Se taas on minun uskoakseni meidän jokaisen synnynnäinen ominaisuus - tästä "perisynti". Tästä synnistä aiheutuu sitten pahat teot, ajatukset, sanat yms.
Samoilla linjoilla ainakin osittain: näen että synti on olotila enemmän kuin jokin yksittäinen teko, se on jokaisen ihmisen olotila. Se toki heijastuu sitten armottomana, itsekkäänä ja aggressiivisena käyttäytymisenä, ja myös siinä että luetaan toisten ihmisten tekoja ja identiteettejä synniksi ilman perusteita ja valtuuksia. Kukaan ei ikuisuuden edessä ole ratkaisevasti parempi toista, on varmasti onnekkaampia ja epäonnekkaampi ihmisiä, mutta olemme kaikki pohjimmiltamme yhtä heikkoja, ja kykenemättömiä ottamaan pelastuksen avaimet omiin käsiimme. Asiaintila joka joskus unohtuu kristillisiltäkin organisaatioilta, jotka mielellään omivat Jumalan valtuuksia itselleen.
MIELESTÄNI synti on eräänlainen jokaisessa ihmisessä asuva heikkous.
Sitä ei koskaan täysin pysty välttämään.
Synnillinen käytös ilmentää inhimmillisen ymmärryksen puutetta.
Hyviksi luokitelluilla teoillakin saattaa olla pohjalla itsekkäät motiivit.
Vaikka hyviin tekoihin pitäisi pyrkiä, tienasi niillä sitten mitä tienasi.
Harvat teot ovat pelkästään joko hyviä tai huonoja.
Riippuu mistä ja kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan.
Olemmeko oikeita arvioimaan muiden tekoja, jos ei tapauksia tunneta.
Jo huono käytös saattaa tuoda pahaa mieltä, vaikka sitä
umpi stressissä toisten taakaksi tarkoittaisikaan.
Päänsäryn lisääminen lähimmäisilleen on syntiä.
Kuinka hyvin ihminen pystyy sitten kontrolloimaan
itsekkäitä motiiveita? Mikä lasketaan synnilliseksi itsekkyydeksi?
Erään määritelmän mukaan se on vääryyttä mikä on itseltä
pois suhteessa muihin. Terve kateus voi toisaalta auttaa pääsemään
elämässä pitkälle ja tekemään sen eteen työtä.
Onko se koskaan mahdollista että onni ja mammona jakautuvat
tasaisemmin? Köyhän tai kärsineen onni voi olla pienikin teko.
Se että saa jonkun mielessään hymyilemään omilla teoillaan..
Tervettäkin itserakkautta tarvitaan. Kaikkien ihmisten resulssit
eivät riitä tarpeaksi heikompien huomioimiseen tai sitten ei
ole mielenkiintoa. Jokaisessa asuu se inhimillinen ihminen
ja jokaisesta sitä puolta pitäisi pönkittää.
Joskus kaikki voi tuntua kääntyneen itseä vastaan.