Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: erakko-erkki - 31.12.09 - klo:22:54
-
On vaikea sanoa / kirjoittaa mitään. Sanat menettävät merkityksensä, sanat eivät riitä. Surraan surevien kanssa. - Taivaan Isä, anna uhrien omaisille voimia.
-
Luulen ettei sitä oikein tajua vielä. En itse ole vielä kyennyt ottamaan vastaan kuin epämääräisen pelon. Juttu ei vain tuntunut todelta. Ehkä vähitellen.
-
Tällä kertaa minulle tuli mieleen, kuinka uhrien omaisilla tulee valtavan surun ja ikävän lisäksi myös vihan tunne.
Valtavan vihan tunteen löysin itsestäni, kun ihmiset, joihin olimme luottaneet, vetivät meitä nenästä. Yllätyin itsekin, että voiko minun sisältäni löytyä näin valtavasti vihaa. Kokemamme vääryys oli hyttysen hyrinää verrattuna Sellon tapahtumiin.
-
Tällä kertaa minulle tuli mieleen, kuinka uhrien omaisilla tulee valtavan surun ja ikävän lisäksi myös vihan tunne.
Joskus olen joutunut törmäämään samaan itsessäni ja pelästynyt tunteen voimakkuutta. Vihan hyväksyminen oli yllättäen ongelmallisinta. Suru irrottaa hitaasti ja sittenkin aika lempeästi menneestä - jos osaa surra - mutta viha sitoo siihen. Vihaamalla pidin kiinni menetetystä, jonka olin kuitenkin menettänyt.
-
Minulla viha pääsee nopeasti mutta harvoin valloilleen. Kuohuu hetken ja lauhtuu. Mutta määrätyistä tilanteista on jäänyt katkeruus kalvamaan pitkiksikin ajoiksi. Se on kamalampaa kuin viha. Kun siitä vihdoin pääsee eroon on kuin uusi ihminen.
Espoon tapaus tuntui ensin motiiveja ajatellen erilaiselta kuin Jokela ja Kauhajoki. Paremmin ajateltuna lapsuuden olosuhteet, viha ja katkeruus lienevät yhteisiä tekijöitä.
Ystävät Espoossa, Tuusulassa, Kirkkonummella ja Vantaalla, teillä on paljon tapahtunut viime vuosina. Kestäkää rohkeasi Hyvyyden Voimaan uskoen.
toivoo kehä 3:sen ulkopuolelta Riitta
-
Ensireaktioni uutiseen oli lamaantuminen, asia tuntui niin epätodelliselta.
Viha oli / on mukana siinä tunteiden sekamelskassa, jota käyn läpi. Jostain olen kuullut, että tunteet eivät ole oikeita tai vääriä, ne ovat kuin junat, niitä tulee menee. Tunteita ei voi hallita, mutta on toivottavaa, että voisi hallita käyttäytymistä johon tunteet johtavat. On hyvä tiedostaa tunteensa. Piilotettu vihan tunne on usein yhtenä syynä masennukseen.
"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan." On asioita, joihin en voi millään tavalla vaikuttaa, mutta toisaalta en voi hyväksyä niitä. Ehkä hyväksyä verbin voisi korvata sanalla sivuttaa, työntää pois mielestään.
Eilen uutisissa kerrottiin, että tapahtuma on herättänyt vilkasta ja jyrkkää mielipiteiden vaihtoa netin keskustelupalstoilla ja rasismi on nostanut päätään. Tämä on asia, jonka omalla kohdallani yritän sivuttaa.
-
Ajattelen erkin tavoin. Sivuuttaa, tyytyä siihen miten on. Toivoa parantavaa anteeksiantoa omalle kohdalle. Ja kaikille osapuolille.
Kauhein kommentti Sellon surmien yhteydessä minkä olen lukenut oli: Toivottavasti kaikki olivat manneja!
-
Sellon Prisma on se kauppa, josta ostamme maitomme. Lähikauppa siis. On jotenkin ontto olo. Erityisesti mielessä on yksi nettituttu, joka on opiskelun ohessa S-Marketin kassalla Helsingin puolella. Millaisia pelkoja aiheuttaa tuollainen tietoinen hyökkäys jotain firmaa/työyhteisöä kohtaan, vaikkei se edes kohdistuisi juuri omaan työpisteeseen?
-
Suututtaa vain tuollaiset ääliöt, jotka viattomiin ihmisiin koskevat ja olen aika pessimisti sen suhteen, että loppuvatko ne koskaan.
Valtaosassa kysymys on todellakin ääliöistä, jotka ovat käyttäneet liikaa ja liian kauan yhtä mittaa alkoholia ja joilla ei enää ole järkevän ajattelun hitustakaan. Alkoholi on suurin selittäjä väkivaltateoissa. Pidän myös käsittämättömänä sitä, että Suomessa on liikkeellä laittomia aseita. Tämä asia pitäisi ensin selvittää ja sen jälkeen poistaa laittomat aseet. Oisko v. 2004 ollut ns. armon vuosi, jolloin poliisilaitoksille sai tuoda aseita ilman kiinnijäämisen pelkoa. Aseita, ammuksia ja räjähteitä tuli kymmeniätuhansia ja tonneittain.
Sisäministeriö on jälleen luvannut tiukentaa ampuma-aselainsäädäntöä. Aselain uudistuksen I osa makaa eduskunnassa siksi, että laki on huono. Poliisi on vienyt aselupia ja aseita tuhansia vissiin lainvastaisestikin. On selvää, että aselupien kiristäminen ei vähennä surmatekoja kuin siltä osin, että luvat on annettu mielenhäiriöistä kärsiville ihmisille. Poliittiset päättäjät eivät aina muista, että ihminen tappaa, ei ase.
-
Ääliöitä tai kaheleita, aivan sama, mutta viime aikoina ovat olleet ihan kotimaista laatua. Miksi aina pitäisi ymmärtää? On rattijuoppoja, jotka tuhoaa monen perheen elämän, pedofiilejä, joita salaillaan ja asioita peitellään. Aikuisten tekemisiä, silti lapset ovat avuttomina pakotettuina mukaan mitä sairaimpiin asioihin. Vasta oli lehdessä juttu, miten lasten oma äiti myi heitä pedofiileille. Ja syytetyt ovat valittaneet tuomiosta. Haluavat hyväksyntää. Kouluammuskelijat ovat tehneet itsemurhan, mutta heitäkin jotkut ihannoivat.
Eikö kasvatusvastuu pitäisi olla edelleen vanhemmilla, ei hoitopaikoissa eikä kouluilla. ABC huoltamot ovat tehneet päätöksiä kieltää nuorison paikallaolon klo 21:00 jälkeen. TV:ssä yksi tamperelaisnuori sanoi haastattelijalle, että varmaan pitää ruveta olemaan kotona, kun ABC:lle ei enää pääse. Sehän on hyvä.
Enemmän vain kotonaolemista ja osallistumista perheeen yhteisiin asioihin!
-
Niin juuri, nuoret ja vähän vanhemmatkin kaipaavat eniten aitoa välittämistä ja selkeitä rajoja ja rakkautta. Vanhemmilla ja meillä kaikilla vastuu , peräänkuulutan välittävää yhteisöllisyyttä. :017:
-
- Tämähän se: Vastasyntyneestä veronmaksajaksi on melkoinen matka, ja sen taittamisessa vanhemmat ovat aika tappeja, paitsi aivan selkeillä kielloilla - sinä et nyt vain kerta kaikkiaan mene sinne - myös sillä esimerkillä, minkä antavat.
- Toinen puoli totuutta on kyllä kaikkien kartoitusten mukaan tuo minkä Salis otti esille. Väkivaltainen teko on helpoin toteuttaa käsiaseella. Usein pienikin pakollinen viivästys, oli sitten kyseessä itsemurha tai murha, on osoittautunut hengen pelastavaksi. Turhia riskitekijöitä ovat ne - usein kotoa opitut! - alkoholinkäyttötavat. Suurin osa sekä murhista että itsemurhista tehdään edelleen juovuksissa.
- Koulukiusaaminen on juttu jota olen ihmetellyt. Useimmiten nykyisin mietityttää maaseutukaupunki, jossa eräässä koulussa myönnetään joka kevät "rehtioppilas" - palkinto kullakin luokalla, ja merkillisen usein ne osuvat pahimmille koulukiusaajille - johtohahmoille, etenkin kun on kyseessä tytön palkitseminen. Paikkakuntalaiset kyllä ihmettelevät, onko kenties niin, että opettajatkin jo pelkäävät näitä lapsia ja heidän vanhempiaan, ja siitä syntyisi tämä säännöllisesti toistuva, omalaatuinen valinta?
Nämä kouluampujathan ovat olleet koulukiusattuja. Tässä olisi tarvittu käyttäytymisen opiskelua jo useissa kodeissa.
Me olemme melkoisia kanoja. Ilmiökään ei ole uusi. Tein joskus lasten koulun sopeutumisesta jonkin ihme tutkimuksen, ja opettajien haastattelussa ilmeni: Jos tilanne saadaan purettua, valitsee luokka välittömästi uuden uhrin.
-
Puolitoista vuotta sitten Espoon herättäjäjuhlilla veisattiin Espoolaisen virttä, jossa Jeesusta pyydettiin astumaan ihmisten pariin kadunkulmiin ja kauppakeskusten ruuhkaan.
-
Oliskohan niin, että suurin murhe on siinä perheessä, jonka lasten isä kuoli ja vei muita mennessään, ja samalla perhe menetti "oikeuden surra". Uhrien omaisilla on turvanaan yhteisön hyväksymä oikeus surra ja vihata. Miten vaikeaa mahtaa olla tekijän läheisillä, jotka toisaalta varmasti suree rakasta ihmistä, ja toisaalta varmasti myös vihaavat tämän tekoa?
-
Sellon Prisma on se kauppa, josta ostamme maitomme. Lähikauppa siis.
Sama täällä.
Ruokatavarat pääosin ostamme vain Sellon Prismasta.
Muualta tapahtuvat ruokaostokset ovat harvan satunnaisia.
Ennen töihin lähtöä pistäydyin Prismassa. Se avattiin onnettomuuden jälkeen vasta tänään.
Eilen kävin vilkaisemassa hautakynttilöitä siellä Sellon luona. Kolmessa kohtaa niitä oli.
Oli joku laittanut sinne kynttilöiden joukkoon uskonnollisen traktaatinkin "kuinka taivaaseen päästään".
-
Oliskohan niin, että suurin murhe on siinä perheessä, jonka lasten isä kuoli ja vei muita mennessään, ja samalla perhe menetti "oikeuden surra". Uhrien omaisilla on turvanaan yhteisön hyväksymä oikeus surra ja vihata. Miten vaikeaa mahtaa olla tekijän läheisillä, jotka toisaalta varmasti suree rakasta ihmistä, ja toisaalta varmasti myös vihaavat tämän tekoa?
Tuo on tärkeä näkökulma. On helpompi samaistua uhrien kuin tekijän läheisiin. Toivon voimia myös tekijän omaisille.
-
Tuo on tärkeä näkökulma. On helpompi samaistua uhrien kuin tekijän läheisiin. Toivon voimia myös tekijän omaisille.
Tätä usein itsekin olen miettinyt, etenkin kun ampujana oli oikeastaan vielä itsekin lapsi, niissä koulusurmissa.
-
Oliskohan niin, että suurin murhe on siinä perheessä, jonka lasten isä kuoli ja vei muita mennessään, ja samalla perhe menetti "oikeuden surra". Uhrien omaisilla on turvanaan yhteisön hyväksymä oikeus surra ja vihata. Miten vaikeaa mahtaa olla tekijän läheisillä, jotka toisaalta varmasti suree rakasta ihmistä, ja toisaalta varmasti myös vihaavat tämän tekoa?
Kukaan isä, äiti, lapsi eikä mikään perhe menetä oikeuttaan suruun. Suru on tappajan perheessä kaksinkertainen. Surraan tappajaa ja tapettuja.
-
En toki tarkoittanut, että perhe minun mielestäni olisi menettänyt oikeuden suruun. Epäilen vain, että ympäristön näkökulma tappajan perheeseen on "hyvä kun siitä pääsitte". Ympäristön viha tappajaa kohtaan luultavasti ylittää myötätunnon moninkertaisesti.
-
Olen kuullut termin "salonkikelpoinen suru". Kyllä minusta ainakin suruja on hyvin monenlaisia. Salonkikelpoinen suru on sellaista, että siihen ei liity häpeää ja ympäristö pääosin säälii surevia.
On myös surua, johon liittyy häpeää ja silloin surevat ovat enemmän yksin surunsa kanssa.