ilmiasultaan uskovaisia, eivät kai yleensä alusasultaankaan elleivät ole suuria?! Yksi syy Pölhö-arvosteluun saattaa olla sekin, että arvostelijalle Suosalon esitys vaan on näyttänyt pölhöltä. Hän ei ole ymmärtänyt uskovaisen maailmallisessa katsannossa "pihamaista" käytöstä. Hän ei ole ottanut "Kristusta vastaan henkilökohtaisena Vapahtajana". Hän ei ole Kristusohjautuva (-ohjus :icon_wink:). Hän ei ymmärrä uskovan käytöstä, sen rehellistä raadollisuutta, mistä uskova selviää uskomalla Kristukseen.
Edellä käyttämäni uskova-uskovaisuus -käsite ei täysi sovi körttiin.
-
TV-näytelmiähän nämä Karamazov ja Leijona talvella ovat. Katsoin tiistai-iltana tämän jälkimmäisen ensimmäisen osan. Onneksi on vain 2-osainen. Sen historiaan perustuva aihe kiinnosti, Glenn Close on aina hyvä, puvustus loistelias. Mutta mistä näissä valta-taistelukuvioissa oli kyse piti tutkia Wikipediasta ensin ja katson Kansojen historiasta myöhemmin. Henrik II, Eleonoora Akvitanialainen, eronnut kuningatar ja 10 vuotta vankeudessa ja kolme poikaansa viettävät joulua yhdessä. Kenestä tulee tuleva kuningas.
Kyllä ovat veljekset isä-leijonan kissalanpoikia. Rickhard äkäinen kolli, Gottfried kuin salakavala narttukissa ja Juhana(Maaton) hyvinsyötetty poikakissa.
-
Kävinpä katsomassa Koivusalon 'Täällä pohjantähden alla', kolme tuntia mennä hujahti ja veti aika hiljaiseksi.
-
Dostojevskin Teemalta tuleva kuusiosainen Karamazovin veljekset ehti lauantaina neljänteen osaan ja tuli uusintana sunnuntaina.
Pääosassa nuoremman veljen Aljosan rinnalla toikkaroiva Mitja ryntäili henkilökohtaista tuhoaan pakenevana elostelijana, nuorena sellaisena. Mikä hänet ajoi taloudellisessa ahdingossa suunnittelemaan ryöstömurhaa tai itsemurhaa, ei minulle ole täysin selvinnyt, paitsi ehkä vain isänsä omaisuuden tuhlaaminen ja sitä myöten isän vihoihin joutuminen.
Aljosan, munkin, ulkoinen tyyneys on täysi vastakohta veljensä kaoottiselle touhulle. Pikkuveli näytetään kärsivänä ja ajattelevana, harkitsevana, viattomana, hyvään uskovana, Kristukseen uskovana ja ymmärtämään pyrkivänä noviisina.
En oikein ole y m m ä r tä n y t kirjailijan ja ohjaajan "sanomasta" muuta kuin, että he vain yksinkertaisesti ovat pyrkineet kuvaamaan elämää. Se että tulos tähän mennessä valuu kuin vesi hanhen selästä ei vielä tarvitse merkitä TV-näytelmän pinnallisuutta.
Ehkä problematiikka on omalta osaltani jo tullut ohitettua.
-
Minultakin meni tässä jaksossa jo pasmat sekaisin, mutta tutkin Wikipediasta Ryhmiksen Karamazovin arvosteluja ym. ja ymmärsin enemmän. Yksinkertaisesti Dostojevski kuvaa koko elämän uskoineen, epäuskoineen, järjettömyyksineen, intohimot, venäläisen temperamentin lieskunnan ja pyhyyden olemuksen.
Siinä inkvisiittorirunoelmassa oli kuulema kaikki.
Isä Zoziman kuolema oli mielenkiintoinen ortodoksien myyttiuskon kuvaus. Zozima ei tuoksunutkaan Kristuksen tuoksulta, vaan haisi.
Mitja ei ole niin paha miltä näyttää. Suuri lapsi haluineen vain. Ivan on monimutkaisin.
-
Viidennessä osassa oli huikeaa tuo Mitjan ja Grushenkan lähentyminen, ah rakkautta. Minäkin jopa rupesin tykkäämään tästä hurjasta ja tasapainottomasta Mitjasta, vaikka nyt jäi vielä auki, murhasiko hän isänsä vai ei.
