Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Johannes - 14.03.09 - klo:22:59
-
Aloitanpa uuden ketjun. Selailin vanhoja, niin tämä ei oikein tuntunut sopivan mihinkään.
Tähän ketjuun saa siis pistää kaikkea kirkosta eroamiseen / kirkosta eronneisiin liittyvää asiaa.
Elikkäs mitä mieltä olette siitä, että kirkosta eronneet siunataan kirkollisesti hautaan? Asia oli esillä viime sunnuntaina Savon Sanomissa, kun esitettiin eri seurakuntien eri käytäntöjä. Ääripäät ovat nämä:
1. Lähes tulkoon samalla tavalla siunataan kuin muutkin ja omaisten valta on suurin. (Kaava on toki eri)
2. Maaningalla ei siunata kirkossa vaan haudalla, ei soiteta kirkonkelloja ja pappi ei osallistu muistotilaisuuteen.
Itse olen miettinyt asiaa paljon, kun tavallaan on kyse vapaamatkustajista. Jos vainaja on eläissään tehnyt tietoisen ratkaisun erota kirkosta, niin miksi omaiset haluavat kirkollisen siunauksen? Jos taas vainaja on halunnut kirkollisen siunauksen, niin miksi hän erosi kirkosta. Siten tuo Maaningan systeemi on ihan ymmärrettävä.
Toisaalta kuitenkin siunaus on myös omaisia varten, ja heille se voi olla tärkeää, niin ymmärrän toisenkin osapuolen kannan. Semmoistakin tapahtuu, että omaiset valehtelevat vainajan kannan / kaunistelevat sitä. Siinä on kuitenkin lehden mukaan kyse virkavallan harhaanjohtamisesta.
Aika monimutkainen juttu siis.
-
Kasteessa ihminen on otettu Herran sotaväkeen... ihminen on kristitty.
-
Maalaisjärjellä ajateltuna.
Ekan kerran kun menin hautajaisiin olin jo mielessäni ajatellut, että nyt sitten menemme kappelista hakemaan arkun ja sitten menemme haudalle ja laskemme sinne.
Sitten mentiinkiin välillä ensin kirkkoon ja siellä pappi piti omahyväisenä puhetta kirkkoon kuulumisesta ja muusta.
Pikkasen raivostutti se pakkopulla.
No sitten haettiin arkku ja tiputettiin monttuun ja sitten kahville ja siellä höpistiin ja naiset tietysti itkeä pillitti.
Minusta se kirkko osuus on turha.
Ton maan käytöstä, jos kerran kirkollisvero menee jokaiselta, niin jokainen tulisi saada laittaa sinne maahan joka sinne haluaa, mutta jos joku haluaa tuhkat mereen tai pellolle tai avaruuteen niin siitä vaan.
Ja jos joku haluaa ei luterilaisen hautaamaan ja sen kustantaa varoillaan, niin sinne sitten.
Mutta kirkollinen hautaus ei minusta tulisi olla aina samanlainen ja pakkosaarnojen kuuleminen papilta, joka mukamas tietää vainajan elämästä jotain on teatteria.
-
Ton maan käytöstä, jos kerran kirkollisvero menee jokaiselta.
Onko kirkkoverokäytäntö muuttunut? Mielestän kirkkoon kuuluvat ja yritykset maksavat kirkkoveroa. Mutta, että jokainen maksaisi kirkkoveroa, niin se ei pidä paikkaansa.
-
2. Maaningalla ei siunata kirkossa vaan haudalla, ei soiteta kirkonkelloja ja pappi ei osallistu muistotilaisuuteen.
Körttiperheessä on surua. Nuoruuden radikalismissa kirkosta eronnut lapsi on saanut surmansa onnettomuudessa. Haudalla surevat omaiset kutsuvat pastorin muistotilaisuuteen ja pyytävät lausumaan omaisille ja ystäville muutaman lohduttavan sanan. En tule, ei kuulunut kirkkoon, vastaa pastori ja lähtee pilkille.
Mt
-
Körttiperheessä on surua. Nuoruuden radikalismissa kirkosta eronnut lapsi on saanut surmansa onnettomuudessa. Haudalla surevat omaiset kutsuvat pastorin muistotilaisuuteen ja pyytävät lausumaan omaisille ja ystäville muutaman lohduttavan sanan. En tule, ei kuulunut kirkkoon, vastaa pastori ja lähtee pilkille.
Noin se pitää tehdä: jos on sopimus, niin sen mukaan on hyvä toimia vaikka kovalta tuntuisikin. Omalla ajalla jos pappi lähtee on tietysti eri juttu, mutta yleensä papeillakin kuulemma riittää töitä muutenkin.
-j
-
Nuoruuden radikalismissa kirkosta eronnut lapsi on saanut surmansa onnettomuudessa. Haudalla surevat omaiset kutsuvat pastorin muistotilaisuuteen ja pyytävät lausumaan omaisille ja ystäville muutaman lohduttavan sanan. En tule, ei kuulunut kirkkoon, vastaa pastori ja lähtee pilkille.
Nuoruuden radikalismi ei kuitenkaan liene syy, millä voi perustella sitä, että ihminen "kuitenkin oikeasti olisi halunnut kirkollisen siunauksen". Tuo on juuri sitä, että "me emme tiedä paikkaa emmekä hetkeä" ja minkä vuoksi meidän tulisi "valvoa", koska kuolema voi tulla milloin vain. Voihan pappi käydä vaikka jälkeenpäin kotona lohduttamssa omaisia. Silloin se suuntautuisi selkeämmin ihmisille, jotka sitä haluavat. Papin kuuluu kuitenkin olla pappi 24h vuorokaudessa ja 365 päivää vuodessa, niin ihminen voi pyytää kyllä aina ja milloin vain papin apua itselleen, mutta olen itse vähän skeptinen sen suhteen, jos Jumalan kieltäneelle ihmiselle kuoleman jälkeen halutaan kirkollisia seremonioita. Joissain tilanteissa se voisi mennä, mutta ei läheskään aina. Pitäisi jollain tavalla olla varma vainajan vakaumuksesta.
-
Annetahan armon käyrä oikeuresta. Tuskimpa monikaan eroaa kirkosta siitä syystä, että haluaa kiältää Jumalan, vaan raha se on joka ratkaasoo. Moni kirkosta eronnu painii aikamoosta Jaakobin painia uskonasioossaan ja on ehkä Jumalasuhteessaan kovinkin tutkivan harras.
Tällääsiä kastijakoja minä en ainakaan pualla.
http://www.youtube.com/watch?v=_fQNSi_VraU
-
Nuoruuden radikalismissa kirkosta eronnut lapsi on saanut surmansa onnettomuudessa. Haudalla surevat omaiset kutsuvat pastorin muistotilaisuuteen ja pyytävät lausumaan omaisille ja ystäville muutaman lohduttavan sanan. En tule, ei kuulunut kirkkoon, vastaa pastori ja lähtee pilkille.
Nuoruuden radikalismi ei kuitenkaan liene syy, millä voi perustella sitä, että ihminen "kuitenkin oikeasti olisi halunnut kirkollisen siunauksen". Tuo on juuri sitä, että "me emme tiedä paikkaa emmekä hetkeä" ja minkä vuoksi meidän tulisi "valvoa", koska kuolema voi tulla milloin vain. Voihan pappi käydä vaikka jälkeenpäin kotona lohduttamssa omaisia. Silloin se suuntautuisi selkeämmin ihmisille, jotka sitä haluavat.
Hautaan siunaaminen on kirkollinen toimitus, ja sen voi katsoa liittyvän kirkon jäsenyyteen, ainakin kirkkomme verkkosivujen mukaan: Kirkon jäsen pääsee osalliseksi kirkon toimituksista: kasteesta, konfirmaatiosta, vihkimisestä ja hautaan siunaamisesta.
Sen sijaan muistotilaisuus ei ole kirkollinen toimitus, eikä se ymmärtääkseni liity vainajan jäsenyyteen uskonnollisessa yhteisössä. Muistotilaisuus järjestetään omaisille ja läheisille, ei vainajalle. Kirkon verkkopalvelussa asiasta todetaan samansuuntaisesti: Hautaan siunaamisen jälkeen omaiset kokoontuvat muistotilaisuuteen. Sukulaisilla ja ystävillä on silloin mahdollisuus muistella vainajaa, ilmaista kiitollisuutta yhteisestä ajasta hänen kanssaan ja lohduttaa toisiaan surussa.
Maallikkona kuvittelisin, että pastoraalisen lohdutuksen tarve saattaa olla poikkeuksellisen suuri silloin, kun vainaja ei ole kuulunut kirkkoon ja kun omaisilla on uskonnollinen vakaumus.
Maaningalla ei siunata kirkossa vaan haudalla, ei soiteta kirkonkelloja ja pappi ei osallistu muistotilaisuuteen.
Kuulisin mielelläni teologisen perustelun sille, että kirkkoon kuulumaton vainaja siunataan hautaan haudalla, mutta pappi ei voi osallistua muistotilaisuuteen vainajan puuttuvan jäsenyyden takia. Foorumin teologit, herätkää (siis vastaamaan, saatte toki herätä muissakin merkityksissä). Perustelun voi esittää, vaikka itse olisi toista mieltä.
Mt
-
Itsekin mietin tuota, että miksi voidaan haudalla siunata. Haudallahan se siunaus on perinteisesti tehtykin vielä muutama vuosikymmen sitten. Oma mummoni siunattiin vielä v. 2002 haudalla, minkä jälkeen omaiset peittivät haudan. Ukki oli vuonna 1958 siunattu haudalla, niin ajateltiin, että miksei sitten mummokin. Kirkko oli tuona vuonna remontissa, niin siunaus olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä naapuriseurakunnan kirkossa tai leirikeskuksessa, niin sikälikin haudalla siunaus oli luontevaa. Tuona vuonna huomattava osa meidän seurakunnan vainajista siunattiin haudalla.
Mutta, kuten mt sanoikin, jos on teologeja foorumilla, niin olisi kiva kuulla asiaan teologinen kanta. Onko se joku, että ei tuoda kirkkorakennukseen kirkosta eronnutta vai mikä se on?
