Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Felix - 04.05.06 - klo:12:35
-
Olen huomannut että osalle tuottaa vaikeuksia seurustella jos kumppani ei ole samasta herätysliikkeestä. Miten teillä onko vaikeuksia?
Itse en näe estettä siihen, että kumppani kuuluisi mahdollisesti toiseen herätysliikkeeseen.
-
Tietääkseni körtti voi olla jopa naimisissa musliminkin kanssa.
-
Minusta ei ole mitään väliä mihin uskontokuntaan kuuluu! Henkilö on tärkeämpi
-
Sillä nyt ei taida olla minkään maailman väliä. Ainoastaan voi tulla käytännön ongelmia joissakin tilanteissa (koskien kaikkia uskontokuntia, ei vain körttejä), mutta ne ovat ihan henkilöstä riippuvaisia. Riippuu siis uskonnon ja siihen liittyvien moraalisäädösten merkityksestä henkilöiden elämässä. Siis jos toinen on vaikkapa nyt juuri muslimi, niin on vähän outoa, että toinen on ylipäänsä mikä tahansa kristitty, kun avioparihan ei silloin usko samaan Jumalaan ja ei kuoleman jälkeen usko pääsevänsä samaan paikkaan. Kumpi silloin on oikeassa...?!? Tietysti on asia erikseen nämä "tapakristityt", joille keskinäinen rakkaus on Jumalaa ja uskontoa tärkeämpi, jolloin ko. ongelmia ei tule, kun uskonto on minimaalisessa osassa elämässä (jos on ollenkaan). Kristittyjen välisissä liitoissa ei nämä ongelmat ole niin pahoja, kun he uskovat samaan Jumalaan ja Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Tietysti on olemassa liikkeitä, jotka ovat jo aika kaukana perinteisestä kristillisestä ajattelusta, ne ovat asia erikseen.
Kristittyjen välisissä liitoissa ongelmat ovat pienempiä. Silloin on kyse vain siitä, että miten käytännön asioista sovitaan. Esim. televisionkatselu on sellainen, jos toinen on vaikkapa vanhoillislestadiolainen. Tai sitten, että voivatko kummatkin käydä toistensa tilaisuuksissa. Ja sitten yleinen hyväksyntä, jos toisena osapuolena on jokin hyvin omistushaluinen ja muita hyväksymätön liike. Körtit ovat aika vapaamielisiä sen suhteen (jokainen tekee omat ratkaisunsa), joten jos toinen liike on suvaitseva, niin yleensä ei siis ole ongelmia. Ja on siis tärkeä muistaa, että körttiläiset ovat luterilaisia mitä suurimmassa määrin, eli on ihan sama, kuin kysyisi, mitä ongelmia on luterilaisten ja muiden välisissä liitoissa.
-
Minusta ei ole mitään väliä mihin uskontokuntaan kuuluu! Henkilö on tärkeämpi
Minulle taas on väliä. Juuri sitä tarkoitin edellisessä viestissä sanoessani esimerkin muslimeista. En voisi elää muslimin puolisona, kun silloinhan emme kuoleman jälkeen olisi varmasti samassa paikassa. Ainakin toinen on silloin pakosta väärässä :wink: ja joutuu helvettiin. Ei siis hirveästi innosta. Kristittyjen kesken on minulle ihan sama, mistä uskontokunnasta kumppani tulee.
Kuitenkin jälkimmäiseen lauseeseen yhdyn, eli henkilö on tärkeä. En minä väkisin halua körttiläistä puolisoa sitten aikanaan. Kaikki kristityt käy, kunhan muuten synkkaa.
-
Heh, mulle on muuten ihan sama mutta kunhan antaa mun käyttää lapsia hjuhlilla tai vähintään mennä itte.
-
Täysin kiellettyä!!
(Vitsi. vitsi)
muok. Ei nyt ollut ehkä tarpeeksi rakentava kommentti, joten. Ei sillä ole niin väliä mitä väriä niin sanotusti kumppani tunnustaa, jos muuten maailmankatsomukset yhdistyvät.
-
Jep.. Minulla tuli taannoin erään tytön kans niin kovat opillisest kiistat mm naispappeudesta ja ekumeniasta, että en voinut hänen kanssaan seurustella.
Sanoin hänelle usein että meillä on "sama usko, mutta eri perinteet."