-
Entäpä se venäläinen tapa iloita, juhlia! Ostetaan rahalla mustalaisia, tässä tapauksessa juutalaisia esiintymään. Ja sitten kaikki hulluina pyörimään. Amerikkalaisessa elokuvassa tanssijat olivat mustalaisia ja esitys kuin operettilavalla.
Karhu on venäläisille ilmeisesti myös jokin symbooli.
-
Karamazovissa onkin kahdeksan osaa. En ole kiinnostunut Mitjan isosta osuudesta. Aljosan tarina olisi. Tuottajan kannalta myyvin ikäkausi on kuitenkin pariutuminen.
M. on keskimmäinen veljeksistä. Työkaverini kertoi kolmesta koulunkäyntiä aloittelevasta pojastaan, että keskimmäinen on tervein. Keskellä on suojassa. Vanhin avaa miinanpolkijana uraa, nuorin on pahnanpohjimmaisena vaarassa tallautua. Jos ja kun hän selviää, hän menee ennenpitkää vanhempien ohi.
M.:n osa on edustaa kulminaatiopistettä, jossa tapahtuu ihmiselon merkittävin asia, avio, sillä elämän tarkoitus on jatkaa elämää. Rakkaus liittyy myös tähän. Stanislav Jerzy Lec'illä on kommentti: "Lapsi on rakkauden sivutuote.", kuitenkin. Aforismi korostaan avioitumisessa rakkauden olennaista roolia.
Useimmat elokuvien juonet päättyvät onnellisesti eli "He ovat löytäneet toisensa". Useimmat romaanien juonet päättyvät perheen perustamiseen. Lapsen syntymän odotus ja lapsen kasvu ja kasvatus eivät ole yleisön mielestä kiintoisia.
Näytelmä, draama, syntyy jännitteestä. Nyt on lapsuus takana ja nuoruutta jo eletty. Lisääntymisvietin paine on suurimmillaan. Mutta mistä löytyy kumppani? Tuleva puoliso edustaa toiseutta, johon olisi hitsauduttava. Edellytyksenä on sulaminen. Vasta sitten voi liittyminen onnistua. Katsoja saa eteensä sulaa hulluutta. Mennään pohjamutien kautta, kuitenkin keinahdetaan myös korkealla taivaan sinessä ja vaaleanpunaisissa unelmissa.
-
Minä katsoin viimeksi Harry Potter ja puoliverinen prinssi -leffan.
Siinä on joitakin erityisen hyviä roolisuorituksia, kuten Alan Rickman (Kalkaros) ja
Bellatrixia villisti näyttelevä nainen, jonka nimeä en jaksa nyt kaivaa lopputeksteistä.
-
Eilisessä jaksossa Karamazoveissa oli Mitjan unena Kristuksen kärsimystie kontra Mitjan kärsimykset.
Kuulustelijoissa oli fariseusta, Pilatusta. Mitjan veriset syntiset vaatteet riisuttiin ja hän sai rangaistuksensa.
Aljosha ei puhu paljon, mutta rakastaa. Katsoo kauniisti ja ajattelee paljon.
Ivan paljatui murhajuonen isäksi ja Smerdjakof toteuttajaksi. Kostivat.
Selviääkö Mitjan teoista vielä suurempia syntejä, vaiko menee rangaistukseen puhdistuneena.
Mitähän symboleja esittivät siellä sateisella pihalla hoippuvat juopot?
Onko lapsellisuus, ymmärtämättömyys suurikin synti?
Kyllä Dostojevski osaa mielikuvia nostattaa. Toinen asia on lukea kirja kun katsoa elokuva, vaikka se ei ole valmiiksipureskeltua jenkkityyliä.
Venäläsyys ainakin tulee eksoottisena esille kaikkine pateettisuuksineen.
-
Selviääkö Mitjan teoista vielä suurempia syntejä, vaiko menee rangaistukseen puhdistuneena.
Menee. Ei selviä, veikkaan.
Mitähän symboleja esittivät siellä sateisella pihalla hoippuvat juopot?
Niin. Olivathan he irrallisia varsinaisesta juonesta, kun nyt muistelen.
