Huumorin taakse on helppo kätkeytyä vuorovaikutus tilanteissa silloin kun aiheutamme mielipahaa vastapuolelle. Tapahtui se sitten tietoisesti tai tiedostamatta, helppo on yrittää korjata omaa virhettänsä:
”Pena, hei, sehän oli huumoria, sinähän tiedät.”
Kyseen alaiseksi sitten jää mikä on lopputulos. Tapahtuuko synnin päästö heti vai pukeutuuko vastapuoli koston enkeliksi. Ei ole ihme että kaunis sana suvaitsevaisuus ja lähimmäisenrakkaus kärsivät inflaatiota, puhumattakaan sanasta, anteeksi.
Mutta esitän Sinulle kysymyksen, Jumala: ” Oletko huumorin ystävä.” ”Kätkeydytkö Sinä huumorin taakse?”
Minä uskon että kätkeydyt, mutta olen myös ehkä jollain tavalla oppinut ymmärtämään että ilman huumoria, minun kohdallani.
Et olisi voinut katsoa kun ”lyön” varpaani kiireissäni oven karmiin, kylpyhuoneesta poistuessani, etsien vaatteitani ja kiirehtien sunnuntain Messuun.
Lopputuloksena kirkkosalissa huomaan miehisyyteni suojana olevan vetoketjun rehottavan auki kuin kirkon ovet.
”Ymmärräthän Isä huumoria?”
Luen tällä hetkellä muutamaa kirjaa, muutamien ”tietokirjojen” lisäksi. Mutta yksi näistä poikkeaa huomattavasti muista.
Kirja on Erik Wahlströmin romaani, Jumala.2006 Otava. Lainaan kirjasta sivulta.214 tekstiä:
”Isä?”
Jeesus oli paljailla jaloillaan tassutellut äänettömästi takaisin valtaistuinsaliin.
Jumala säpsähti.
Jeesus istahti valtaistuimelle Hänen oikealle puolelleen.
”Tämä ei suju erityisen hyvin vai mitä, Isä?”
”Mitä tarkoitat?”
Maailmaan ei tule järjestystä.” Jeesus puhui nyt – arvaamattomana kuten aina – liioitellun lempeällä äänellä. Se oli sekoitus myötätuntoa ja alamaisuutta ja sai Jumalan tuntemaan itsensä yhtä aikaa tahmeaksi ja hermostuneeksi. Keskustelut rakkaan pojan kanssa tuottivat usein yllätyksiä, jotka olivat joskus mukavia, joskus eivät.
”Ei”, Jumala vastasi varovasti.
”Äiti sanoi, että puhuin epäkunnioittavasti. Voitko antaa anteeksi, että olin niin kärkevä?”
”Totta kai, älä siitä murehdi.”
”Tapahtukoon Sinun tahtosi.”
Aihe: Oletko huumorin ystävä, Jumala ? (Luettu 6222 kertaa)