Se ei auttanut: Hän koki minut että olisin toiselta planeetalta. Hassua sinänsä, että korvakoruja piti, ei hengellistä musiikkia kuunteli ja jopa alkoholiakin kohtuullisesti nautti ja viihtyi joskus baarissa, mutta uskon kysymykset erottivat-
Itse olin valmis aina perustelemaan näkemykset joita hänelle kerroin, mutta hän vetosi aina johonkin saarnamiehen lausuntoihin, kun kysyin mitä sydän sanoo niin hän vaikeni ja sanoi että ei jaksa kinata.
-
Jep.. Minulla tuli taannoin erään tytön kans niin kovat opillisest kiistat mm naispappeudesta ja ekumeniasta, että en voinut hänen kanssaan seurustella.
Jännä juttu tuo naispappeus taas. Harvinaista noin päin, että mies kannattaa naispappeja ja nainen vastustaa. Henkilö ei tällöin ilmeisesti näe asiaa tasa-arvokysymyksenä, kuten monesti vedotaan. Molemmat katoliset kirkothan puolustavat naispappeja sillä, että miehille ja naisille on luotu eri tehtävät. Itse olen osittain kyllä samaa mieltä, vaikka naispapit hyväksynkin. Hyväksyntä pitkin hampain tulee ehkä juuri tuosta. Kuitenkaan ei nyt enempää siitä, kun on oma aihekin asiasta. Laitoin vain, koska oli niin herkullinen asetelma...
-
Siis jos toinen on vaikkapa nyt juuri muslimi, niin on vähän outoa, että toinen on ylipäänsä mikä tahansa kristitty, kun avioparihan ei silloin usko samaan Jumalaan ja ei kuoleman jälkeen usko pääsevänsä samaan paikkaan. Kumpi silloin on oikeassa...?!? Tietysti on asia erikseen nämä "tapakristityt", joille keskinäinen rakkaus on Jumalaa ja uskontoa tärkeämpi, jolloin ko. ongelmia ei tule, kun uskonto on minimaalisessa osassa elämässä (jos on ollenkaan).
Minä kyllä tiedän yhden avioparin, joista toinen on körtti ja toinen muslimi, enkä kyllä voisi heistä mennä sanomaan, että ovat ns. tapakristittyjä. En tosin tiedä miten heidän suhteessaan uskonasiat käsitellään, mutta ihmettelen kyllä Johannes, miten voit noin "kovalla kädellä" arvostella sellaisia suhteita, mistä sinulla (eikä minullakaan) ole oikein mitään käsitystä.
Nojoo, itse olen sitä mieltä, että todellakin körtti voi seurustella kenen tahansa kanssa, muutenhan se menisi ihan sisäsiittoiseksi touhuksi (välillä tuntuu että on mennyt jo kun kaikki kaverit seurustelee keskenään ;)). Kunhan perustavanlaatuisissa kysymyksissä päästään yhteisymmärrykseen, se on mielestäni tärkeintä.
-
Siis jos toinen on vaikkapa nyt juuri muslimi, niin on vähän outoa, että toinen on ylipäänsä mikä tahansa kristitty, kun avioparihan ei silloin usko samaan Jumalaan ja ei kuoleman jälkeen usko pääsevänsä samaan paikkaan. Kumpi silloin on oikeassa...?!? Tietysti on asia erikseen nämä "tapakristityt", joille keskinäinen rakkaus on Jumalaa ja uskontoa tärkeämpi, jolloin ko. ongelmia ei tule, kun uskonto on minimaalisessa osassa elämässä (jos on ollenkaan).
Minä kyllä tiedän yhden avioparin, joista toinen on körtti ja toinen muslimi, enkä kyllä voisi heistä mennä sanomaan, että ovat ns. tapakristittyjä. En tosin tiedä miten heidän suhteessaan uskonasiat käsitellään, mutta ihmettelen kyllä Johannes, miten voit noin "kovalla kädellä" arvostella sellaisia suhteita, mistä sinulla (eikä minullakaan) ole oikein mitään käsitystä.