Onko lapsellisuus, ymmärtämättömyys suurikin synti?
Ymmärtääkseni täysikäisen rikkoessa lakia oikeus pitää tietämättömyyttä korkeintaa lieventävänä asianhaarana.
Mutta oliko tässä siitä kuitenkaan kyse, vaan virkavallan halusta saada juttu päätökseen?
Venäläisyys ainakin tulee eksoottisena esille kaikkine pateettisuuksineen.
Sitä ihmettelee, että naapuri on niin eksoottinen!
-
Kyllä sielä itä-rajan takana leiskuttiin. Minullekin on sieltä tullut sisälleni vähän tulta.
Välillä se oikein leimuaa, välillä hiiltyy. Joskus vain poskia punottaa.
Kiitos satman kommenteista. :023: :icon_xmasredface:
-
Pitkä kuulustelunäytös oli siitä hyvä, että Dostojevski oli siinä ilmeisesti parhaimmillaan kuvatessaan mielenliikkeitä. Perun hieman aiempaa, että pollareilla olisi ollut kiiru löytää syyllinen; tietty sitäkin, mutta jos asettuu heidän asemaansa ja sitten Mitjan, näkökulmat ovat tosiaan niin erit selittämään kuulustelun pitkäpiimäisyyttä. Miksi Kissalan poijat eivät nähneet Mitjan syyttömyyttä, jää minulta ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi ymmärtämättä täysin. Selittäviä tekijöitä löytyisi lisää, mutta koska pelkään, että pirska ym. eivät ole jaksaneet lukea tätäkään, en viitsi kirjoittaa ilmaan.
-
Minäkin melkein pitkästyin venäläiseen inhimilliseen , verkkaiseen kuulusteluun. Kun on amerikkalais-sarjojen syyttäjiä ja poliiseja tiiraillut, en meinannut jaksaa. Mutta taas se aukesi vähän myöhemmin. Ja ne eleet ja ilmeet olivat mielenkiintoisia.
Smerdjakov taitaa olla rakastunut Ivaniin. Taisi tehdä likaisen työn sen takia.
Mitenhän on laita Ivanin omantunnon? Onko sitä? :102:
-
Eilen tuli Teemalta Ben Hur liekö monennenko kerran. 3 h 25 min.
Katsoin alun Joulukuvaelman, kaleerilaivan ja kilvan-ajokohtaukset ja lopun Jeesuksen Ristintien. Taidenautinnosta ei voi puhua samana päivänä Pasolinin Matteuksen evankeliumin rinnalla, mutta Raamatushistorian spektaakkelit tykkään katsoa silloin kun niitä näytetään.
Charlton Heston on ollut nuorena kuin Adonis.
-
Katsoin nyt maanantaina telkusta tulleen 'Joulukuusivarkaat'
"Aina elämä ei potki päähän. Joskus se myös lyö, repii ja kuristaa. - Siinä ollaan pienen ihmisen puolella yhteisöön pesiytynyttä vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja kohtuuttomuutta vastaan."
:icon_confused:
-
Tulipa katsottua taas kerran Casablanca ja kyllähän se vanhaa romantikkoa aina säväyttää. :icon_redface: Hiljattain myös Teemalta tullut Gilda oli hämmästyttävästi tapahtumamiljööltään samanlainen - molemmissa kapakkaympäristö. Rita Hayworth oli Gildassa ehkä lievä pettymys, mutta odotin varmaankin liikoja. Molemmissa elokuvissa soi tunnettu sävelmä ja G:ssa se oli Amade Mio.
Kyllä vanhojen leffojen ehdoton miestennielijä on Veronica Lake, jolla on tosi hyytävän jäinen katsekin. :icon_cool:
-
Katsoin Kuningas Arthurin Neloselta. Luulin että musiikki olisi ollut saman säveltäjän kuin
Karibian merirosvoissa, mutta eipä ollutkaan. Kuulosti aika paljon samanoloiselta.
Tuottaja varmaan tykkää sen tyyppisestä äänimaailmasta.
Miesrooleja olisin vähän kierrättänyt (ihan ulkonäköseikkojen vuoksi :icon_redface:).
Kiera Knightley taas sopi minusta hyvin rooliinsa.