-
Kuulisin mielelläni teologisen perustelun sille, että kirkkoon kuulumaton vainaja siunataan hautaan haudalla, mutta pappi ei voi osallistua muistotilaisuuteen vainajan puuttuvan jäsenyyden takia.
Täsmennän vielä: olennainen kysymys on, siunataanko vai ei, ei niinkään se, siunataanko kirkossa vai haudalla. Vaikka toki olisi kiinnostavaa kuulla myös teologinen perustelu tuohon paikkakysymykseen.
Eli teologinen haaste kokonaisuudessaan: Miksi kirkkoon kuulumaton vainaja voidaan siunata hautaan (haudalla tai muualla), mutta pappi ei voi osallistua muistotilaisuuteen vainajan puuttuvan kirkon jäsenyyden takia?
Oikein rapina kuuluu, kun foorumin pastorit, rovastit ja teologian opiskelijat plaraavat Raamattua, tunnustuskirjoja, kirkkojärjestystä ja kirkollisten toimitusten kirjaa. Jelppaan vähän: kirkkojärjestys 2:23 toteaa:
Kirkkoon kuulumaton henkilö voidaan siunata hautaan, jos omaiset tai muut vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät. Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos vainaja on selvästi ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa käsityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita.
Muistotilaisuudesta ei ole mainintaa, mutta KJ:n 4. luvun 1 § toteaa: Seurakunnan tulee huolehtia alueellaan asuvien sielunhoidosta, kristillisestä uskosta ja elämästä sekä tarjota tilaisuus yksityiseen rippiin. Tämä on erityisesti seurakunnan pappien ja lehtoreiden tehtävä, mutta kuuluu myös seurakunnan muille jäsenille.
Mt
-
Meidän perheessä oltiin aikoinaan sitä mieltä, että hautaan siunataan riippumatta siitä, onko ollut kirkon jäsen vai ei, jos sitä vainaja tai omaiset ovat halunneet.
Ei pidä katso sen perään, minkälainen ihminen oli eläessään ja mihin kuului vaan ihminen pitää siunata haudan lepoon. Ei ihmisen pidä erotella ihmisiä. Kaikki on kuitenkin kiinni Jumalasta. Kirkko on tässä asiassa ihan turhaan ärhennellyt.
-
Siunaus on ihan ok, jos ollaan täysin varmoja siitä, että vainaja ei ole vastustanut sitä. Kuitenkin se on väärin, että vain omaisten vuoksi siunataan kirkollisesti.
-
Siunaus on ihan ok, jos ollaan täysin varmoja siitä, että vainaja ei ole vastustanut sitä. Kuitenkin se on väärin, että vain omaisten vuoksi siunataan kirkollisesti.
Jos vainaja vastustaa, mutta omaiset ovat siunaamisen puolella, vainaja voittaa. 8)
Jos vainaja haluaa siunauksen, mutta omaiset vastustavat, vainaja voittaa. 8)
Jos vainaja ja omaiset haluavat siunauksen, kaikki voittavat. :D
Jos vainaja vastustaa, ja omaiset vastustavat, ei siunata. :(
-
Siunaus on ihan ok, jos ollaan täysin varmoja siitä, että vainaja ei ole vastustanut sitä. Kuitenkin se on väärin, että vain omaisten vuoksi siunataan kirkollisesti.
Jos vainaja vastustaa, mutta omaiset ovat siunaamisen puolella, vainaja voittaa. 8)
Jos vainaja haluaa siunauksen, mutta omaiset vastustavat, vainaja voittaa. 8)
Jos vainaja ja omaiset haluavat siunauksen, kaikki voittavat. :D
Jos vainaja vastustaa, ja omaiset vastustavat, ei siunata. :(
Siinähän se tuli tiivistettynä! :) Sitten kun vain tiedetään vainajan kanta, niin homma on selvä kuin pullo pirtua.
-
Kuulisin mielelläni teologisen perustelun sille, että kirkkoon kuulumaton vainaja siunataan hautaan haudalla, mutta pappi ei voi osallistua muistotilaisuuteen vainajan puuttuvan jäsenyyden takia.
Eli teologinen haaste kokonaisuudessaan: Miksi kirkkoon kuulumaton vainaja voidaan siunata hautaan (haudalla tai muualla), mutta pappi ei voi osallistua muistotilaisuuteen vainajan puuttuvan kirkon jäsenyyden takia?
Kirkkoon kuulumaton henkilö voidaan siunata hautaan, jos omaiset tai muut vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät. Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos vainaja on selvästi ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa käsityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita.
Itse ainakin näkisin, että teologista perustelua on kovin hankala löytää Maaningan käytännölle. Luulenpa sen sijaan, että siellä on ajateltu taloudellista perustetta: kun kerran vainaja ei ole kuulunut kirkkoon, häneen siunaamiseensa ei kuluteta työntekijöiden resursseja. Siunaus hoituu parhaimmillaan vartissa, muistotilaisuus tarjoiluineen lisää aikaa lyhimmilläänkin ainakin tunnilla. (Korostan kuitenkin, että tämä on olettamusta. En tunne Maaningan käytäntöä, enkä perusteluja.)
Minusta asian pitäisi mennä juuri toisin päin. Jos vainaja on selvästi kieltänyt siunaamisen, sitä ei saa toimittaa. Jos kuitenkin omaiset tai osa heistä kaipaavat pappia mukaan, voi pappi osallistua muistotilaisuuteen (tai osaan siitä - jos osa omaisista ei halua pappia, ei heitä pidä velvoittaa kuuntelemaan papin puheita).
Tämä on sellainen asia, että vakaumusta on kunnioitettava. Ja ateistinenkin vakaumus on vakaumus.
Jos taas kirkkoon kuulumaton vainaja ei ole selvästi kieltänyt hautaansiunaamista ja omaiset sitä haluavat, pitäisi seurakunnalla olla oikeus periä vuokra kirkon tai kappelin käytöstä ja saada maksu papin työstä.
Sillä kuka haluaa maksaa veroja, jos ne maksamattakin saa aivan samat palvelut?
-
Sitten kun vain tiedetään vainajan kanta, niin homma on selvä kuin pullo pirtua.
Tiedän, että tämä on oikeasti ongelma ja moni pappi on joutunut kiusalliseen väliin ja kovankin painostuksen kohteeksi. Muistan esim. yhden kollegan joskus kertoneen tilanteesta, jossa osa omaisista väitti, että vainaja ei missään tapauksessa halunnut siunausta ja osa taas väitti kiven kovaan, että vainaja erosi kirkosta vain välttääkseen veron. Sana sanaa vastaan - kumpaako uskot?
Olisi seurakuntienkin etu, jos kehitettäisiin joku järjestelmä, että ihmiset voisivat eläessään ilmoittaa tahtonsa selvästi. Eli jos joku haluaa, että häntä ei siunata, mutta epäilee, että omaiset tulevat vaatimaan sitä, voisi käydä täyttämässä kirkkoherranvirastossa kieltopaperin. Jos taas tällaista paperia ei olisi, voisi pappi turvallisin mielin siunata vainajan omaisten sitä pyytäessä. Se olisi selvä peli kaikille.
-
Siunaus on ihan ok, jos ollaan täysin varmoja siitä, että vainaja ei ole vastustanut sitä. Kuitenkin se on väärin, että vain omaisten vuoksi siunataan kirkollisesti.
Jos vainaja vastustaa, mutta omaiset ovat siunaamisen puolella, vainaja voittaa. 8)
Jos vainaja haluaa siunauksen, mutta omaiset vastustavat, vainaja voittaa. 8)
Jos vainaja ja omaiset haluavat siunauksen, kaikki voittavat. :D
Jos vainaja vastustaa, ja omaiset vastustavat, ei siunata. :(
Siinähän se tuli tiivistettynä! :) Sitten kun vain tiedetään vainajan kanta, niin homma on selvä kuin pullo pirtua.
Sehän oli homman juju. Kun monissa tapauksissa ei tiedetä, mitä vainaja ylipäänsä ajatteli hautaamisesta tai oliko se ollenkaan hänen ajatuksissaan.
-
Jatkan tähän vanhaan ketjuun. Olin saada eilen sydärin ja vieläkin olen alamaissa. Avasin pahaa aavistamatta virallisen näköisen kirjeen, joka oli tullut toisella paikkakunnalla opiskelevan poikani nimellä. Arvelin, että siinä voisi olla vaikka kutsunta-asiaa, kun poika 12.1.2010 täytti 18 vuotta. Kirje oli maistraatilta ja se oli vahvistus eroamisesta uskonnollisesta yhteisöstä eli kirkosta. Tapahtunut 13.1.2010. Eikä poika ollut sanallakaan varoittanut meitä "vanhuksia"!
Hän on tulossa viikonloppuna käymään. Miten otan asian esille? Vai otanko asiaa esille mitenkään muuten kuin vain selittämällä, miksi avasin kuoren. (Siinä ei ole mitään ihmeellistä, koska hoidamme hänen asioitaan muutenkin.) Olen melko varma, että hän on tehnyt eroamisen vain täyttämällä nettilomakkeen. Kyllä ehdottomasti pitäisi edelleen käydä kirkkoherranvirastossa henkilökohtaisesti, niin tätäkään ei olisi nähty. :022:
-
Minäkin erosin poikasi ikäisenä, mutta liityin sitten takaisin hulabaloon mentyä ohi. En muista tiesivätkö vanhempani, siksi tämä ei sinua ehkä äitinä auta. Minä en sanoisi mitään. Poika puhuu, jos haluaa. Olisin tietysti murheellinen enkä sitä peittäisi. Poikasi voisi siitä saada piston sydämeensä? No, puhumattomuus oli lapsuudenperheessäni enemmän sääntö. Kenties ajateltiin asiat parhain päin. Yritettiin löytää huonoistakin jotain hyvää.
-
Hän on tulossa viikonloppuna käymään. Miten otan asian esille? Vai otanko asiaa esille mitenkään muuten kuin vain selittämällä, miksi avasin kuoren.
