Molemmat ovat yhtä vaikeita tai helppoja riippuen tilanteesta.
Kerran minulta pyysi yksi tyyppi anteeksi, jos hän on tietämättään loukannut minua. Se kuulosti siltä, että hän ei halunnut edes myöntää tehneensä väärin. En enää muista, kuinka siinä kävi, mutta ei se oikein mukavalta tuntunut.
Jos taas vahingoissa vaikkapa törmään toiseen ihmiseen, niin anteeksipyyntö on helppo esittää. Jos taas inhoan jotakuta ja tieten teen hänelle vääryyttä, niin anteeksi pyytäminen on todella vaikeaa, kerrassaan noloa.
Semmoinen anteeksipyytäminen (lue: toinen odottaa minulta anteeksipyyntöä) taas ärsyttää, jos toinen loukkaantuu siitä, että minä olen jostain asiasta jotain mieltä. Jos jokaisen mieliksi alkaa mielipiteitään muodostaa, niin pirstoutuu itse sisäisesti. Helpointa on semmoisten kanssa, joille ei tarvitse teeskennellä olevansa eri mieltä kuin on ja jotka eivät ota siitä itseensä.