-
Karamazovin veljet 7. osa
Kuvio ihmisen saatanallisuudesta kävi konkreettiseksi. Smerdjakov oli Ivanin pahojen ajatusten toteuttaja, Ivanin pahuus tuli hänen eteensä ja hän aikoo antaa sijaiskärsijän, Mitjan ottaa päälleen rangaistus.
Raha ja naiset ovat näiden kahden tie turmioon. Isän esimerkkiä noudattaen. Isien pahat teot...!
Aljosha ei sorru, mutta ei voi pahuudelle mitään. Se tapahtuu minkä Herra sallii.
Smerdjakov "ampui" Kristuksen.
Se Perkeleen hahmo oli osuva. Kuin Hugo Simbergin Piruparka. Kuitenkin Ivan itse.
-
Nyt katsoin joulupäivänä telkusta tulleen 'Suden arvoitus', 'vähän lälly' mutta 'ihan kiva'. Lasten elokuvat ovat yleensä mukavia katsottavia ja tuossa oli lisäksi kivoja pohjoisen maisemia.
-
Kiitoksia mulle lähetetystä vireosta, joka sisälti kohtauksen lapualaasesta jouluaatosta. :003:
Ei mulle aivan nuan huanosti aattona käyny, ku täs K-18 vireos tapahtuu. :111:
-
Dostojevskin Karamazovin veljesten kahdeksanosainen filmatisointi Teemalla on edennyt seitsemänteen:
Ivanin vuoropuhelu pirun kanssa oli mielenkiintoinen. Aljosalle Ivan kutsui keskustelukumppanian perkeleeksi. Yhtä hyvin se oli ns. huono omatunto. Ivan tunsi syyllisyyttä osallisuudestaan isämurhaan. Tekijä oli kuitenkin hänen palvelijansa. Syyllisyyden problematiikka on tässä konkreettisesti esillä. Varsinaisesti lain mukaan ongelmaa ei ole. Tekijä on tekijä. Ivan se ei ollut. Kuitenkin hän tunsi syyllisyyttä. Kyse on alaistaan hallitsevan hallitsijan problematiikasta.
Piru oli iloinen. Ovatko perkeleet aina iloisia?! Onko heidän kutsumuksensa kiusata ihmistä, ja siksi kun se toteutuu se saa heidät iloiseksi? Onko olemassa lempeitä sielunvihollisia? Omnia mea mecum porto / Kaiken omani kannan mukanani. Ihmisen hyväksyessä ristinsä pirusta tulee ystävä?
Tunsin myötätuntoa Ivania kohtaan ja myös Aljosaa, kun A. laski kätensä I.:n olkapäille ja sanoi: "Veli, mene pitkäksesi. Sinä hourailet."
Miksi nimenomaan miehet kamppailevat syyllisyyksien kourissa? Miksei naiset? Naiset ovat Dostojevskin Karamazovin veljeksissä sanansaattajia, pyhimyksiä, puhtaita ja koskemattomia porttoinakin. Miesten sielunelämä on käsittelyssä, ei naisten! Lienee yksinkertaistettu selitys, että Dostojevski on mies. Naiset olivat hänen aikanaan alistetussa asemassa. Onko esimerkiksi Maria Jotuni käsitellyt naisten ongelmia? Koska en ole lukenut hänen kirjojaan, vain arviointeja, joiden perusteella häntä pidetään väkevänä, kysyn, ovatko hänen käsittelemänsä asiat yhtä perustavanlaatuisia? Voi olla, että käsitykseni aiheiden vakavuudesta johtuu vain Dostojevskin korkeakirjallisesta asemasta.
Miksi tässäkin elokuvassa naiset ovat kauniita ja miehet komeita? Koska he ovat yläluokkaa? Aki Kaurismäen leffoissa ihmiset ovat tavallisia. Onko yläluokan ongelma syvällisin?
-
Dostojevskin Karamazovin veljesten kahdeksanosainen filmatisointi Teemalla on edennyt seitsemänteen:
Ivanin vuoropuhelu pirun kanssa oli mielenkiintoinen. Aljosalle Ivan kutsui keskustelukumppanian perkeleeksi. Yhtä hyvin se oli ns. huono omatunto. Ivan tunsi syyllisyyttä osallisuudestaan isämurhaan. Tekijä oli kuitenkin hänen palvelijansa. Syyllisyyden problematiikka on tässä konkreettisesti esillä. Varsinaisesti lain mukaan ongelmaa ei ole. Tekijä on tekijä. Ivan se ei ollut. Kuitenkin hän tunsi syyllisyyttä. Kyse on alaistaan hallitsevan hallitsijan problematiikasta.
