Kirjoittaja Aihe: Tämän luin / tätä luen XI  (Luettu 37296 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Rajan poika

  • kyselevällä mielellä
  • Viestejä: 510
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #105 : 08.01.16 - klo:15:02 »
Innostuin tuosta ja kirjastossa poiketessani kysyin kirjoja Yshar Kemalilta. On kuulema vain yksi toinen suomennettu...

On noita enemmän suomennettu, Wikipediakin tietää 13 suomennettua. En ole kyllä lukenut muita kuin Haukkani.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #106 : 09.01.16 - klo:02:50 »
En lähtisi säätelemään kirjoittamista kuten en muutakaan. Körttifoorumin sääntöjen mukaan pitkät kirjoitukset Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-saittiin olkoon ohje.

Kaikessa vapaudenrakkaudessani kirjoitan, luen ja kuuntelen ja linkitän sen miltä minusta tuntuu. Se kuvaa minua. En tykkää jos sanotaan; Tee noin, älä tee näin.

Tämä on ajatukseni.

Kertousitko vielä, mikä tuossa on sitä säätelyä, toisen ajattelun ja mieltymysten kontrollointia tai vapaudenrakkauteen puuttumista?  Tai vie määrättömästi tilaa? Tai pakottaa toimimaan  vain ja ainoastaan yhdellä tavoin? Saahan halutessaan kertoa listan lainaamistaan tai vaikka kirjastossa katselemistaan teoksista.

Pat Convayn "Etelän tuulten" alkupuoliskon luonnonkuvaus oli nautittavaa, henkilöhistorioissa mielikuvituksellisuutta uskottavuutta vahvemmin, rotuennakkoluulojen läheisyys sen sijaan tuli lähelle ja toi mieleen Hardyn  " Kuin surmaisi satakielen". Puolivälissä  henkilöiden salaisuudet on jo avattu se latistaa tarinaa, joka muutenkin on jaarittelevampi kuin " Vuorovetten prinssi" oli.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #107 : 09.01.16 - klo:03:15 »
Meillä oli joskus kirja, jota olen kaipaillut ja etsiskellyt, islantilainen Gudmund Sigurdardottirin Morsiuspuku.

Ihmeen paljon on saatu irti yksinkertaisesta tarinasta. Pienen sisamaakylän naapurukset, Bjorn ja Hallgerdur, olivat lapsesta kuin valmis pari, mutta vaativainen ja oikukas Hallgerdur hylkää Bjornin Hallgerdur lohduttautuu miehellä jolla on kaikki Bjornilta puuttuva, mutta myös omat paheensa;  hän ryypiskelee jaksottain.

 Raskaaksi tullut Hallgerdur avioituu mahdollisimman epäsopivan hätävaran, renkipojan kanssa, ja kostaa Torfelle koko miesdukukunnan tuottamat pettymykset. Avioliitto ei toteudu. Kun Hallgerdur synnyttää pojan, jää hidas Torfe miettimään, kenen lasta kasvattaa. Perhettään  hän ei siedä silmissään.

Kun pieni Finnur ja Bjornin Kolfinna kiintyvät toisiinsa, se tuntuu hyvittävän kaiken. Miksi niin ei käy, miksi Finnur uudenvuoden yönä ehdottaa järjetöntä kilparatsastusta velipuolelleen, olisi kaikki arvattavissa. Mutta yksinkertainen tarina muuttuu muuksi; henkilöiden elävyys Ja uskottavuus oli vakuuttava,  Islannin elämä toistasataa vuotta sitten kiedottuna lapsen merkillisen taikauskoisen väärinkäsityksrn ympärille loi kirjalle lumoa, jota ei oikeastaan ollut edes Salka Valkassa.  Tunnelma oli merkillisen sama.

Minua kiinnostaa, onko kukaan lukenut tätä? Kirja on vanha, muistaakseni 1950-luvun alkuvuosina käännetty.

« Viimeksi muokattu: 09.01.16 - klo:03:25 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa maisakai

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 760
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #108 : 09.01.16 - klo:19:57 »
Luin juuri loppuun Xinranin kirjan Kiinan kadotetut tytöt. Kirjoittaja haluaa selvittää Kiinasta länsimaihin adoptoiduille tytöille niitä olosuhteita ja mahdollisia syitä siihen, että biologinen äiti on heidät hylännyt. Hänen viestinsä on, että kukaan äiti ei voi unohtaa synnyttämäänsä lasta, eikä kukaan luopuisi, jos ei olisi pakko. Kiinan yhden lapsen politiikan vuoksi moni maaseudun nainen joutui jopa itse surmaamaan vastasyntyneen, jos tämä oli tyttö. Kirja on erinomainen, vaikuttava, liikuttavakin. Suosittelen kaikille, joita Kiina kiinnostaa.