No en minä sitä nyt mitenkään tarkemmin tarkoita arvostella, lähinnä vain ihmettelen, että miten toimii, kun kummankin elämän perusta on eri uskonnossa ja haaveena päästä eri paikkoihin kuoleman jälkeen. Jos kerran tuntemasi pariskunnan suhde toimii, niin silloin ei siinä mitään, se on ihan ok ja ei kuulu minulle (kuten ei kuuluisi moni muukaan asia...). Kuitenkaan minun kohdalla ei onnistuisi. Minua rupeaisi ahdistamaan, jos pitäisi elämänkumppanin suusta kuunnella koko ajan, että "Jeesus ei ole Jumalan poika, vaan vain joku profeetta, Allah on oikea Jumala, sinä olet väärässä" tai jotain muuta sellaista. Silloin pitäisi varmaan vaieta ainakin osasta uskonasioista toisen kuullen, ja se ei minua kiinnosta.
-
ymmärrän Sinua An-na. Mulla on ystävä, joka on muslimi. Kristitty, jolla on opettajana muslimi. Anteeksi. Etiikassa olen muslimin opetuslapsi. 8)
-
Muslimit uskovat toki samaan Jumalaan kuin me kristityt ja juutalaisetkin. Allah on arabialaisessa Raamatussakin Jumala. On toinen asia arvioida heidän uskonsa oikeutta tai harhautumista. Silloin käsitellään kuitenkin ihmisten ja heidän kulttuurinsa ominaisuuksia. Jumala on yksi ja sama.
"Minä uskon Jumalaan enkä Allahiin " on yhtä tietämätön lause kuin "I believe in God, not in Dieu".
-
Muslimit uskovat toki samaan Jumalaan kuin me kristityt ja juutalaisetkin. Allah on arabialaisessa Raamatussakin Jumala. On toinen asia arvioida heidän uskonsa oikeutta tai harhautumista. Silloin käsitellään kuitenkin ihmisten ja heidän kulttuurinsa ominaisuuksia. Jumala on yksi ja sama.
"Minä uskon Jumalaan enkä Allahiin " on yhtä tietämätön lause kuin "I believe in God, not in Dieu".
Enpä osaa oikein sanoa tuosta samasta Jumalasta, rohkenen epäillä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin sitten kai joku hindujen jumalista on sama kuin meillä, samoin joku luonnonkansojen Tapio-metsän kuningas on myös sama ja sitä rataa. Meinaat varmaan, että ollaan kristityt, juutalaiset ja muslimit saman vanhan testamentin lapsia. Kuitenkin onhan siinä huikea ero, jos muslimit ja juutalaiset eivät usko kolmiyhteiseen Jumalaan, vaan Allahiin, joka on siis heidän Jumalansa nimi. En nyt ymmärrä, mitä tuolla jälkimmäisellä lauseella "Minä uskon Jumalaan enkä Allahiin" meinaat. Siis Allah on heidän Jumalansa nimi, en kai ole muuta väittänytkään.
Itse uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, ja jos kerran muslimit eivät siihen usko, niin en oikein pysty sanomaan, että meillä olisi sama Jumala. Siis ero on ylivoimaisesti suurempi kuin kristittyjen sisällä (poislukien muutamat uudet liikkeet, joilla on ihan eri oppi). Jeesus on minulle Jumalan yksi persoona.
Mietin tuota oppia ja harhaoppia, mutta minun mielestä erot ovat jo niin isoja, että on aika vaikeaa puhua samasta Jumalasta. Ainakin toinen on totaalisesti väärässä, kumpi se sitten onkin. Itseni mielestä muut kuin kristityt ovat harhaoppisia, mitä en kyllä mene mainostamaan, ei sen puoleen. Samoin muslimien mielestä minä olen harhaoppinen ja hyvä niin.
-
Jumala on suomea, God on englantia, Dieu on ranskaa, Allah on arabiaa... Ei kielen vaihtaminen toiseksi muuta Jumalaa miksikään. Islam tosin pitää arabiaa ainoana kielenä, jolla Koraani on aito ja oikea. Se on heidän rajoittuneisuuttaan. Hinduilla lienee Brahman, Sivan, Visnun ja tuhansien muiden yläpuolella käsite, joka kelpaa Raamattuun tarkoittamaan Jumalaa. En tiedä.
-
Ollaan taas iloisen kaukana aiheesta, mutta että inttämisenne saa arvoisensa lopun: Johannes puhuu "kristinuskon jumalasta" Jumalana ja "islamin jumalasta" Allahina. Pena puhuu "Jumalasta" ja "Allahista" saman käsitteen erikielisinä termeinä.