Sanot vain, että olet sitten päättänyt erota kirkosta? Joko saat vastauksen tai et, poikasi on tehnyt valintansa. Sitä voi vastustaa, mutta asia tuskin siitä muuttuu. Mulla on kaksi jo aikuista poikaa eli miestä, jotka ovat kritisoineet kristillisyyttä laidasta laitaan ja ovat varmasti miettineet kirkosta eroamistakin. Nuoret ovat tiukkoja kannoissaan ja kun elämänkokemusta karttuu, saattaa valinta olla toinen.
-
Eikä poika ollut sanallakaan varoittanut meitä "vanhuksia"!
Enpä osaa sanoa, miksi asia kuuluisi sinulle ollenkaan. Poikasi on varmasti miettinyt eroamista jo hyvän aikaa, kun noin nopeasti "luvan saatuaan" hoiti toimenpiteen. Täysi-ikäinen ihminen hoitaa itse omat asiansa. En minäkään välttämättä raportoi vanhemmilleni, jos vaikka ostan uudet kengät. Ja hyvät kengät ovat sentään aika paljon tärkeämpi asia kuin kirkkoon kuuluminen.
(***Kuulee tupen rapisevan***) Perustelu äskeiselle lauseelle seuraa tässä.
Tärkeä asia 1) edesauttaa taivaan kotiin pääsyä (ts. on Kristus) tai (/ja) 2) parantaa elämän laatua täällä maan päällä
Hyvät kengät eivät toteuta kohtaa 1), toteuttavat kohdan 2).
Kirkkoon kuuluminen ei toteuta kohtaa 1), ja vain välillisesti jos silloinkaan toteuttaa kohdan 2).
Ergo: hyvät kengät ovat tärkeämpi asia kuin kirkkoon kuuluminen.
Kyllä ehdottomasti pitäisi edelleen käydä kirkkoherranvirastossa henkilökohtaisesti
Eikä.
-
Poikasi on varmasti miettinyt eroamista jo hyvän aikaa, kun noin nopeasti "luvan saatuaan" hoiti toimenpiteen. Täysi-ikäinen ihminen hoitaa itse omat asiansa.
Näin varmasti on. Ja totta sekin, ettei kirkkoon kuuluminen ole maailman tärkein asia.
Lähinnä mietinkin pojan motiiveja:
- Onko syynä provokaatio meitä vanhempia kohtaan, siitäs saitte! (Jolloin meidän olisi syytä tehdä parannus jostain.)
- Vai haluaako hän vain tarkkana poikana säästää kirkollisveroissa eli ajattelee omaa napaansa, jolloin emme ole osanneet kertoa tarpeeksi hyvin hänelle, mitä kaikkea nuo veroeurot saavat aikaan.
- Vai - ja tätä pidän todennäköisimpänä syynä - haluaako hän julistaa täten kaikille noin vuosi sitten löytämäänsä ateistista maailmankatsomusta.
-
tunnen ateistisia körttiläisiä...
-
Näin varmasti on. Ja totta sekin, ettei kirkkoon kuuluminen ole maailman tärkein asia.
Lähinnä mietinkin pojan motiiveja:
- Onko syynä provokaatio meitä vanhempia kohtaan, siitäs saitte! (Jolloin meidän olisi syytä tehdä parannus jostain.)
- Vai haluaako hän vain tarkkana poikana säästää kirkollisveroissa eli ajattelee omaa napaansa, jolloin emme ole osanneet kertoa tarpeeksi hyvin hänelle, mitä kaikkea nuo veroeurot saavat aikaan.
- Vai - ja tätä pidän todennäköisimpänä syynä - haluaako hän julistaa täten kaikille noin vuosi sitten löytämäänsä ateistista maailmankatsomusta.
Veikkaukseni on tuo viimeinen .Siellä koulussa on niiden viisaiden keskuudessa varmasti itseriittoisuuden buumi, mihin ei mitään Jumalaa tarvita avuksi. Se on tuossa iässä aika yleinen oireyhtymä. Veroihin en oikein usko sillä tuskin hän on koskaan maksanut veroja, mutta niiden tunteenomainen välttely tuntuu silti viisaalta. Tärkeintä on ettette syyllistä itseänne. Kuten Satman kertoi niin myöhemmin voi vielä viisastua ja kypsyä.
-
Hei!
Vakaumuksellisille vanhemmille lapsen eroaminen kirkosta kuuluu siinä mielessä, että se tunnetasolla satuttaa ja siitä tulee murheelliseksi ja syyllinen olo. Tunteitten varassa ihmiset kuitenkin elävät, vaikka uskonasioiden kanssa ei passaakaan mennä "tunnetasolla", vaan täytyy pitää "jalat maassa" (vai miten se PR opetti).
Vaikeaa voi olla vanhemmille juttelun aloittaminen aiheesta, ehkäpä se on tarpeetontakin. Poika puhuu, jos puhuu - on ainakin valmistautunut päätöksestään jollakin tavalla kertomaan, jos se puheeksi tulee.
Aavistuksenomaisesti ymmärrän mamin tunteet ja ajatuksissani haluan olla sinun ja poikasi tukena.
Vanhojen neuvoja: "Jutelkaa lapsista Jumalalle mieluummin kuin Jumalasta lapsille."
"Tälle pojalle ei saa sanoa mitään!" (Aku Räty viedessään yöllä sammumispisteessä olevan, tienvarresta löytyneen pojan pojan kotiin).
miettii Mauno
-
Olin saada eilen sydärin ja vieläkin olen alamaissa. Avasin pahaa aavistamatta virallisen näköisen kirjeen, joka oli tullut toisella paikkakunnalla opiskelevan poikani nimellä. Arvelin, että siinä ...
Voi sitä nuorta miestä, julkisesti ruodaan Sinun asioita, varmaan tietämättäsi ja hyviä neuvoja piisaa.
Voimia ja viisauta sinne Sinulle missä oletkin. :icon_cool:
-
Enpä osaa sanoa, miksi asia kuuluisi sinulle ollenkaan. Poikasi on varmasti miettinyt eroamista jo hyvän aikaa, kun noin nopeasti "luvan saatuaan" hoiti toimenpiteen. Täysi-ikäinen ihminen hoitaa itse omat asiansa. En minäkään välttämättä raportoi vanhemmilleni, jos vaikka ostan uudet kengät. Ja hyvät kengät ovat sentään aika paljon tärkeämpi asia kuin kirkkoon kuuluminen.
(***Kuulee tupen rapisevan***)
(***Pistää tupen vartehen***)
No sekö olisi oikea reagointi, että vanhempi toteaisi "sulle tuli tommonen, evvk". Kamalinta olisi, jos vanhempi suhtautuisi tosiaan noin - ketä kiinnostaa ton nuoren kollin toilailut. Ja ihan yhtä huono vaihtoehto olisi se, että vaikka kiinnostaa, niin treenaa peilin edessä sen evvk-ilmeen.
Kengät - sikäli kun ei ole kyse ainoista - hankitaan itselle. Kirkkoon kuulutaan lähimmäistä varten.
Kun nuori mies eroaa kirkosta, ei hän ajattele veroja (vaikka saattaa tehdä siitä tekosyyn). Hän tekee jyrkän ja rehellisen maailmankatsomuksellisen ratkaisun. 17–19 vuoden iässä pesäero vanhemmista konkreettisessa ja ideologisessa mielessä on ajankohtainen ja monen henkiselle kehitykselle välttämätön vaihe. Ei sille mitään voi. Vanhemmat voivat tehdä parannusta, mutta itsesyytökset ovat turhia. S'oon korkeemmas käres...
Kirkkoherranvirastossa käynti on kaksipiippuinen juttu. Tiedän eroamistapauksen, jossa rovasti kadotuspuheillaan onnistui tekemään verojen takia syntyneen väliaikaisen eroamispäätöksen pysyväksi.
Kirkon ovi on aina auki paluuta varten. Meidän tehtävä on pitää kynnys matalana.
Mt
-
(***Pistää tupen vartehen***)
No sekö olisi oikea reagointi, että vanhempi toteaisi "sulle tuli tommonen, evvk".
Oikea reagointi minusta olisi, että ilman mitään mahdollisuutta sarkasmiksi tulkitsemisesta sanoisi että "Sulle tuli tommonen. Haluatko kertoa jotain?" Ja kertoisi toinen tai ei, tekisi edelleen avoimin kasvoin selväksi että tämä on rakas ja tärkeä, valitsi miten vain. Siis tietysti jos asia on niin, mitä toivon :)
-
Lähinnä mietinkin pojan motiiveja:
- Onko syynä provokaatio meitä vanhempia kohtaan, siitäs saitte! (Jolloin meidän olisi syytä tehdä parannus jostain.)
- Vai haluaako hän vain tarkkana poikana säästää kirkollisveroissa eli ajattelee omaa napaansa, jolloin emme ole osanneet kertoa tarpeeksi hyvin hänelle, mitä kaikkea nuo veroeurot saavat aikaan.
- Vai - ja tätä pidän todennäköisimpänä syynä - haluaako hän julistaa täten kaikille noin vuosi sitten löytämäänsä ateistista maailmankatsomusta.
Nuo kaikki voivat olla motiiveja. Näytetään oma näkemys vanhemmille, säästetään kirkollisverossa ja kannatetaan ateismia.
-
Onko juolahtanut mieleen hyvät foorumin keskustelijat, että miltä tuntuu kyseisen nuoren miehen lukea. Teidän ”hyviä neuvoja” ja toteamuksia hänen tämän hetkisestä ratkaisusta.
Itse olen tehnyt vaikka minkälaisia virheitä ja vedätyksiä tai jopa suoraa valehdellut foorumilla. Mutta olen hyvin usein ne myöntänyt ja kertonut avoimesti ne Teille. Näin ollen minä myös vastaan niistä tekemisistäni itse, tietoisesti en tiedostamatta.
Nyt suosittelisin viheltää peli poikki, foorumin ylläpitäjältä.
Vai kuuluko meidän kasvattaa tätä kyseistä nuorta miestä ja piiskata häntä.
