Siltä pohjalta kysyn:
Luterilainen kertoo kaavamaisesti ja toistuvasti mm. tällaista
"Tumma körttikansa on ultraliberaali...ja sen lisäksi tapauskohtaisesti sitä ja tätä...on / ei ole"
......viimeksi jota kysyinkin, pride-kulkueitten perässäkulkija (sana oli kylläkin joku muu),
Eli kysyn, onko nämä tekstit asiasisältöä vai esitystapaa?
Faktat on toinen juttu, varsinkin silloin kun linkkiä/viitettä ei ole mukana, joita hän usein käyttää.
Hyvä kysymys Vn.
Huomaan, että en ainakaan itse pysty tuohon vastausta ottamaan ikään kuin suoraan apteekin hyllyltä.
Tässä jonkunlaista pohdiskelua - ei kuitenkaan loppuun asti mietittyä, ja senkin jälkeen jään miettimään asiaa ja selkeyttämään sitä itselleni.
Joku muu toivottavasti tuo lisävaloa asiaan jostain toisesta näkövinkkelistä.
Ensinnäkin teksti sellaisenaan sisältää samaan aikaan asiasisällön ja esitystavan & siihen liittyvät seikat, eli kaiken muun roinan, joka on asiasisällön edessä.
Tuo 'roina' kaiketikin on jotain sellaista, joka vaikuttaa tunteisiin positiivisesti tai negatiivisesti.
Sama tyyli (eli 'roina') ei sovi kaikkialle, jossain se aiheuttaa mielihyvää, toisaalla mielipahaa.
Sitten niinkin, että jos ihminen kokee viestin tuojan ikään kuin meikäläiseksi, sanoma otetaan helpommin vastaan esitystavasta riippumatta, mutta jos viestin tuoja koetaan itselle jotenkin vihamieliseksi, viestiä on vaikeampi ottaa vastaan, vaikka tyyli olisi hyvä.
Tämä ei ollut mikään tyhjentävä vastaus kysymykseesi.
Olavi Peltolalla on tai on ollut jonkinlainen vihko, johon hän on kirjoittanut saamaansa negatiivista palautetta.
Jos joku esim. soitti hänelle vihaisena ja haukkui hänet kunnolla, hän otti vihkon esiin ja kirjoitti muistiin kuulemansa negatiivisen palautteen.
Hänen mielestään on hyödyllistä kuunnella arvostelijoiden heittämiä ajatuksia itsestään.
Taisi vihkoon aikojen saatossa kertyä hyvinkin paljon tekstiä.
Tuntui Olavi olleen kovinkin tyytyväinen siihen aineistoon, jota vihkoon kertyi.
Asiasisältö ratkaisee, esitystavan ei pitäisi olla ratkaiseva.