Toinen hyvä lähiaikoina lukemani kirja on Annamari Marttisen Vapaa. En muista, joko siitä aiemmin kerroin. Se on aiheeltaan ajankohtainen: turvapaikanhakija ihmettelee uutta elämäänsä Konnunsuon vastaanottokeskuksessa. Romaanin kirjoittamisen aikaan  ei vielä ollut tietoa myöhemmin alkaneesta kansainvaelluksesta, mutta mielestäni kirjailija oivasti kuvaa epävarmuudessa, tuntemattomassa maassa elävää turvapaikanhakijaa, joka odottaa pelonsekaisin tuntein turvapaikkahaastattelua.

Kolmas lukukokemukseni on  kevyt mutta mukaansatempaava: Harold Fryn odottamaton toivioretki. Mies lähtee tapaamaan kuolevaa entistä työtoveria ja kohtaa matkalla sekä itsensä että mielenkiintoisia tuttavuuksia. Vastoin ennakko-odotuksiani kirja olikin aika koukuttava.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33831
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #109 : 11.01.16 - klo:07:54 »
On noita enemmän suomennettu, Wikipediakin tietää 13 suomennettua. En ole kyllä lukenut muita kuin Haukkani.

Googlailin Lastu-kirjaston Lahti-varaston. On todellakin vain kaksi suomennettua Kemalia. Toinen, Memedin kosto on tulossa. Toisen nimessä on muistaakseni jotakin  kalasta.
Haukkani Memediä ei myöskään löydy.  Kas kummaa, turkin- ja farsin- ja ruotsinkielisiä on.

Kemel kuoli helmikuussa 2015, sen muistoksi  :023:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Rajan poika

  • kyselevällä mielellä
  • Viestejä: 510
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #110 : 11.01.16 - klo:18:44 »
Googlailin Lastu-kirjaston Lahti-varaston. On todellakin vain kaksi suomennettua Kemalia...


Jos Lahden kokoisen kaupungin kirjaston anti on tuollainen, alan pitää tätä kotikaupunkini kirjastoa huippupaikkana, löytyy 13 kpl Kemalin kirjoja.

Olen tosin ennenkin huomannut saman, tytär opiskeluaikanaan lainasi aina kasvatustieteen tenttikirjansa täältä, Jyväskylän kirjastoissa kun niihin oli mahdottomat jonot. Täältä kirjan sai aina heti lainaan ja taisi kaikki tarvittavat kirjat löytyäkin.


Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33831
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #111 : 11.01.16 - klo:19:04 »
En osaa sanoa kuinka kirjastot hankkivat ja mitä pitävät varastoissaan. Se puoli jäi tietämättä vaikka kuusi vuotta olin kulttuurilautakunnassa jonka alaisuuteen myös kirjasto kuului.

Ehkä ovat poistaneet ne joilla ei ole kysyntää,  PekkaV tietänee mikä on homman nimi.
Pajon näkee pois myytäviä kirjoja kirjastossa tarjolla, myös ilmaiseksi otettavia on joskus. Erikseen ovat kuntalaisten kierrätykseen tuomat. Ne näkyvät lisääntyvän.

Itse panen ikivanhat, pula-ajan pahvikantiset ruskeapaperiset kirjat, jotka olen joko lukenut tai katsellut, uuniin tai kartonkien kierrätyslaatikkoon.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Antti Juhani

  • aralla tunnolla
  • Viestejä: 485
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #112 : 13.01.16 - klo:17:58 »
Olipa mielenkiintoinen luettava. Sitä "oikeaa" historiaa. Miehestä joka todella uhrasi maamme eteen, voisiko sanoa,
 itsensä. Bisnes jätettiin pienemmälle hoidolle, tosin siellä oli sitten "omia joukkoja" johdossa.
Yhtyneet Paperitehtaat oli se toinen elämän työ, ministerinä toimiminen tiukkoina aikoina se uhraus.
Raimo Seppälä:
Rudolf Walden, Isänmaan mies

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21732
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #113 : 20.01.16 - klo:09:22 »
Anna-Liisa Valtavaara: Kiltteydestä kipeät
Ammutaan kohti ja kovilla, en oikein tiedä onko mulle hyväksi sitä lukea, saatan vaan
pudota syvemmälle.

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1441
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #114 : 20.01.16 - klo:09:30 »
Luin Donner/Vikströmin  Elämme, siis kuolemme. Kirja on kirjeenvaihtoa kirjoittajien välillä 2000 luvun alusta.
Kirjasta kävi hyvin ilmi toisen hapuilu ja etsintä ehkä jopa hätä, ja toisen pohtiva tyyneys ja rauha asioiden suhteen.
 Tartuin kirjaan tekijöiden perusteella kirjaston eteisen "saa ottaa" laatikosta.
Kohti uusia seikkailuja   :hiipia:

Poissa Saukkis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1252
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #115 : 20.01.16 - klo:21:52 »
Luen Niina Junttilan Kavereita nolla - lasten ja nuorten yksinäisyys.