-
Kyseinen nuori mies ei edes tiedä tämän foorumin olemassaolosta, ei lue tätä, eikä tiedä, että minä kirjoitan tänne. Poika maksaa kyllä veroja, koska on koulun ohessa töissä monta tuntia viikossa + kesätöissä. Ja kyllä, rakastamme häntä vakaumuksesta riippumatta. Voidaan kuitenkin Benkun ehdotuksesta lopettaa tämän yksittäisen tapauksen käsittely, olen jo tähän mennessä saanut monta hyvää neuvoa ja lohdutuksen sanaa. Kiitos niistä!
Mutta ei varmaan olisi pahitteeksi keskustella tästä ilmiöstä yleisellä tasolla, koska näin kirkko menettää paljon jäseniään. Mitä vanhemmat voivat tehdä ja mitä heidän kuuluu tehdä tässä tilanteessa?
-
Mutta ei varmaan olisi pahitteeksi keskustella tästä ilmiöstä yleisellä tasolla, koska näin kirkko menettää paljon jäseniään. Mitä vanhemmat voivat tehdä ja mitä heidän kuuluu tehdä tässä tilanteessa?
"Toiselta ihmiseltä ei kysellä hänen parannuksestaan tai uskonratkaisustaan. Usko ja elämä ovat Jumalan kädessä. Tällainen odottava ja ikävöivä usko merkitsee Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) hengellisen perinnön hengessä luottamista Jumalan aikatauluun".
http://www.h-y.fi/
Onko mahdotonta ymmärtää Jumalan aikataulua, näköjään on.
Herännäisyys eli körttiläisyys on elämisen, ajattelemisen ja uskonnon sekä hartauden harjoittamisen tapa. Se puolustaa arkaa ja ikävöivää uskoa, jossa Kristuksen ja ihmisen väliin ei aseteta mitään. Jumala on suuri ja ihminen pieni. Armo kuuluu kaikille.
http://www.h-y.fi/
Me emme saa asettaa Kristuksen ja ihmisen väliin mitään. Mutta ilmeisesti näyttää olevan että totuus on sittenkin toinen.
-
Kirkkoon kuulumaton henkilö voidaan siunata hautaan, jos omaiset tai muut vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät. Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos vainaja on selvästi ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa käsityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita.
Muistotilaisuudesta ei ole mainintaa, mutta KJ:n 4. luvun 1 § toteaa: Seurakunnan tulee huolehtia alueellaan asuvien sielunhoidosta, kristillisestä uskosta ja elämästä sekä tarjota tilaisuus yksityiseen rippiin. Tämä on erityisesti seurakunnan pappien ja lehtoreiden tehtävä, mutta kuuluu myös seurakunnan muille jäsenille. Mt
Näillä kai mennään, eli sopimusten mkaan? Mutta se ei todella ole mikään peruste että "kaikkihan maksavat kirkollisveroakin", kuten Salis jo huomautti, eivät nimittäin maksa ne kirkosta eronneet yksityishenkilöt.
- MInusta juttu olisi selvä kuin pläkki: Itse en käsitä, miten kirkosta eroamalla kantaa ottanut siunatttaisiin mitenkään kristillisin menoin. Eihän minun jäännöksiänikään käsitellä buddhalaisittain kaiketi sentään, vain, jos nyt joku siihen innostunut jälkeläinen vaatii!Olkoon eroamisen motiivi mikä hyvänsä sitä kunnioitettakoon.
Omaisten sielunhoidon tarpeesta ja hätääntymisestä voidaan kaiketi huolehtia erikseen.
Mikä noitatemppu ja kaiken hyväksikääntäjä se kirkollinen hautaansaattaminen on siis???
-
Kirje oli maistraatilta ja se oli vahvistus eroamisesta uskonnollisesta yhteisöstä eli kirkosta. Tapahtunut 13.1.2010. Eikä poika ollut sanallakaan varoittanut meitä "vanhuksia"!
Hän on tulossa viikonloppuna käymään. Miten otan asian esille? Vai otanko asiaa esille mitenkään muuten kuin vain selittämällä, miksi avasin kuoren. (
Tiedätkö, Mami, minua ei vaivannut vaikka otit tämän täällä esille, emmehän tiedä edes sinun nimeäsi, pojan suhteen tuollainen taitaa olla juri nettitoimintojen ansiosta niin tavallista, että häntä nyt tunnistettaisiin vielä huonommin, eikä täällä järin ruodittukaan ole. Tenavat järjestävät joskus yllätyksiä: Ei siitäkään pidetty, että aikanani tupsahdin viikonloppuna kotiin kihlasormus nimettömässä, kun vanhemmat eivät olleet tätä sulhasmiestä edes tavanneet. Mahdoton huolihan noista tulee, mutta omaa päätään on jokaisen kai sitten vain saatava takoa seinään.
Kai itsekin toteaisin tilanteen, ja perään no comments. Olisin kyllä ihan kiinnostunut kuulemaan, kuinka meni ja millä mielellä erositte. Ja todella: Kirkkoon pääsee vaivattomasti takaisinkin, mutta mahdollinen hyvin onneton avioliitto saa vanhemmat syyttelemään - jälleen ihan aiheetta - itseään: Mikä meissä oli vikana kun lapsi ei edes esitellyt sulhastaan, ja nyt siinä on monta onnetonta ja osa pieniä lapsia...olisimmeko me voineet varoittaa...olisiko meidän pitänyt... ja niistäkin toivutaan. Jos nyt joku ärsyyntyy siitä että kirjoitat tänne, niin minulla ei ole vastaan vaikka lähettisit yksityisviestin - jos itse tahdot!
-
Tiedätkö...
Voidaan kuitenkin lopettaa tämän yksittäisen tapauksen käsittely,
Joskus ilmeisesti on vaikeeta ymmärtää kun itsekeskeisyys jne. menevät edelle asiassa kuin asiassa, niin minullakin kuin näköjään Sinullakin ikävöivä ja monella ihmisellä, tälläkin keskustelufoorumilla.
ps. Onneksi on Armo uusi, huomennakin.
-
(taas lensi eetteriin valmis viesti, joten uusi yritys :icon_sad:)
Mami,
minäkin erosin kirkosta heti kun täytin 18!
Ja muistan kuinka järkyttyneitä vanhempani olivat.
Siinä taisi käydä juuri samoin, että kun virallinen kirje tuli kotiin
ja itse olin jossain kiertelemässä, äitini avasi sen.
Isä oli niin pahoillaan, että mykistyi ja
äitini mielestä olin jättäytynyt
yhteiskunnan ulkopuolelle :107:
Mutta halusin olla itsenäinen ja irrottautua vanhempieni arvoista.
Se aikakin, vasemmistoaatteiden kulta-aika, suosi kirkosta eroamista.
No 20 vuotta meni ennenkuin tuhlaajatyttö
konttasi syömään sikojen paljusta edes :icon_cool:
Jokaisella on oma tiensä.
Kyllä se siitä.
-
Kiitos Atanasia! :eusa_angel: Historia näköjään toistaa itseään. Silloin oli vasemmistoradikalismia ja nyt toisentyyppistä uskonvastaista ideologiaa. Aina on jotain, minkä avulla voi itsenäistyä.
Alan jo vähitellen toipua. Isänsä oli täysin järkyttynyt ja masentunut silloin, kun poika rupesi puhumaan ateismista. Minä taas nyt, kun hän erosi kirkosta. Mitä siitä voi päätellä? :002:
-
Kiitos Atanasia! :eusa_angel: Historia näköjään toistaa itseään. Silloin oli vasemmistoradikalismia ja nyt toisentyyppistä uskonvastaista ideologiaa. Aina on jotain, minkä avulla voi itsenäistyä.
Alan jo vähitellen toipua. Isänsä oli täysin järkyttynyt ja masentunut silloin, kun poika rupesi puhumaan ateismista. Minä taas nyt, kun hän erosi kirkosta. Mitä siitä voi päätellä? :002:
Lapsilla on tapana järkyttää vanhempiaan, kun poika tai tyttö aikuistuessaan ei ole enää meidän kiltti, fiksu ja hyvin kasvattamamme lapsi. Hänellä onkin yhtäkkiä samanlaisia tapoja ja vikoja, kun meillä oli aikanaan aikuistuttuamme. Emme aina muista, kuinka vaikeita itse olimme.
-
On kummallista, että vasemmistolaisuus ja ateismi aina liitetään yhteen. Kommunistit toki yleensä sitä ovatkin, mutta sieltäkin löytyy poikkeuksia. Voisin hyvin kuvitella Jeesuksen äänestämässä vasemmistoliittoa. Kokoomusta en mitenkään.
Minusta oikeistoaatteet on paljon vieraampia sille ajattelulle, mitä J. Raamatun mukaan edusti ja miten hän toimi maailmassa.
-
Lapsilla on tapana järkyttää vanhempiaan.
Näin myös näyttää olevan aikuisilla / vanhemmilla.
”Eräs hyvä ominaisuus on totuudellisuus eli henkinen rehellisyys, itselleen
uskollinen käyttäytyminen. Totuudellisuus kuuluu olennaisesti ihmisen olemukseen. Sen
tähden, jos joku todella haluaa kehittää itsessään ihmisyyttä, hänen on kehitettävä
totuudellisuuttaan niin, että se kuuluu hänen henkiseen olemukseensa. Kaikki muut
vaatimukset ovat sen rinnalla vähäpätöisempiä.” Myös Ahlman (1982, alunp. 1953, 108)
-
On kummallista, että vasemmistolaisuus ja ateismi aina liitetään yhteen. Kommunistit toki yleensä sitä ovatkin, mutta sieltäkin löytyy poikkeuksia. Voisin hyvin kuvitella Jeesuksen äänestämässä vasemmistoliittoa. Kokoomusta en mitenkään.
Minusta oikeistoaatteet on paljon vieraampia sille ajattelulle, mitä J. Raamatun mukaan edusti ja miten hän toimi maailmassa.
No miksihän ateismi ja vasemmistolaisuus liitetään yhteen? Mitähän Marx sanoi uskonnosta?
-
marxin ajatuksen uskonnosta pitäis kai loogisesti ajatellen
suorastaan imeä nuorisoa uskonnollisiin liikkeisiin :icon_wink:
-
Kirkossa käykin vähän väkeä. Huumenuoret ovat kuitenkin pieni vähemmistö. Kokoomuksella on suurin kannatus. Herralle kiitos!