Piru oli iloinen. Ovatko perkeleet aina iloisia?! Onko heidän kutsumuksensa kiusata ihmistä, ja siksi kun se toteutuu se saa heidät iloiseksi? Onko olemassa lempeitä sielunvihollisia? Omnia mea mecum porto / Kaiken omani kannan mukanani. Ihmisen hyväksyessä ristinsä pirusta tulee ystävä?
Tunsin myötätuntoa Ivania kohtaan ja myös Aljosaa, kun A. laski kätensä I.:n olkapäille ja sanoi: "Veli, mene pitkäksesi. Sinä hourailet."
Miksi nimenomaan miehet kamppailevat syyllisyyksien kourissa? Miksei naiset? Naiset ovat Dostojevskin Karamazovin veljeksissä sanansaattajia, pyhimyksiä, puhtaita ja koskemattomia porttoinakin. Miesten sielunelämä on käsittelyssä, ei naisten! Lienee yksinkertaistettu selitys, että Dostojevski on mies. Naiset olivat hänen aikanaan alistetussa asemassa. Onko esimerkiksi Maria Jotuni käsitellyt naisten ongelmia? Koska en ole lukenut hänen kirjojaan, vain arviointeja, joiden perusteella häntä pidetään väkevänä, kysyn, ovatko hänen käsittelemänsä asiat yhtä perustavanlaatuisia? Voi olla, että käsitykseni aiheiden vakavuudesta johtuu vain Dostojevskin korkeakirjallisesta asemasta.
Miksi tässäkin elokuvassa naiset ovat kauniita ja miehet komeita? Koska he ovat yläluokkaa? Aki Kaurismäen leffoissa ihmiset ovat tavallisia. Onko yläluokan ongelma syvällisin?
Dostojevskin aikaan vain yläluokka osti kirjoja, joten muista ei kannattanut kirjoittaa. Kirjastotkin keksittiin vasta myöhemmin. Eivätköhän kirjailijatkin kuuluneet pääosin yläluokaan.
-
Karamazovit, päätösjakso.
Kuka teki oikein? Kuka kantoi vastuunsa?? Kuka rakasti ? Rahako ratkaisi?
Varsinaisesti ei ollut kysymys veljesvihasta vaikka Ivan sälytti aiemmin vastuun Mitjalle.
Pelkuri, agnostikko joka vasta sairauden kynsissä aukaisi totuuden arkun.
Ei "oikeus" totuutta uskonut, vaikka Mitja kuinka toisteli Olen syytön, olen syytön. Mitjan sana Katinkan sanaa vastaan!!!
Kaikki olivat syntisiä, Aljoshakin. Viattomin ehkä oli vanhus joka ei osannut sormiansa laske, mutta oli hyvillään kun sai Mitjan lapsena pelatettua täiden kynsistä.
Isä Karamazov joutuu teoistaan vastuuseen
-----
Miten minä muistelin amerikkalaisten versiosta että Mitja tappoi Grusenkan. Ja siitä olisi tullut se linnatuomio. Eri filmi varmaan.
Onko venäjällä ollutkaan kuolemantuomiota?
-
Karamazovit, päätösjakso.
:eusa_clap: :icon_cool:
ps. Seuraavaksi Kotikatu :icon_wink:
-
Karamazovien viimeisen osan alku oli erilainen kuin edellisten, jotka kaikki olivat samanlaisia: Mitjaa vietiin Sipirjaan. Nyt sekin näytettiin lopussa, mutta sen jälkeen vielä osan alkuingressi.
Mustavalkoisuus päättyi toiseksi viimeisessä loppukuvassa värilliseen, jossa kolme pikkupoikaa halasi ikivanhaa puuta. Yksi heistä, ilmeisesti Ivan sanoi: "Minä kasvan isoksi." Johon Mitja: "Niin minäkin." Pienin ei sanonut mitään.
Aivan loppu oli Johanneksen evankeliumin luvun 12 jae 24: "Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon."