Osa tarinoista kuulostaa tutulta ja omakohtaisesti koetulta. Esimerkiksi opiskeluaikana, kun tulin uudelle paikkakunnalle, jossa en tuntenut yhtään ketään, ja myöhemmin kun kaverit rupesivat seurustelemaan ja minä en, niin olin välillä aika yksinäinen. Tai kun omassa opintoryhmässä ei ollut oikeasti ketään kaveria, ystävät olivat muiden alojen opiskelijoita. Oman alan ystävät ovat tulleet ystäviksi vasta opintojen jälkeen työelämässä, ja olen työelämässä oppinut, etten olekaan niin kelvoton kuin opiskellessa tuntui.

Jälkeenpäin ajateltuna yksi tärkeä ihminen oli opiskelija-asuntolan siivooja. Aikuinen, joka välitti, kysyi mitä kuuluu ja jutteli. Sekä jakoi siivousneuvoja, vieläkin käytän sitä uuninpuhdistusainetta, joka Toinin mielestä oli parasta.

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1441
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #116 : 22.01.16 - klo:00:20 »
Tuleeko luettua Raamattua? Omalta kohdaltani voin sanoa että, ikävä kyllä jää aika vähiin, kaikkea hömppää luen ehkä keskivertoa enemän. Tarkoitukseni on lukea Raamattu järjästelmällisesti läpi toisen kerran, jostain syystä kuitenkin tökkii. Ehkä vika on siinä että tartun ko. kirjaan usein nukkumaan mennessä, jolloin uni häiritsee lukemista.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #117 : 22.01.16 - klo:00:35 »
Luin Donner/Vikströmin  Elämme, siis kuolemme. Kirja on kirjeenvaihtoa kirjoittajien välillä 2000 luvun alusta.
Kirjasta kävi hyvin ilmi toisen hapuilu ja etsintä ehkä jopa hätä, ja toisen pohtiva tyyneys ja rauha asioiden suhteen.
 Tartuin kirjaan tekijöiden perusteella kirjaston eteisen "saa ottaa" laatikosta.
Kohti uusia seikkailuja   :hiipia:

Minulla on tuo hyllyssäni. Kun se kustannettiin, harrastettiin noita kirjeenvaihtokirjoja mutta ne eivät oikein jääneet elämään. Jossakin määrin vaikutelma oli sama, jossakin määrin Donner vaikutti rehellisemmältä, ei niin että piispa valehtelisi vaan siten että hän ei tuntunut pääsevän piispasta eroon...
Eli henkilö John Vikström peittyi arkkipiispa John Vikströmin taakse. Toisaalta  Donnerilla on vahva rooli, tai jäin sotä miettimään missä määrin hän kirjoittaa jnkv repivästi koska on sellainen.... Eikä voi   siitä tinkiä tms.

Katselin näitä useampuakin, mutta pidän varsin mahdollisena ettei muuta kuin spontaanisti syntynyttä kirjeenvaihtoa saa toimimaan kirjana. Eli meillä kai Perimmäisten kysymysten äärellä ---   sitten on tietenkin ystävämme  :026: Kirjeitä vankilasta srkä Brautbtiefe Zelle 92. 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #118 : 22.01.16 - klo:00:44 »
Tuleeko luettua Raamattua? Omalta kohdaltani voin sanoa että, ikävä kyllä jää aika vähiin, kaikkea hömppää luen ehkä keskivertoa enemän. Tarkoitukseni on lukea Raamattu järjästelmällisesti läpi toisen kerran, jostain syystä kuitenkin tökkii. Ehkä vika on siinä että tartun ko. kirjaan usein nukkumaan mennessä, jolloin uni häiritsee lukemista.

Minulla on tasan sama ongelma paitsi että se ensimmäinenkin systemaattinen luku puuttuu. Kun aloitin eksegetiikan perusopinnot netissä se piti lukea niiltäkin osin kuin en nuorena viitinyt kun en mitään käsiittänyt.

Eräs ehkä outo syy oli se että pahvikantinen hajosi, ensin tietysti kannet ja perään toinen. Kummankin hankkimisen aikaan liittyy jotakin valoisaa ja hyvää. Itse asiassa sain toisen lahjaksi Niinivaaran seurakunnalta, menin pyytämään lainaksi kun oma oli kadonnut. Sanoin että kyllä se varmaan löytyy, nutta pappi toi minulle sellaisen joita riparilla annetaan, ja sain omaksi.

Hyvin hyvin hassu tarina mutta tosi.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1441
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #119 : 22.01.16 - klo:00:59 »
Tässähän Donner oli kyselijänä ja Vikström altavastaajana. Ehkä Donner haluaa "revitellä", mutta mielestäni läpikuultaa se kaipaus siihen rauhaan joka Vikströmin teksteistä käy ilmi, itsekin olen tutkiskelija.