Kävin työkaverin seurakunnassa tutustumisretkellä. Seurakunta on hyvin pieni ja hyvin vapaa.
Illan ohjelmassa oli itse pykätty näytelmä (formaatti /käsikirjoitus oli kuulemma yleisesti käytössä). Ei soveltunut migreeniherkille eikä tinnituspotilaille. Juoni oli seuraava: jos teet syntiä joudut helvettiin kuollessasi autokolarissa. Tätä toistettiin x kertaa. Koska kaikki kuolivat autokolarissa täytyy autoilemisen sinänsä olla syntiä. Näytelmän jälkeen rukoiltiin ja kutsuttiin eteen halukkaita. Kanssani tultiin keskustelemaan penkkiin ja käännytys alkoi välittömästi kun kerroin olevani luterilainen. Alkoivat kertoa paljon Pyhästä Hengestä, kuinka se on puolustaja, esirukoilija jne ja kuinka heille ei siitä ev.lut. kirkossa kerrottu. Totesin ykskantaan, että minullepa on kerrottu. Annoin heidän rukoilla puolestani. Myöhemmin illalla tämä 'käännyttäjä' tuli vielä luokseni ja alkoi tietentahtoen kiistellä lapsikasteasiasta. Se riitti minulle.
Asia, jota siellä silmät ymmyrkäisinä ihmettelin oli kielillä puhuminen, jota en ollut aikaisemmin livenä nähnyt. Ihmiset toistelivat outoja sanoja. Tämä ei sinänsä minua häirinnyt vaan se, miten erästä tyttöä lypsettiin puhumaan kielillä. Pastori rukoili hänen kanssaan ja puhui kielillä. Välillä hän kehotti tyttöä puhumaan kielillä 'no, puhu nyt' -tyyliin. Tyttö pudisteli vain hämmentyneenä päätään. Samoin ihmettelin sitä, miten tämä käännyttäjäni kertoi, että hänellä oli hiljattain jokin eksoottinen kieli 'vapautunut'. Lateli sitten 'illaahi sallaat' siinä normaalin puheen lomassa ja tuijotti silmät sirrissä kaukaisuuteen. Minä kun aina olen luullut kielilläpuhumista lahjaksi, jota ei voi omasta tahdosta ottaa käyttöön. Että Jumala päättäisi koska puhutaan ja mitä, ettei itse voisi puhua kielillä silloin kun haluaa. Oikaiskoot minua ne, jotka paremmin tietävät.
Oli ahdistava reissu. Sen jälkeen minulla on aina ollut 'muita menoja' kun en kehtaa suoraan sanoa, että teidän seurakuntaan en enää jalallani astu.