-
Myönnän, että kauas karattiin. Anteeksi! Tästä kai näkee, miten pienessä maailmassa elämme. Isovanhempamme kokivat isona kysymyksenä herätysliikkeet ja ehkä suomalaiset heimorajatkin. Seurustelu satakuntalaisen rukoilevaisen kanssa oli kenties savolaiskörtin mielestä yhtä uskaliasta kuin nykysuomalaiselle shintolaiseen japanilaiseen ihastuminen.
-
Ollaan taas iloisen kaukana aiheesta, mutta että inttämisenne saa arvoisensa lopun: Johannes puhuu "kristinuskon jumalasta" Jumalana ja "islamin jumalasta" Allahina. Pena puhuu "Jumalasta" ja "Allahista" saman käsitteen erikielisinä termeinä.
Juupelis, noinhan se taitaa olla. Tarvittiin vain kolmas osapuoli selventämään se, että puhumme eri asiasta....kiitoksia! :smt023
Ps. Mistäs sitten väitellään, kun tämäkin on käsitelty loppuun... *tykkää väitellä* .... :lol:
-
"Jumala on Suuri ja ihminen on pieni", sanoi muuan sinunkaltaisesi. PRuotsalainen.
-
Rakkaus on suuri ja herätysliike pieni, kun se oikea väärän porukan jäsen tulee vastaan.
-
Rakkaus on suuri ja herätysliike pieni, kun se oikea väärän porukan jäsen tulee vastaan.
Eikä vain pieni vaan suorastaan ahdas... Muistan, kun roudasin heilani ensimmäisille herättäjäjuhlille Järvenpäähän (oltiin deittailtu pari viikkoa). Paavo-setä, jota tapaan ohimennen noin kerran kesässä (emme siis ole niin läheisiä, että aito huoli olisi ollut kysymyksen motiivina) kysyi äijältäni esiteltäessä ensimmäiseksi: "No, oletkos sinä kristitty?" Minä kihisin kiukusta moisen tungettelun takia, mutta mies vastasi tyynesti - ja teologisesti erittäin pätevästi: "Kuulun kirkkoon."
Silloin ajattelin ensimmäisen kerran, että tuossahan olisi ainesta körttiläiseksi. Viime kesänä äijä liittyi körttifirman jäseneksi, ja kun minä riemuitsin, että nyt me molemmat ollaan jäseniä, kävikin ilmi, että MINÄ en ollut - oli jäänyt jäsenmaksu väliin eikä nimi ollutkaan nk. Kirjassa. (Firman työntekijänä hävetti kovasti silloin.) Tälläkin tapahtumalla on minusta oma salattu, teologinen merkityksensä.
-
Kuinka ahdasta olisi, jos oikeasta porukasta tuppautuisi joku ihan väärä liian lähelle? Vieläpä Paavo-sedän myötävaikutuksella?
-
olen aviopuoliso, mutta minulla on kaikista parasta aikaa kevät... naiset vähentää vaatteita!!!
-
Ai että voiko körtti olla suhteissa ei-körtin kanssa?
Joskus voi, joskus ei. Eihän sitä kokeilematta tiedä.
(Suoraan sanottuna olisi tyttöparoilla vaihtoehdot vähissä, jos ahis-pojista pitäisi valita. Uskonnollinen harrastaminen kun on näemmä kaikissa ikäluokissa enemmän tyttöjen juttu.)
-
Ahis-pojat sana antaa uusia merkityksiä termille ahistaa.
Urospuolisten vähyys lienee tyypillistä ihan mille kristillisen harrastuksen lajille tahansa pyhäkoulusta kultaisen iän kerhoon. Tyttöjen pitää löytää riittävän jumalisia jätkiä muualta tai kasvattaa niitä vähän jumalattomammista. Vai miten on?
-
ujoja nämä pojat on
-
Rakkaus ei rajoitu oman kerhon piiriin. Tietysti se on suuri yhdistävä tekiä, mutta ei mikään kumoamaton ehto.
En ollut osannut sitä noin edes ajatella.
Eli tietysti voi.
-
Ei ollut ikinä tullut mielenkään, että pitäisi pienentää metsästysreviiriä sen takia, että voisi seurustella vain körttien kanssa.
Tietenkin voi ottaa huomioon sen, että olen hyvin olemattomasti tekemisissä körtti-ihmisten tai körttitapahtumien kanssa, joten metsästys vaatisi suunnattomasti vaivannäköä.