-
Kiitos Jumala siitä et ole koskaan pakottanut minua valitsemaan pimeyttä tai valoa, vaan sen valinnan olen saanut itse tehdä aina.
Rakastan Isääni ja Äitiäni, vapaudesta.
ps.jälleen kerranNo miksihän ateismi ja vasemmistolaisuus liitetään yhteen? Mitähän Marx sanoi uskonnosta?
No miksihän ateismi ja vasemmistolaisuus liitetään yhteen? Mitähän Marx sanoi uskonnosta?
marxin ajatuksen uskonnosta pitäis kai loogisesti ajatellen
suorastaan imeä nuorisoa uskonnollisiin liikkeisiin :icon_wink:
keskustelu on lähtenyt... :icon_wink:
Lapsilla on tapana järkyttää vanhempiaan
Näin myös näyttää olevan aikuisilla / vanhemmilla
-
No miksihän ateismi ja vasemmistolaisuus liitetään yhteen? Mitähän Marx sanoi uskonnosta?
Marxin sanoman ydin on, että mieluummin kuin käyttää uskontoa luomaan ihmisille toivoa maailman melskeen keskellä, pitäisi korjata maailman epäkohdat. Ei kuulosta kovin epäkristilliseltä.
-
Marx vs kapitalismi - molemmat ääripäissään suurta ihimisen Jumalatonta ahaneutta ja riistoa. >:(
http://ftp.funet.fi/index/bible/fi/1933,38/Sananl.1.html#31
-
Marx vs kapitalismi - molemmat ääripäissään suurta ihimisen Jumalatonta ahaneutta ja riistoa. >:(
http://ftp.funet.fi/index/bible/fi/1933,38/Sananl.1.html#31
Samoin näyttää olevan aikuisten ja vanhempien ahneudella ja riistolla omien lasten / nuorten suhteen.
ps. valitettavasti tämä pätemisen, selittely jatkuu siihen asti kunnes tulee päivä, jolloin on turha edes yrittää ängetä omia arvojansa Hänen ja ihmisen väliin.
-
Marxin sanoman ydin on, että mieluummin kuin käyttää uskontoa luomaan ihmisille toivoa maailman melskeen keskellä, pitäisi korjata maailman epäkohdat. Ei kuulosta kovin epäkristilliseltä.
Kommenttisi kuulostaa hieman kotiinpäin vetämiseltä. Mitähän kaikkea sosialismin nimissä on tehtykään kristityille? (Äläkä vastaa, että mitä kristittyjen nimissä on tehty ihmisille.)
-
Uusi uljas yleisvasemmistolainen: voi uskoa Jumalaan ja kuulua kirkkoon tai olla uskomatta ja kuulumatta, voi veisata vanhoja Siionin virsiä, nykyisiä tai tulevia, voi kuunnella metallia tai vaikka hiphoppia, toimii vastuullisesti ympäristön suhteen ja suojelee luontoa, yrittää tehdä lähimmäiselleen hyvää, yrittää olla ihmisiksi. :icon_biggrin:
-
Uusi uljas yleisvasemmistolainen: voi uskoa Jumalaan ja kuulua kirkkoon tai olla uskomatta ja kuulumatta, voi veisata vanhoja Siionin virsiä, nykyisiä tai tulevia, voi kuunnella metallia tai vaikka hiphoppia, toimii vastuullisesti ympäristön suhteen ja suojelee luontoa, yrittää tehdä lähimmäiselleen hyvää, yrittää olla ihmisiksi. :icon_biggrin:
Myyrän kummastelu vasemmistolaisuuden ja ateismin yhdistämisestä on tänä aikana perusteltu. Vielä 70-luvulla asia oli toisin. Nykyisin ateismiin liittyvät arvot eivät ole läheskään aina poliittisesti vasemmistolaisia, vaan jopa päinvastaisia. Ns. "evankelioiva herätysateisimi" edustaa usein varsin kyynistä, ahtaan luonnontieteellisesti painottunutta ihmiskäsitystä, josta vedetyt poliittiset johtopäätökset ovat yhtä kaukana vasemmistolaisista kuin kristillisistäkin arvoista. Käytännössä yhteiskunnallinen keskustelu vanhojen, ateisteiksi epäiltävien aatteellisten vasemmistolaisten kanssa on helppoa, vaikka oma lähtökohta olisi ns. kristillinen. Vaikeampi on päästä hedelmälliseen keskusteluyhteyteen monien uusateistien kanssa, eikä syy ole pelkästään ikäero.
Mt
-
Uusi uljas yleisvasemmistolainen: voi uskoa Jumalaan ja kuulua kirkkoon tai olla uskomatta ja kuulumatta, voi veisata vanhoja Siionin virsiä, nykyisiä tai tulevia, voi kuunnella metallia tai vaikka hiphoppia, toimii vastuullisesti ympäristön suhteen ja suojelee luontoa, yrittää tehdä lähimmäiselleen hyvää, yrittää olla ihmisiksi. :icon_biggrin:
Ehkä kuvailet jotain aivan uutta vasemmistoliikettä? Vasemmistoliiton telaketjumiehet kannattavat raskasta teollisuutta ja sanovat piutpaut ympäristönsuojelulle.
-
Me takinkääntäjäkierrättäjät olemme palanneet sota-ajan pulakäytäntöihin, jolloin takki kulutettiin ensi molemmilta puolilta ja tehtiin sitten jäteistä vielä lapselle pusakka.
-
Myyrän kummastelu vasemmistolaisuuden ja ateismin yhdistämisestä on tänä aikana perusteltu. Vielä 70-luvulla asia oli toisin. Nykyisin ateismiin liittyvät arvot eivät ole läheskään aina poliittisesti vasemmistolaisia, vaan jopa päinvastaisia. Ns. "evankelioiva herätysateisimi" edustaa usein varsin kyynistä, ahtaan luonnontieteellisesti painottunutta ihmiskäsitystä, josta vedetyt poliittiset johtopäätökset ovat yhtä kaukana vasemmistolaisista kuin kristillisistäkin arvoista. Käytännössä yhteiskunnallinen keskustelu vanhojen, ateisteiksi epäiltävien aatteellisten vasemmistolaisten kanssa on helppoa, vaikka oma lähtökohta olisi ns. kristillinen. Vaikeampi on päästä hedelmälliseen keskusteluyhteyteen monien uusateistien kanssa, eikä syy ole pelkästään ikäero. Mt
Ilmeisesti viittaat Richard Dawkinsiin. Poliittisesti lienee liberaali.
-
Tuo on yleiselläkin tasolla kirkolle hankala ongelma, kun nuoret eroavat juuri täytettyään 18 halutessaan irrottautua kaikesta entisestä. Luulen, että varmaan kaikki käsittelevät tuota jollakin tasolla. Itsekin mietin muutama vuosi sitten todella paljon uskonasioita ja kyseenalaistin senkin, että onko Jumalaa olemassa ja mikä seurakunta on minua varten, se oikea. Sitten se jotenkin pikku hiljaa hävisi ja nykyisin en kamalasti edes mieti koko asiaa, kun on sujut itsensä ja Jumalan kanssa. Mutta ongelma on se, että monen eronneen kohdalla liittyminen myöhemmin takaisin kirkkoon on se vaikeampi juttu. Onneksi sekin on nykyisin tehty helpoksi. Ja moni kirkosta eronnut pohtii asioita todella paljon. Itsekin olen jutellut yhden ateistin kanssa, joka pyörii kristillisissä piireissä ja miettii kirkkoon liittymistä sen "yhteiskunnallisesti tekemän työn" vuoksi (eli arvokkaan kirkkorakennukset, hyvät konsertit yms.), vaikkei Jumalaan uskokaan ja haluaa oppia ymmärtämään, miksi ihmiset uskovat Jumalaan. Noh, onhan sekin syy liittyä kirkkoon. Monet tuntemistani kirkosta eronneista uskovat silti Jumalaan, mikä on aina positiivinen asia.
-
Ilmeisesti viittaat Richard Dawkinsiin. Poliittisesti lienee liberaali.
En suoranaisesti, vaan hänen meikäläisiin opetuslapsiinsa. Mutta Dawkins on kyllä alan keskeinen vaikuttaja.
Mt
-
Onneksi sekin on nykyisin tehty helpoksi. Ja moni kirkosta eronnut pohtii asioita todella paljon. Itsekin olen jutellut yhden ateistin kanssa, joka pyörii kristillisissä piireissä ja miettii kirkkoon liittymistä sen "yhteiskunnallisesti tekemän työn" vuoksi (eli arvokkaan kirkkorakennukset, hyvät konsertit yms.), vaikkei Jumalaan uskokaan ja haluaa oppia ymmärtämään, miksi ihmiset uskovat Jumalaan. Noh, onhan sekin syy liittyä kirkkoon. Monet tuntemistani kirkosta eronneista uskovat silti Jumalaan, mikä on aina positiivinen asia.
Englantilaiset ovat keksineet tähänkin hyvän käsitteen "cultural christian", joka on ikäänkuin vastakohta "biblical christianille". Ehkä voisin sanoa olevani biblical cultural christian. :icon_lol:
-
Mitähän kaikkea sosialismin nimissä on tehtykään kristityille?
Mutta ei toteutuneella kommunismilla/sosialismilla ole mitään tekemistä Marxin kirjoitusten kanssa. Tentin juuri Marxia sekä etiikassa että yhteiskuntafilosofiassa, ja melko selväksi tuli, että niin hienot ajatukset eivät voi koskaan toteutua täällä maan päällä.
-
Mutta ei toteutuneella kommunismilla/sosialismilla ole mitään tekemistä Marxin kirjoitusten kanssa. Tentin juuri Marxia sekä etiikassa että yhteiskuntafilosofiassa, ja melko selväksi tuli, että niin hienot ajatukset eivät voi koskaan toteutua täällä maan päällä.
Kai niillä nyt jotain tekemistä sentään on vaikken jaa käsitystä, että Marxin ajatukset olivat hienoja. Marx ajatukset yhteiskunnallisesta kehityksestä olivat kovin deterministisiä. Ikäänkuin yhteiskunnallinen kehitys olisi ennalta määrättyä. En nyt kuitenkaan lähde asiasta sen enempää väittelemään.
-
En nyt kuitenkaan lähde asiasta sen enempää väittelemään.
En usko 3min-3h, sitten kiihotus alkaa. :icon_wink:
-
Olikohan mt, joka kysyi, mikä homman nimi, jos nuoruuden melskeessä tulee huitaistua kirkostakin eroon, kuolema koraisee, ja vanhemmille jää syvä suru tietty, sen lisänä kaipaus saada kirkollinen siunaus ja muistotilaisuus myös. Ajattelinhan ensin, että ero kuin ero, mutta ajattelin myöhemmin hieman lisää tätä juttua. Oma serkku, vain kuukatta minua vanhempi, kuoli kun olimme jotakin keskellä murrosikää, ja olin itse ihan hukassa, en voinut ymmärtää, miten joku joka äsken oli, nyt ei yhtäkkiä ollutkaan, enkä pystynyt edes itkemään.
Tunnen pari nyt jo evp pappia, joihin joskus säilyy kontakti, soitellaan ja tapaillaan, ja kysyin tätä siunaamisasiaa. He sanoivat, että kyllä siunataan omaisten pyynnöstä kirkosta eronnut - siis uskontokuntiin kuulumaton - (yksi lysti, kirkkotilassa vai haudalla) ellei tiedetä vainajan olleen hyvin selkeästi asiaa vastaan, ja peräti korostaneen että juuri kristillistä hautaansinaamista vastaan. Papeilla on tässä jonkinlainen "omantunnonvapaus" tai mikä lieneekään, siis, ei ole pakko mennä, mutta siinä tapauksessa omaisilla on oikeus pyytää toinen pappi suorittamaan se siunaaminen ja muistotilaisuteen hän saisi osallistua jos aikataulu ei ole täysin tolkuton - seuraavat paarit jonottamassa.
Juuri muistotilaisuus saattaa ollakin merkityksellinen. Olin niin pois tolaltani etten muista itse siunaustilaisuudesta kirkossa mitään, mutta pappi käväisi muistotilaisuudessa, ja onnistui siellä saamaan minun mieleni lohdutetuksi --- hän sanoi vain, että' yhtä mahdotonta kuin on nyt uskoa että kaveri on poissa, on uskoa, että kerran hän on läsnä jälleen. Se auttoi minua tajuamaan kuolemaa, sitä, miten vaikeaa yhtäkkistä menetystä on edes ymmärtää - ja että toisista se on yhtä mahdotonta.
Täällä kritisoidaan välillä omakohtaisista kokemuksista kertomista. Ehkä tämän nyt saisi kuitenkin kertoa? Eihän tämä mitään kannanottoja enää tarvitse, halusin vain selittää miksi itse mietittyäni perun puheeni. Halusin tarkastaa jutun vielä teologeilta, ja kokeneilta ja minusta asiallisilta sellaisilta, sillä muistin miten arvokas kokemus to oli nuorelle, joka todella oli järkyttynyt jo siitä että huomasi täällä ylipäätään kuoltavan.
Eli olisi pappi saanut mennä sinne muistotilaisuteen mielellään. Mutta nuo ovat varmaan hankalia paikkoja, joissa omaiset ovat jutusta erimielisiä.
-
- Vasemmistolaisuudesta ja kristinuskosta: Yliopistovasureilla ja opintopiireissään marxismi-leninismin vesissä pestyillä on ollut kautta aikojen tiettyjä pikku pulmia edes ymmärtää työväestön ongelmia, ikävä kyllä... torpparikysymystä, työaikalakia, lapsityövoiman käytön lopettamista sun muuta arjen ongelmaksi nähtyä - ja päinvastoin. Työväestössä, joka satakunta vuotta sitten voi aika heikosti, puolestaan oli niukasti muuta tietämystä kuin tämä, että nämä sosialisteiksi itseään nimittävät nähtävästi kannattavat maajakoa, vastustavat säättiläistyövoiman käyttöä ja edustavat vähäväkisiä.
Olisiko johtunut tästä, että on ollut peräti mahdollista vetää punainen viiva ja sitten avata piplia kuten toisella puolella omaa sukuani on tehty? Marxiltakaan ei ole omaksuttu ihan kaikkea sitten myöhemminkään. Perinteinen poliittinen rajalinja on kulkenut sosdemojen ja kansandemokraatti-kommunisti-ja mitä heittiä nyt olikaan, välillä. Kotiseudullani se näkyi niin, että demariperheiden lapsilla käytettiin rippikoulu, kommunistiperheiden ei. Pikkupaikkakunnalla paljon naapurien asioista tiedettiinkin. Kertoivat itse.
-
- Vasemmistolaisuudesta ja kristinuskosta: Yliopistovasureilla ja opintopiireissään marxismi-leninismin vesissä pestyillä on ollut kautta aikojen tiettyjä pikku pulmia edes ymmärtää työväestön ongelmia, ikävä kyllä... torpparikysymystä, työaikalakia, lapsityövoiman käytön lopettamista sun muuta arjen ongelmaksi nähtyä - ja päinvastoin. Työväestössä, joka satakunta vuotta sitten voi aika heikosti, puolestaan oli niukasti muuta tietämystä kuin tämä, että nämä sosialisteiksi itseään nimittävät nähtävästi kannattavat maajakoa, vastustavat säättiläistyövoiman käyttöä ja edustavat vähäväkisiä.
Äärivasemmiston piirissä on ajateltu, että työväestön ja köyhälistön pitää kurjistua äärimmilleen, jotta ne olisivat otollisia vallankumoukselle. On kuitenkin tosiasia, että vasemmistolaiset ajatukset saavat tuulta purjeisiin vain silloin, kun maassa on hyvät ajat. Kansalaiset eivät luota vasemmiston kykyyn hoitaa valtion talouttaa lamassa tai taantumassa. Sitä varten on kaivettavat kovanahkaiset porvarivaltiovarainministerit, joita voi sitten syyttää valtion ajamisesta konkurssiin. (Hieman karrikointia)
Olisiko johtunut tästä, että on ollut peräti mahdollista vetää punainen viiva ja sitten avata piplia kuten toisella puolella omaa sukuani on tehty?
Enpä juurikaan tiedä sukuja, jossa oltaisiin joko puhdaslinjaisesti vasemmistolaisia tai oikeistolaisia.
Perinteinen poliittinen rajalinja on kulkenut sosdemojen ja kansandemokraatti-kommunisti-ja mitä heittiä nyt olikaan, välillä. Kotiseudullani se näkyi niin, että demariperheiden lapsilla käytettiin rippikoulu, kommunistiperheiden ei. Pikkupaikkakunnalla paljon naapurien asioista tiedettiinkin. Kertoivat itse.
Näinhän se on. Vaikka kuinka ovat sosialidemokraatteja ja sanovat kannattavansa sosialismia, niin kyllä demarit markkinatalouden puolella ovat. Demarit uskovat valtion autuaaksitekevään voimaan. Jos demari saisi päättä, valtio maksaisi verotkin.
-
Uusi uljas yleisvasemmistolainen: voi uskoa Jumalaan ja kuulua kirkkoon tai olla uskomatta ja kuulumatta, voi veisata vanhoja Siionin virsiä, nykyisiä tai tulevia, voi kuunnella metallia tai vaikka hiphoppia, toimii vastuullisesti ympäristön suhteen ja suojelee luontoa, yrittää tehdä lähimmäiselleen hyvää, yrittää olla ihmisiksi. :icon_biggrin:
Englantilaiset ovat keksineet tähänkin hyvän käsitteen "cultural christian", joka on ikäänkuin vastakohta "biblical christianille". Ehkä voisin sanoa olevani biblical cultural christian. :icon_lol:
Ai ku täällä kirjoitellaan viisaita. :icon_cool:
Joku tollainen kristillisyys, kun Myyrällä ja Saliksella sopinee mullekkin.
Aika urbaanina henkilönä toi kultural kristitty on kiva ja uus löytö.
Maiilma kaupunkilaistuu ja urbanisoituu, siksi kyllä olisi hyvä puhua ihmisten kielellä asioista mitkä heitä koskevat, eikä vain Kuningas Jaakon käännöksen mukaista vanhaa.
Jeesus oli aika arkipäiväinen ja puhui kaikenlaisista asioista, jotka koskivat sen ajanihmisiä.
Tulisi varmaan meidänkin tehdä samoin?
Amerikassa on plasmascreenit ja nykyajan vehkeet ja pelit ja ihmisiä tungeksii niiden seuroihin. Esimerkiksi Lakewoodin seurakuntaan.
No tietysti Siionin virret ei vanhene ja vanhanaikaisuus käy myöskin.
Vasemmistokristillisyys oli parhaimmillaan, niin sanotussa vapauden teologiassa. En tiedä onko sitä enään olemassa, mutta latinalaisessa amerikassa sitä oli ja se oli sekoitus sosialismin opetuksia ja Raamattua. :icon_rolleyes:
Muistan silloin kun sitä alkoi olla monen saarnaavan sitä vastaan, kun siinä oli liikaa soppaa, saippuaa ja liian vähän sielun hoitoa. :icon_rolleyes:
-
Enpä juurikaan tiedä sukuja, jossa oltaisiin joko puhdaslinjaisesti vasemmistolaisia tai oikeistolaisia.
Isoisäni, joka kuoli ennen syntymääni oli bolshevikkien vankina Pietarissa, mistä mummoni osti hänet 850 ruplan hinnalla vapaaksi tuotuaan ensin lapset ja anopin Suomeen turvaan. Sitten vapautumisen jälkeen valkoiset pidättivät isoisäni Viipurissa, kun oli muka luovuttanut Suomen tulliaseman Pietarissa bolshevikeille (pyssy otsalla). Kansallisarkistossa oleva dokumentti kertoo koko jutun, joka jatkuu sillä, että kolmen kuukauden kuluttua hänet vapautettiin sillä perusteella ettei voinut olla punainen, kun oli ollut niiden vankina. En tiedä löytyykö montaa muuta, joka oli molempien vankina, mutta varmasti löytyy. Äitini isä oli Tammisaaren ja Suomenlinnan vankileireillä ja kahdesti tarjottiin viimeistä ehtoolista ennen teloitusta, mutta hän kieltäytyi, kun ei ollut tässä asiassa rikkonut Jumalaa vastaan. Hän kuoli vasta 1969. Hän kuului kirkkoon loppuun saakka ja kun vanhainkodissa leskenä ihastui toiseen naiseen ja halusi hänen kanssaan vielä naimisiin, niin vaati naista liittymään kirkkoon, jotta pappi voi vihkiä heidät. Tämä isoisäni sanoi "Mitä tahansa teet, niin Jumalaa älä pilkkaa".
Lapsuuden kodissani ei koskaan puhuttu politiikkaa paitsi lasten suulla. Nyt myöhemmin on jo sitäkin puhuttu.
-
Isoisäni, joka kuoli ennen syntymääni oli bolshevikkien vankina Pietarissa, mistä mummoni osti hänet 850 ruplan hinnalla vapaaksi tuotuaan ensin lapset ja anopin Suomeen turvaan. Sitten vapautumisen jälkeen valkoiset pidättivät isoisäni Viipurissa, kun oli muka luovuttanut Suomen tulliaseman Pietarissa bolshevikeille (pyssy otsalla). Kansallisarkistossa oleva dokumentti kertoo koko jutun, joka jatkuu sillä, että kolmen kuukauden kuluttua hänet vapautettiin sillä perusteella ettei voinut olla punainen, kun oli ollut niiden vankina. En tiedä löytyykö montaa muuta, joka oli molempien vankina, mutta varmasti löytyy. Äitini isä oli Tammisaaren ja Suomenlinnan vankileireillä ja kahdesti tarjottiin viimeistä ehtoolista ennen teloitusta, mutta hän kieltäytyi, kun ei ollut tässä asiassa rikkonut Jumalaa vastaan. Hän kuoli vasta 1969. Hän kuului kirkkoon loppuun saakka ja kun vanhainkodissa leskenä ihastui toiseen naiseen ja halusi hänen kanssaan vielä naimisiin, niin vaati naista liittymään kirkkoon, jotta pappi voi vihkiä heidät. Tämä isoisäni sanoi "Mitä tahansa teet, niin Jumalaa älä pilkkaa".
Lapsuuden kodissani ei koskaan puhuttu politiikkaa paitsi lasten suulla. Nyt myöhemmin on jo sitäkin puhuttu.
Olipa hieno kertomus. Minä olen lähtöisin suvuista, joista toinen on ollut ääripunainen ja toinen taas kovin oikeistolainen. 30-luvulla oli "valkoisen naisen" vaikeata mennä "punikkimiehen" kanssa naimisiin. Isäni taas oli kummallinen "punikiksi": Toimi aktiivisesti suojeluskunnassa ja luki Uutta Suomea. Vasta 1960-luvun lopussa hän ymmärsi, ettei olekaan demari vaan porvari. Aatteelliset siirtymät ovat hitaita.
-
Miun taustat on liki ääri-oikeistolaiset molempien vanhempieni puolelta. Isäni ja hänen veljensä luuluivat suojeluskuntaan ja IKL:ään, sisaret olivat lottia . Sama äidin kotona.
Niimpä Tapani Mörttisen ei tarvinnut mitenkään käännyttää Kokoomusnuoriin. Niissä remuttiin aina avioitumiseen asti.
Matin suku on myös oikeistolaista. Enemmän keskustalaisia kuin minun suvussa.
Hänen isoisänsä veli ammuttiin kyllä punaisena Kuhmoisissa tai Längelmäellä(tieto vaihtelee). Veljeksistä älykkäin kun oli saanut sosiaalisen herätyksen ja puhui siitä jonkin verran julkisesti. Kiihoittajaksi nimettiin. Ehta maanviljelijä!
Sen mitä serkkujani tunnen, vasemmistolaisia ei ole. Vihreitä on ainakin toinen tyttäreni ja minä en enää ole ollut oikealla pitkään aikaan. Sosiaaliseksi herännäisyydeksi luulen sitä. Katkaisin siteet KD:n aivan äsken, parin vuoden mietinnän jälkeen.
-
Kokoomukselaisia ovat molemmin puolin sukua äänestäneet... kepuakin... mutta nykyisin nuoret kokoomukselaiset ääniharavat ovat ainakin syntisellä pääkaupunkiseudulla unohtaneet kirkon ja uskonnon painotukset.
-
Maalla tiedettiin tarkkaan, missä talossa oltiin kepulaisia, missä SKDL:ää. Muita puoluekantoja ei ollut, tai korkeintaan joku opettaja saattoi poiketa kaavasta. Sitten tuli Vennamo ja osa porukoista lipesi SMP:hen joksikin aikaa. Meillä oltiin sitä kepu-smp -haaraa, vaikka isän serkkutyttö oli kova kommunisti ja isä kai joskus piruuttaan äänesti häntäkin. Itse olen ns. liikkuva äänestäjä keskusta-oikeisto -linjalla. Olenpa äänestänyt RKP:täkin. :023:
-
Mulla menee keskusta-KD -linjalla eli keskeltä läpi.
-
Minun isäni "harjoitteli sotaa varten" suojeluskunnassa yhdessä Lauri Haikolan kanssa. Lauri ja isäni olivat hyviä ampumaan. Isälläni oli suojeluskunta ajoilta katkaistu kivääri ja oikein luvan perästä kotona. Panoksiakin löytyi sen verran, että sillä voi ampua poikasena. Kivääri vain riihen seinään kiinni ja naru liipasimesta nurkan taakse. Kyllä oli jännittävää...kaikkea se poikasena teettää. Lauri pääsi tositoimiin rintamalle, isäni sairaus esti sen. Lauri palasi rintamalta vain toinen jalka ehyenä. Tappoheitot Sievin pesäpallostadionilla oli heitetty, mutta arvostettu Luther-spesialisti ja hengellinen vaikuttaja hänestä tuli.
Maalaisliittolaisia isäni ja äiti olivat. Itse olen puolueeton.
-
Kokoomukselaisia ovat molemmin puolin sukua äänestäneet... kepuakin... mutta nykyisin nuoret kokoomukselaiset ääniharavat ovat ainakin syntisellä pääkaupunkiseudulla unohtaneet kirkon ja uskonnon painotukset.
Tuossa on vinha perä. Vähän harmittaakin. Vaikka olenkin kokkari mieleltäni, en ole kymmeneen vuoteen kuulunut puolueeseen. Koti ja uskonto ovat ehkä liian vaativia aatteita nykykokoomuslaisille. Isänmaallisuutta vielä sentään löytyy. :icon_lol:
-
Kuten olen kirjoittanut, olen matkalla Kokoomukseen. Sitten kun se palaa Kotiin, Uskontoon ja Isänmaahan ja Kari Suomalaisen pappi laihduttaa liikakilot, äänestän.
-
Minulla ei ole minkään puolueen jäsenkirjaa - suvuissani on pääosin oltu "valkoisia" ja selkeästi oikealla reunalla. Isäni oli yksi harvoista poikkeuksista, hän oli LKP:n jäsen, joissakin liberaalien tilaisuuksissakin hän kävi, ja arvosti Mikko Juvaa. Itse olin muutaman vuoden mukana nuorisopolitiikassa ( KNL ), pääosin 1970-luvun lopulla. Äidin puolen suvussa on ihmisiä, jotka ovat olleet yhteiskunnallisilla näköalapaikoilla, sukupuusta löytyy muun muassa neljä kansanedustajaa.
Kun olen vapaa toimittaja, niin ehken siksikin olen aika väljä näissä poliittisissa asioissa nykyään, aivan ääripäitä vieroksun, mutta muuten... :kahvi:
-
Isäni oli nuaruuressansa jonkin sorin "iikolli", kun oli naulaamas Lapuan tyäväentalon ikkunoota ja pyrki viälä Saksahan jääkärikoulutuksenkin, mutta ei alaikääsenä hualittu. Kaksikymppisenä hän alakoo viisi vuatta kestänehen sotaretken. Sota ja sotakaverit muutti miästä niin palion, että demariaattehet miällytti eniten, mutta mitään punaasta ei meirän taloos suvaattu.
Perinnöksi en oo pualauetta saanu, vaan liikkuvana äänestäjänä puntaroon poliittista maalimankuvaa pitkähän kunnes pääryyn haastavasti julukidemariksi. :031:
Yhtä en vaan vaihra, son Kirkko! :023:
-
Mörtti, hyvä kun mainitsit tuon viimeisen, onhan ketjun nimi Kirkosta eroaminen.
Samaa minä aattelen, muut menkööt, mutta Kirkko pysyy, on sillä sellainen kulmakivi!
Ei oo väliä arkun tai haudan kunhan samaan ristiin siunataan kuin kastettiinkin.
-
Äärivasemmiston piirissä on ajateltu, että työväestön ja köyhälistön pitää kurjistua äärimmilleen, jotta ne olisivat otollisia vallankumoukselle. On kuitenkin tosiasia, että vasemmistolaiset ajatukset saavat tuulta purjeisiin vain silloin, kun maassa on hyvät ajat. Kansalaiset eivät luota vasemmiston kykyyn hoitaa valtion talouttaa lamassa tai taantumassa. Sitä varten on kaivettavat kovanahkaiset porvarivaltiovarainministerit, joita voi sitten syyttää valtion ajamisesta konkurssiin. (Hieman karrikointia)
Enpä juurikaan tiedä sukuja, jossa oltaisiin joko puhdaslinjaisesti vasemmistolaisia tai oikeistolaisia.
- Karl Marx oli filosofi, ja suurin hupsuus kyllä tehtiin kun alettiin argumentaation asemesta suhtautua väittämiin kuin profetioihin jotka tulevat ilman muuta toteutumaan.
