Eikös usko kuitenkin ole ihmisestä Jumalaan päin suuntautuvaa toimintaa? (Vaikkakin Pyhän Hengen aikaansaamaa).
"Aivonusko", eli asioiden totena pitäminen varmaan on ihmisestä Jumalaan päin suuntautuvaa uskoa ja toimintaa - etten sanoisi: jopa ihmisen toimintaa.
Tärkeä osa kristillistä elämää se myös on, taidetaan siihen Raamatussakin kehoittaa ihmistä.
Raamattu puhuu myös muustakin uskosta, kuin aivouskosta: sydämen uskosta ja Kristuksen uskosta.
Kristuksen usko, usko joka Kristuksella on, on mahdollisesti sitä sydämen uskoa, jota myös voisi varmaan pelastavaksi uskoksikin kutsua.
Se on salattu, eikä ihminen voine sitä omalla aivotoiminnallaan taikka aivouskoillaan tuottaa.
Ihmisen näkökulmasta tuo usko on mysteeri ja tämä usko mitä ilmeisimmin on Jumalasta ihmiseen päin suuntautunut, koska sen tulemisesa Jumala tekee aloitteen.