Mutta jos ajatellaan että voiko seurustella ihmisen kanssa, joka ei jaa samantyylistä (körttityylistä) ajattelutapaa uskon asioista.
Kyllä voisin. Mahdollisia vastakkaisia mielipiteitä löytyy varmaan sitten muistakin kuin uskonnosta kasoittain, ja mikäli kumpikin pystyy elämään toisen outojen mielipiteiden ja niihin littyvien tekemisten kanssa, en ymmärrä miksei voisi. Tietenkin jos löytyy jotain kynnyskysymyksiä joista ei voi sopia, niin... Mutta sama pätee kaikkiin muihinkin kuin pelkästään uskon asioihin.
Kaikkea ei voi jakaa. Kuinka kauan pitäisi etsiä, että löytäisi toisen samanlaisen, joka tykkää kylmästä maksalaatikosta ketsupin kanssa?
Tästä tietenkin heijastuu käsitykseni siitä, että uskomiseni ovat aika lailla yksityisasiani.
On eri asia, jos tahtoo, että usko on parin yhteinen, ehdoton, jaettava asia.
Luulen, että moni täällä pystyisi seurustelemaan ei-körtin kanssa, kuten viesteistä on luettu, mutta kiinnostaa tietää, pystyisittekö seurustelemaan ei-uskovaisen kanssa, tai ehkä vielä tarkemmin ateistin (agnostikon, ignostikon jne.) kanssa?
-
Mulle ehkä passais ateisti paremmin ko joku käännyttäjätyyppi.
-
Mulle ehkä passais ateisti paremmin ko joku käännyttäjätyyppi.
uurghh :shock: hui.. hirvitys.. miksi ihmeessä??
-
Koska ne on pieniä, sööttejä ja karvaisia... vähän niinku myyrät!
-
Mulle ehkä passais ateisti paremmin ko joku käännyttäjätyyppi.
uurghh :shock: hui.. hirvitys.. miksi ihmeessä??
Mulla ei oo ateisteista huonoja kokemuksia, itse asiassa yks mun parhaista kavereistaki on ateisti. Mutta mää en halua että kukaan rupiaa mua miksikään käännyttämään. :smt105
-
Elizan kanssa samoilla linjoilla. Aikoinani seurustelin agnostikko-hahmon kanssa, jolla oli varsin kielteisiä näkemyksiä ja kokemuksia kirkonihmisistä, mutta hänen viisautensa ja avarakatseisuutensa olivat sellaisia sivuseikkoja paljon tärkeämpi asia. Vaikka seurustelu loppuikin, niin ei ollu uskonnollisten kiistojen vika se.
-
Komppaan edellisiä! Oikeastaan jopa edellytän, että ihmisellä on edes jokin epäilyksen siemen (oli nyt sitten agnostikko uskovainen tai jotain siltä väliltä). Edellytän läheisiltä ihmisiltäni avarakatseisuutta, ehdottomuus suuntaan tai toiseen (ateisti-kiihkouskovainen) on rasittavaa, varsinkin jos mielipiteet ovat vain inttämistä, eikä rakentavaan keskusteluun päästä.
-
Komppaan edellisiä! Oikeastaan jopa edellytän, että ihmisellä on edes jokin epäilyksen siemen (oli nyt sitten agnostikko uskovainen tai jotain siltä väliltä). Edellytän läheisiltä ihmisiltäni avarakatseisuutta, ehdottomuus suuntaan tai toiseen (ateisti-kiihkouskovainen) on rasittavaa, varsinkin jos mielipiteet ovat vain inttämistä, eikä rakentavaan keskusteluun päästä.
Monesti ateistit ovat kiihko-uskovaisia... Maailmankatsomus on tosiaan sinänsä tärkeä asia, mutta kysymys on harvoin siitä kirjaimellisesta perinteestä tai virtauksesta johon itse kuuluu vaan jostakin laajemmasta yhteisymmärryksestä. Sen verran kyllä ollaan itsekin samoilla linjoilla, ettei tule ongelmia mahdollisia lapsia kasvattaa Siionin virsien sävelissä. Saavat ajatella omilla aivoillaan, mutta mahdollisimman hyvät eväät on annettava matkaan.