Elokuvan käsikirjoitus oli Aleksandr Tservinskin ja ohjaus Juri Morozin.
Alun ja lopun musiikki oli täyteläistä.
"Jäät haavaksi sydämeeni ja minä sinun sydämeesi. Rakkaus on kadonnut ja mitä siitä on jäljellä, on niin kallista, että se tekee kipeää", sanoi Katja Mitja-vangille.
Katja oli kaunis, korkeinta yläluokkaa, luulisin.
Vanha palvelija oli ilmestys.
Oikeudenkäynti kaikessa komeudessaan oli tunnelmaltaan tiivis.
Ivan vanhimpana veljenä kantoi raskaimman taakan vastuusta henkilökohtais-yhteiskunnallis-inhimillisesti. Ja hän kesti, halasi vankeuteen menevää veljeään. Mitjan rikos ei ollut se, josta hänet muodollisesti tuomittiin, vaan hänen holtiton elämänsä. Lautakunta ei hyväksynyt Mitjan vapautta, joka oli heidän ulottumattomissaan. Eivätkä he Mitjan problematiikkaa ymmärtäneet, sillä yläluokkainen elämä oli liian kaukana keskiluokkaisten lautakunnan jäsenten kokemuspiiristä.
-
Postia pappi Jaakobille oli aivan huippu. Kerrankin on palkittu oikeasti hyvä elokuva. Saman haluaisin nähdä toistekin.
-
Hyvä se oli toiseenkin kertaan katsottuna, mutta kun tiesi ne pienet yllätykset, niin tietty jännitys puuttui.
Niukin keinoin oli selvitty. Lavastus oli yksi rooleista (Kansa joka pimeydessä vaeltaa..)
Hazard oli ainoa mahdollinen nainen tähän rooliin.
Mikä kirkko oli siellä rannalla? Oliko sisäkuvat samasta?
-
Ulkoapäin kuvattiin Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa. Sisätilat ovat Hattulan kirkosta.
-
Ulkoapäin kuvattiin Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa. Sisätilat ovat Hattulan kirkosta.
Karamazov on niin jäyhän hidasta, että katsoin katsoin eilen KINOtv:stä Tanssii Susien Kanssa. En tiedä, mikä siinä viehättää. Ehkä luonnonkuvaus, ehkä miesten välinen ystävyys. Anyway. Tuli kuitenkin katsotuksi ainakin viidennen kerran.
Hyväksi havaittu punaviini auttoi asiaa. Regolo (2005) (Sartori SPA) on lähtöisin Valpolicella Classico alueelta Veronan läheltä.Rypäleinä corvina tai oikeastaan corvina veronese, jota myös cruinaksi kutsutaan. Hintakaan ei ole kova (13,98 €). Jos törmäätte tähän merkkiin, katsokaa, että vuosikerta on 2005.
-
Pena, kiitos tiedoista( aina täytyy tietää!, siis minun) Vai oli se sittenkin Tyrvään kirkko! Matti voitti 2-0, sillä hän oli sitäkin mieltä että sisäkuvat oli muualta.
Tyrvään kirkkoa on esitelty kai hiukan toisesta kuvakulmasta TV:ssä. Se vaikuttaa olevan korkealla kuivalla kankaalla. Tässä se oli veden äärellä, ikäänkuin letolla.
Muuten olen sitä mieltä, että ensi kesänä mennään sovittuna aikana porukalla niitä uusia maalauksia sinne ihailemaan. Onhan meitä keskisestä Hämeestäkin aika joukko, ja kulttuurimatkalle kannattaa tulla kauempaakin.
:109: :eusa_clap: :039:
-
Olen kerran soutanut Tyrvään kirkolle kirkkoveneellä. Matka rannasta ei ollut pitkä, mutta kohtalaisen jyrkkä ylämäki. Itse kumpare on kuiva ja kivinen. Elokuvan tekijät olivat varmaan hakeneet kuvakulmaa, jossa ei näkyisi lähellä olevaa kaupunkia. Siksi kirkko ei kai näyttänyt ihan itseltään.
-
Niin ihanan itkettävää oli katsoa toistamiseen elokuva postia pappi Jaakobille :kahvi:
-
Pena, kiitos tiedoista( aina täytyy tietää!, siis minun) Vai oli se sittenkin Tyrvään kirkko! Matti voitti 2-0, sillä hän oli sitäkin mieltä että sisäkuvat oli muualta.
Tyrvään kirkkoa on esitelty kai hiukan toisesta kuvakulmasta TV:ssä. Se vaikuttaa olevan korkealla kuivalla kankaalla. Tässä se oli veden äärellä, ikäänkuin letolla.
Muuten olen sitä mieltä, että ensi kesänä mennään sovittuna aikana porukalla niitä uusia maalauksia sinne ihailemaan. Onhan meitä keskisestä Hämeestäkin aika joukko, ja kulttuurimatkalle kannattaa tulla kauempaakin.
:109: :eusa_clap: :039:
se on tosiaan niemen nokassa, sinne mennään rakennusten välistä ahdasta reittiä. mutta ei ole ihan veden pinnan konrkeudella vaan pienellä mäellä. itse kävin siellä joku vuosi sitten talvella kun se oli avattu. uusia maalauksia en ole vielä nähnyt ja kun se avattiin viime kesänä, niin tietoisesti välttelin kuvien katselimista jotta "vau"-efekti säilyisi siihen kun näen sen :)
sastamalassa myös toinen vanha kivikirkko; Sastamalan kirkko jossa nykyään maapohja. se on nyky kulkuvälineiden kannalta sivussa mutta itse asiassa Rautaveden äärellä hyvässä paikassa eli sinnekin pääsee melomalla. Vammalan seudulla (nyky-Sastamalaan kuuluu paljon enemmän) on paljon nähtävää. ellivuorelta näkee maisemat hyvin jne.
-
Myös Karkun vanha kirkko on ihan lähellä. Pitäjät ovat ennen vanhaan jatkuneet kauas eri suuntiin vesireittejä pitkin. Kolmen kirkon naapurina neljäntenä onkin sitten Pirunvuori.
-
Onko joku arvoisa fooruminjäsen käynyt kattomassa avatar - elokuvan? Ajattelin kysyä etukäteen, kun huomenna meidän jengi (minä+pojat+tyttöystävät) ovat menossa leffaan.
-
Meilläkin laajasti tykättiin Postia pappi Jaakobille -elokuvasta. Kirkot ja pappilat selviteltiin esiin, mutta mitän vuotta mahdettiin elokuvassa elää?
Poliisin harmaat takit ja siniset suikat oli aika vanhoja, mutta joissakin kirjeissä oli postinumero. Postinumeroita alkoi kai ilmestyä -71, mutta mihin asti oli poliisilla harmaa takki. :102:
-
Meilläkin laajasti tykättiin Postia pappi Jaakobille -elokuvasta. Kirkot ja pappilat selviteltiin esiin, mutta mitän vuotta mahdettiin elokuvassa elää?
Poliisin harmaat takit ja siniset suikat oli aika vanhoja, mutta joissakin kirjeissä oli postinumero. Postinumeroita alkoi kai ilmestyä -71, mutta mihin asti oli poliisilla harmaa takki. :102:
Tarkalleen ottaen menneisyyttä. Puvustaja on tuskin ollut kronologisen tarkka
-
Havukka-ahon ajattelija :eusa_clap: Lämmöllä suosittelen :icon_wink:
-
Kiva kuulla! Matti on Huovis-fani ja minulle on ikimuistoinen Mooses Pessi Lahden kaupunginteatterista Ola Johansson.
Täytyy pyytää Bassolta iltaloma. En muista milloin olemme käyneet yhdessä elokuvissa.
Oliko Kai Lehtinen roolinmukainen, vaiko ikuinen Raid?
-
Lehtinen oli mielestäni todella huippuvalinta Konsta Pylkkäseksi, tosin en ole katsonut Raidia niin ei ole hänellä sitä 'taakkaa' mun taholta.
Tuli 'hinku' lukea kirjana ja Huovisen tuotannosta tykkään muutenkin. Hieno kirjailija.
-
Lehtinen oli mielestäni todella huippuvalinta Konsta Pylkkäseksi, tosin en ole katsonut Raidia niin ei ole hänellä sitä 'taakkaa' mun taholta.
Tuli 'hinku' lukea kirjana ja Huovisen tuotannosta tykkään muutenkin. Hieno kirjailija.
:109: