Herra, sinä olet tutkinut minut
ja tunnet minut.
Sinä tiedät, milloin minä istun tai olen liikkeellä,
sinä arvaat aikeeni kaukaa.
Olenpa tiellä tai makuulla,
sinä olet siitä selvillä,
sinä tiedät tarkoin kaikki toimeni.
En voi lausua sanaakaan,
jota sinä, Herra, et tarkoin tietäisi.
Sinä vartioit minua edestä ja takaa,
sinä olet laskenut kätesi ylleni.
Tällainen tieto on minulle ylen ihmeellinen,
se on niin korkea, etten voi sitä käsittää.
Minne voisin mennä henkesi ulottuvilta,
minne voisin paeta kasvojesi edestä?
Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sinä olet sielläkin.
Vaikka kohoaisin aamuruskon siivin taivaalle
ja asettuisin asumaan meren ääriin,
niin sielläkin sinun kätesi johdattelisi minua
ja oikea kätesi tarttuisi kiinni minuun.
Vaikka sanoisin, että pimeässä voin olla kätkössä
ja yö peittää minut varjoonsa,
niin ei edes pimeys ole sinulle pimeyttä,
vaan yö loistaa kuin kirkas päivänvalo.
Psalmi 139, Daavidin psalmi