-
Oikeastaan jopa edellytän, että ihmisellä on edes jokin epäilyksen siemen (oli nyt sitten agnostikko uskovainen tai jotain siltä väliltä). Edellytän läheisiltä ihmisiltäni avarakatseisuutta, ehdottomuus suuntaan tai toiseen (ateisti-kiihkouskovainen) on rasittavaa, varsinkin jos mielipiteet ovat vain inttämistä, eikä rakentavaan keskusteluun päästä.
8) Luetko ajatuksiani... Noin olen aina ajatellut.
Epäilys on minusta aivan luonnollinen ja hieno asia: Itse en ainakaan pysyty huolettomaan elämään jossa kaikki olisi ihan itsestään selvyyksiä. Tosin ei se ole jokapäiväistä, mutta joitain asioita on epäiltävä.
Sananen kiihkoilusta:
Olkoon kiihko oikeaan tai vasempaan politiikassa se on hulluutta,
samoin uskonnosta riippumatta nk. ääri liberalismi tai ääri konservatismi sekin on hulluutta..
-
Mulla on jotenkin sellainen kutka per.. anteeksi, tuntuma että tämän päivän körtin voisi olla monessa kohtaa helpompi kehittää yhteistä elämää uskosta ja kirkosta vallan vieraantuneen kuin uskossaan hmm.. intohimoisemman henkilön kera.
-
Mulla on jotenkin sellainen kutka per.. anteeksi, tuntuma että tämän päivän körtin voisi olla monessa kohtaa helpompi kehittää yhteistä elämää uskosta ja kirkosta vallan vieraantuneen kuin uskossaan hmm.. intohimoisemman henkilön kera.
Katos, mulla kans.
-
Luetko ajatuksiani... Noin olen aina ajatellut.
Hih, hii. Ikävä tuottaa pettymys Felix, ei kuulu ajatustenluku taitoihini. Itseasiassa edellisen kommentin perusteella kuvittelin sinun edustavan jokseenkin päinvastaisia näkökantoja (sillä mähän komppasiin Elizaa, jonka mielipidettä ihmettelit :roll: )
-
On jokaisen oma asia mihin hän uskoo, vaikka joittenkin mielestä ihmisellä ei ole mahdollisuutta valita mihin uskoo. Mutta kun alkuperäinen keskustelun aihe taisi viitata seursuteluun eri herätysliikkeisiin kuuluvien välillä. Yleensähän herätysliikkeisiin kuuluvat kuuluvat myös kirkkoon eli seurakuntaan, ja seurakunnassa ei tule ihmisen erotella uskovia ja ei-uskovia, vaan sen tekee Jumala viimiesellä tuomiolla. Olemmehan jokainen syntisiä, mutta silti yhtä rakkaita Herramme edessä kaikkine vikoinemme. Vaikka meidän onkin vaikea hyväksyä opillisia eroja, ne kuuluvat ihmisen luotoon yhtä varmasti kuin itikat kesään. Meidän on vain opittava alentamaan itsemme niin alas, ettemme arvostelisi muita ja kyseen alaistaisi heidän kaikkia oppejaan, mutta ei meidän tarvitse silti hyväskyä heidän ajatusmaailmaansa sellaisenaan, minä he sen esittävät. Avoin mieli on kuitenkin tärkeä, jotta oppisimme hyväksymään toisin ajattelijat.
Tosin varmaa on se että lopullista vastausta mihinkään uskonnollisiin kysmyksiin emme löydä täältä, vaan ratkaisu löytyy sitten kun Herra on niin äättävä. Siksi ei pidä mennä sanomaan toiselle: "Sinä olet väärässä ja minä oikeassa."
Suvaitsevaisuutta, sitä toivomme kerran jos toisenkin itsellemme. Antakaamme sitä siis tosillekin.
-
Vasta tämä kysymys ateistin kanssa seurustelusta (vaikka meneekin vähän ohi aiheen, pahoittelen) sai pitkäaikaisen anonyymi-sivustaseuraajan eli minut hankkimaan itselleen kirjoitusoikeuden. Vahvasti körttiläisen suvun vesana ja körttiläisen ajatusmaailman ystävänä (en kehtaa sanoa itseäni körtiksi - viimeksi seuroissa melkein 10 vuotta sitten ahis-riparin jälkihumussa) meni näkkäri väärään kurkkuun kun elämäni mieheltä vaikuttava silloinen poikaystäväni, nykyinen avomieheni tunnustautui ateistiksi. Kuuluu tosin kirkkoon ja pitää kirkollisista juhlista, veisaa virretkin, mutta Jumalaan ei usko.
Itkin ja ihmettelin, että miten tässä käy, kunnes tajusin että haiskahtaa jonkin sortin taivaalliselta suunnitelmalta: ehkä sillä, että minä päädyin hänen kumppanikseen, on tarkoitus opettaa minulle avarakatseisuutta - en nimittäin tiedä olenko osannut antaa ennen ateisteille heidän oikeuttaan uskonnonvapauteen. Edelleen niitä läksyjä teen.
Tai sitten tulkitsin väärin ja olen synnin tiellä. Mitähän veisais matkavirtenä?
-
Niskasen jäljillä olen... so what jos aviomiehesi rakastaa ja kunnioittaa Sinua niin ei siitä tehdä suurta kysymystä. "Usko" , "Armo" ja niskaslainen uskomus, että ihmiset eivät tunne Kristusta vaan Kristus tuntee meidät.
Usko ja armo on käsitteinä niin käsittämättömiä meille ihmisille. Körttijäärä sanoi, että uskominen meille ihmisille niin on suolentoimintaa. Jumppu on suuri. :wink:
-
Itse olen seurustellut jo pari vuotta ei-uskovan kanssa, ja vakaa on aikomus vielä mennä naimisiinkin. Usein on kyllä ollut vaikeaa ahdistukseenkin asti, kun olen miettinyt onko tämä oikein vai väärin...
Monet uskovaiset (eivät tosin körttejä), ovat sitä mieltä, että se on syntiä Raamatun Sanan perusteella (2. Kor 6:14-). Olen usein itsekkin miettinyt tuota, mutta en tajua voisiko Jumala todella tarkoittaa tuossa avioliittoa... Mitäs tällä ollaan mieltä? Mielestäni on tärkeää missä tahansa seurustelussa, että on molemminpuolista kunnioitusta. Kun molemmat saavat pitää oman uskonsa (tai uskomattomuutensa), en nää sitä ongelmana.
Riippuu tietysti ihmisestä, me emme ole kumpikaan kiihkoilijoita puoleen eikä toiseen. Olen monesti ajatellut, että on jopa helpompaa seurustella agnostikon kanssa kuin jonkun superuskovaisen. Olen miettinyt sitäkin (kuten hupakin kirjoitti), että ehkä tällä on tarkoituksensa, sillä suhde on tehnyt minutkin avarakatseisemmaksi ja nöyremmäksi, ja toisaalta poikaystäväni ei pidä enää kaikkia kristittyjä idiootteina fundamentalisteina niin kuin ennen seurusteluamme
-
Itse olen seurustellut jo pari vuotta ei-uskovan kanssa, ja vakaa on aikomus vielä mennä naimisiinkin. Usein on kyllä ollut vaikeaa ahdistukseenkin asti, kun olen miettinyt onko tämä oikein vai väärin...
Monet uskovaiset (eivät tosin körttejä), ovat sitä mieltä, että se on syntiä Raamatun Sanan perusteella (2. Kor 6:14-). Olen usein itsekkin miettinyt tuota, mutta en tajua voisiko Jumala todella tarkoittaa tuossa avioliittoa... Mitäs tällä ollaan mieltä? Mielestäni on tärkeää missä tahansa seurustelussa, että on molemminpuolista kunnioitusta. Kun molemmat saavat pitää oman uskonsa (tai uskomattomuutensa), en nää sitä ongelmana.
En ole tainnut ikinä aikaisemmin siteerata Raamattua missään, mutta tästä lähtee. Tuohon mainitsemaasi kohtaan esittäisin vastaukseksi pätkän 1. kor 7:12-15.
-
Itse olen seurustellut jo pari vuotta ei-uskovan kanssa, ja vakaa on aikomus vielä mennä naimisiinkin. Usein on kyllä ollut vaikeaa ahdistukseenkin asti, kun olen miettinyt onko tämä oikein vai väärin...