- Ehkä nykyään ei enää löydy puhdaslinjaisesti yksivärisiä sukuja - kun lasketaan kaikki äänestysikäiset elossaolevat mukaan eikä muita. Sukupolvi taaksepäin oli jo aivan toisin. Isä saattoi saapua tulipunakommunistisesta perheestä jossa oli sukupolvittain oltu parhaimmillaan torppareita --- siis souvareita, mäkitupalaisia ja teollistumisen päästyä vauhtiin tehdastyöläisiä., ja todellakin jotakin harvaa revarireppanaa lukuunottamatta kommunisteja --- Äiti puolestaan on saattanut varttua uskonnollisessa iikolliperheessä, siitä vanhempien poliittiset kiistat ovat useinkin koskeneet kielipolitiikkaa, mutta oikeistolaisia on oltu aina.
Se kerran pohdiskeltu keskiluokan kehittymisen alku --- kansakoulu ensin kaikille, sitten erilaiset vapaaoppilaspaikat ja pankin myöntämä laina ---ilman valtion takausta tietenkin ja korkealla korolla --parivuotisia opintoja varten, mahdollistivat sen että nämä kaksi maailmaa ylipäänsä kohtasivat. Siinä rikkaassa perheessä suosittiin kyllä tyttöjen kouluttamista mutta vain lyhyen tien vaativiin ammatteihin, ja se poika ei olisi muhun yltänyt. Sillai. Mutta yksiväristä molemmin puolin.
Yllättävää kuinka tavallista. Ja juuri näistä syistä vielä: Tyttöjä ei koulutettu vaikka nyt muusikoiksi tai lääkäreiksi tai lakinaisiksi, koska rahat olisivat menneet hukkaan kun ne kuitenkin menisivät naimisiin, ja pojat pääsivät opin alkeisiin edes kiinni tarttumaan, kun työläisperheen unelma täyttyi eli yhdestä lapsesta tulisi "parempiin oloihin päässyt" ja "herra".
Kansakoulunopettajaparin tavallinen tarina.
-
Tämä nyt taitaaalkuperäistä aihetta vain sivuta, mtta kannattaisikohan ne historian läksyt lukea?? Kerrata?? Vai luinko väärin: Vasemmistolaisia on oltu kun asiat ovat olleet hyvin??
- Vasemmistolaisimpia kai oltiin kapinan aikaan eli ihan sodaksi asti 1918 ja silloin kyllä mutamilla oli hyvin, mtta monilla melko huonosti.
Vasemmistoon lukeutuvien suhde kirkkoon oli pitkään kimurantti, koska se selkeästi oli kapinassa tukenut valkoisia. Näyttää siltä että vasta nyt moni punikin poika uskaltaa tulla ehtoolliselle. Ei se ole ollut tulohalusta kiinni, vaan hämmentyneisyydestä: Ei tämä oikein kuulu meille...eikös tämä ole niitä paremmalle väelle tarkoitettuja...Omien lasten konfirmaatiossa ei vielä tohdittu, mutta onneksi on lastenlapset.
-
Jos ihminen, joka on kastettu, eroaa kirkosta, kasteen lahjaa ei ero muuta miksikään.
Viimeisen palveluksen suorittajasta voi tulla puute. On kylläkin pappeja, jotka suorittavat ko. tehtävän.
He katsovat asiaa syntisen vinkkelistä, ja ryövärin armo kuuluu kirkosta eronneillekin.
-
Jos ihminen, joka on kastettu, eroaa kirkosta, kasteen lahjaa ei ero muuta miksikään.
Viimeisen palveluksen suorittajasta voi tulla puute. On kylläkin pappeja, jotka suorittavat ko. tehtävän.
Ikävää jos näin tosiaan on -- kun nyt itse puhútin kahta pappia joista toinen vielä on pappissuvusta, ymmärsin yllä, että poikkeuksia olisivat pikemmin nämä kieltäytyjät? Täällähän yksi teologi mainitsi yhden seikan jonka edessä pappi puolestaan saattaa olla syystä ymmällään: Yksi omainen on vakuuttunt siitä, että kyllä se tahtoisi tämän siunauksen, kyllä sen saa järjestää, ja toinen inttää yhtä varmana, että eikä tahdo.
Jonkinlaista "käypää hoitoa" taitaisi edustaa näkemys, että jos vainaja eläessään on ollut ehdottomasti toimitusta vastaan, sitä kunnioitetaan yli kuoleman rajan. Ellei ole ollut, siis, kuten mt:n esimerkissä ei ollut vielä kai ehtinyt huomata kerran itsekin kuolevansa, jos ymmärsin oikein, olisi voitu ja olisi ollut vähintään kohtuullista siinä kuulla omaisia.
-
Ikävää jos näin tosiaan on -- kun nyt itse puhútin kahta pappia joista toinen vielä on pappissuvusta, ymmärsin yllä, että poikkeuksia olisivat pikemmin nämä kieltäytyjät? Täällähän yksi teologi mainitsi yhden seikan jonka edessä pappi puolestaan saattaa olla syystä ymmällään: Yksi omainen on vakuuttunt siitä, että kyllä se tahtoisi tämän siunauksen, kyllä sen saa järjestää, ja toinen inttää yhtä varmana, että eikä tahdo.
Jonkinlaista "käypää hoitoa" taitaisi edustaa näkemys, että jos vainaja eläessään on ollut ehdottomasti toimitusta vastaan, sitä kunnioitetaan yli kuoleman rajan. Ellei ole ollut, siis, kuten mt:n esimerkissä ei ollut vielä kai ehtinyt huomata kerran itsekin kuolevansa, jos ymmärsin oikein, olisi voitu ja olisi ollut vähintään kohtuullista siinä kuulla omaisia.
Uusi käypä-hoito ohje: Jos jumalaton haluaa hautauksen, se hänelle annettakoon kirkollisin menoin, jos hän sitä nimenomaisesti haluaa. Jos hän sitä vastustaa, myönnettäköön vain hautaus. Jos omaiset vastustavat, ei sillä ole niin väliä. Vainajan kanta ratkaisee. Jos vainaja ei ole ottanut kantaa, omaisten kanta ratkaisee. :icon_lol:
-
Uusi käypä-hoito ohje: Jos jumalaton haluaa hautauksen, se hänelle annettakoon kirkollisin menoin, jos hän sitä nimenomaisesti haluaa. Jos hän sitä vastustaa, myönnettäköön vain hautaus. Jos omaiset vastustavat, ei sillä ole niin väliä. Vainajan kanta ratkaisee. Jos vainaja ei ole ottanut kantaa, omaisten kanta ratkaisee. :icon_lol:
Onneksi oikeat "käypä hoito" suositukset ovat simppelimpiä ymmärtää, hyvin niilläkin ojaan saa ajettua, eipä silti...
- Jumalaton, tietoisesti sellainen, tuskin on järin jumalaton jos sellaista on tilaamassa?
- Jumalinen vainaja on heikossa asemassa pitämään puoliaan, kun elossaoleva jumalaton suku puntaroi jatkotoimenpiteitä ja päätyy ratkaisun: Ei siunata.
- Jumalaan uskova (joka ei ole päässyt itsekkäästä lihallisudestaan järin hyvin eroon - jos ollenkaan ) on hyvin heikoilla, jos hänen tulee vaelluksensa nuhteettomudella osoittaa arvollisuutensa toimitukseen...
-
- Jumalinen vainaja on heikossa asemassa pitämään puoliaan, kun elossaoleva jumalaton suku puntaroi jatkotoimenpiteitä ja päätyy ratkaisun: Ei siunata.
Onko näin koskaan tapahtunut?
-
Onko näin koskaan tapahtunut?
Eipä ole tiedossani, mutta käypä-hoito-suosituksesi sisälsi vaihtoehdon: omaiset päättävät, ja... mutta totta: Olen aina ollut niissä huono.
-
Mitäs mieltä olisitte semmoisesta, että kirkosta erottaessa vaikka pitäisi sanoa, saako haudata kristillisesti? Lomakkeeseen tuskin tulee, koska se ei taida olla vapaa-ajattelijoiden edun mukainen epävarmojen eroajien kohdalla, mutta jos vaikka seurakunta erovahvistuksen yhteydessä kirjeessään pyytäisi ilmoittamaan tiedon asiasta seurakuntaan esim. netin kautta jonkin linkin avulla. Seurakunnalla olisi lista näistä ihmisistä, minkä lisäksi tieto menisi maistraattiin.
Ei varmaan hullumpi ajatus.
-
Olisihan se tosi selkeää, jos kirkosta eroava joutuisi sanomaan kantansa, kuinka toivoo tulla haudatuksi, siunattuna vai ilman.
Meillä on kerran käynyt niin, että omaisen olivat vieneet vainajan tuhkattavaksi, ilman siunausta mitään kirkolta kysymättä. Kun sitten ottivat yhteyttä uurnan laskusta, pappi ehdotti että eikös samalla siunattaisi tämä tuhkattu vainaja haudalla. Niin sitten tietääkseni meneteltiin.
-
Voisihan siinä käydä niinkin, että jos kirkosta erotessa todella ajattelisi kuolemaa, niin voisi vaikka jäädä eroamatta.
-
Voisihan siinä käydä niinkin, että jos kirkosta erotessa todella ajattelisi kuolemaa, niin voisi vaikka jäädä eroamatta.
Hyvä pointti. Juhanin lomaketaktiikka saattaisi toimia.
-
Voisihan siinä käydä niinkin, että jos kirkosta erotessa todella ajattelisi kuolemaa, niin voisi vaikka jäädä eroamatta.
Minun mielipide on henkilökohtaisesti niin että kun Hän omistaa minut kokonaan, niin siihen kirkot eikä kirkko(evl.) vaikuta ajatukseeni kuoleman suhteen.
Siksi olen myös pohtinut kirkosta eroamista.
Mutta niin hyvässä kuin pahassa, kirkko(evl.) tekee hyvää työtä esim.lapset ja nuoret, avustusrahat ym.
Tämän johdosta vielä kuulun kirkkoon(evl.) ja maksan hieman kirkollisveroa,joskus voi muutama ege tipahtaa kolehti pussukkaan.
ps. Kyllä Hän huolen pitää kun on pitänyt tähänkin päivään asti.