On vaikea nähdä mitään väärää kahden rakastavan ihmisen sitoutumisessa toisiinsa. Ei-uskovan kategoriakin on aika venyvä, kuten useimmat ihmiset maailmassa, toinen puoliskosi voi olla piilo-körtti (joilla ei tietenkään ole sen omatoimisempaa tietä taivaaseen kuin kylmimmällä ateistilla...) No, minulla on poikkeuksellisen kevytmielinen asenne tuohon taivaaseen pääsemiseen, ja täältä varmasti tulee muunkinlaisia kommentteja (vaikka tuskin itse neuvon suhteen erilaisia). Mutta joka tapauksessa Raamattu on kokonaisuus, joka puhuu olennaisesta olematta sitä aina itse, ja jonka eri kohdilla on eri paino ja jonka tulkitseminen on osoittautunut välillä ylivoimaiseksi ihmisen suurelle viisaudelle.
-
[On vaikea nähdä mitään väärää kahden rakastavan ihmisen sitoutumisessa toisiinsa.
Pidän erittäin outona, että asiaa yleensä käsitellään körttipalstalla. Asiahan on selvä kuin pläkki eli rakastutaan, sitoudutaan ja mennään naimisiin tai eletään avoliitossa täysin riippumatta toisen puoliskon uskonnosta, poliittisesta näkemyksestä, sairaudesta tai rodusta.
Kyllä maailma olisi kolkko, jos rakkkauta pitää jotenkin rajoittaa siten, että vain tietyllä tavalla uskovat, vaan tietyllä tavalla ajattelevat vain tiettyä rotua olevat voivat mennä avioliittoon keskenään. Tällainen ajattelutapa hylättiin jo 1900-luvun alussa.
-
Saliksella on pointti. Jotenkin vaan niitä tästäkin huolimatta minunkin tuttavapiiriini on riittänyt, niitä hengenhaistelijoita, jotka suhtautuvat siippaani epäileväisesti niin kauan kunnes saavat varmuuden että "joo, uskoo se. On se hyvä ihminen.", eli näillä näkymin koko loppuelämänsä. Ei väliä, kuinka sydämellinen tai mitään muutakaan hän on, niin kauan kun elämänkatsomuksesta ei ole varmuutta. ...Jonka pitäisi kai olla yksityisasia??
Ystäväni menetti yhteyden äitiinsä naituaan hindun.
Etsijälle terveisiä: näytämme olevan samassa veneessä kaikin puolin.
-
Jotenkin vaan niitä tästäkin huolimatta minunkin tuttavapiiriini on riittänyt, niitä hengenhaistelijoita, jotka suhtautuvat siippaani epäileväisesti niin kauan kunnes saavat varmuuden että "joo, uskoo se. On se hyvä ihminen.", eli näillä näkymin koko loppuelämänsä. Ei väliä, kuinka sydämellinen tai mitään muutakaan hän on, niin kauan kun elämänkatsomuksesta ei ole varmuutta. ...Jonka pitäisi kai olla yksityisasia??
Vain yksi neuvo: Jos Sinulla on ystäviä, jotka eivät hyväksy aviopuolisoasi, on niin,n että he eivät olekaan ystäviäsi. Ystävät ovat sellaisia, jotka hyväksyvät toisen ilman ehtoja. Ystävät ovat sellaisia, joiden pitää hyväksyä myös toisen tekemä valinta. Ole puolisosi valinnut ja ystävä hyväksyy sen. Eli pyri nopesti eroon "ystävistäsi", jotka eivät hyväksy a Sinun tekemiäsi valintoja.
-
Minulla oli kerran poikaystävä, joka vastusti vahvasti kristinuskoa, ja uskontoa yleensäkkin, vaikka kuuluikin kirkkoon, ja en kyllä piitannut siitä yhtään mitä mieltä hän on, mutta esimerkiksi kun halusin mennä kirkkoon, tai puhuin jotain muuta uskontoon tai herännäisyyteen liittyvää, hän vain alkoi haukkumaan minua, ja kaikkea tuota niin paljon kun sai suustansa ulos, ja se kyllä alkoi ottaa jo päähän. Olisi ollut edes hiljaa, sen takia meillä ei sitten sujunutkaan pitkään, koska hän ei voinut sietää sitä että se on osa elämääni. :wink:
-
Kuule Jemina, mulla on kans ihan samanlainen juttu. Se ei kyllä mua siitä haukkunu mutta kyllä se sitä harmitti, sen huomas ja sen takia se sitte mun jättiki :roll:
-
Sellaisia vain joskus on. Meillä kävi vain niin päin että minä jätin hänet, kun en kestänyt sitä valittamista. :wink: