Suunnanmuutos tapahtuu itseään niskasta vetämällä. Jokaisella ihmisellä riittää aikaa ja jaksamista vaikka puolen tunnin reippaaseen kävelyyn ulkoilmassa.
Tästä olen kanssasi ihan samaa mieltä. Mutta joskus voivat ihmismielen ongelmat olla suuremmat, jolloin pelkkä ruokavalio ja liikunta eivät niihin auta. Voi olla totta, että joissain tapauksissa uupumusta voidaan liioitella, mutta ei se sitä tarkoita että kaikkien kohdalla näin on. Kun täällä niin hekumoidaan sillä, että ennen kaikki oli paremmin ja ennen kaikki jaksoi paremmin - töiden luonne on muuttunut kovasti viime vuosikymmenien aikana. Ja esim. omalta osaltani - tulevana opettajana - voin väittää, että nykyään oppilaissa on paljon enemmän sellaisia, joilla on paljon ongelmia. Tämä tuo lisäraskautta opettajan työhön. Lisäksi kunnioitus opettajaa kohtaa on karissut ihan säädyttömän huonoksi, ja mm. tämä on yksi syy, miksi opettajat saattavat työssään uupua. Joutuu jatkuvan "kiusaamisen" uhriksi oppilaiden tasolta. Tietysti joku valopää voi tähän sanoa, että opettajan pitää muodostaa se auktoriteetti ja blaa blaa, mutta jos luokassa on sellaisia mulkvisteja parikin kappaletta, niin ei sellaisiin mikään pure.
Mitä tulee äiteihin - nyky-yhteiskunta vaatii sen, että molempien vanhempien on käytävä töissä, ellei halua aivan köyhyysrajalla kitkuttaa (tai jollei mies ole tosi hyvätuloisessa töissä). Usea perhe joutuu töiden vuoksi asumaan kaukana esim. isovanhemmista, jolloin apuja ei ole lähellä laisinkaan. Ennen koko kylä kasvatti ja piti huolta lapsista, nyt äidit ovat usein yksin. Ja tästäkään on turha lähteä mitään lässyttämään, olen nähnyt vastaavan tilanteen aika läheltäkin.
Puhutaan runsaasta vapaa-ajasta - tämän keskustelun kommenttien perusteella se kaikki vapaa-aika pitäisi käyttää siivoamiseen, pyykinpesuun, tiskaamiseen, haravoimiseen, yms. Eikö tajuta, että ihmisen hyvinvointi vaatii muutakin kuin ainaisen tekemisen ja tekemisen ja tekemisen? Joo, ei tarvi vetää ääripäähän, "että sitten vaan lössytellään sohvalla päivät pitkät". Kyllä sitä sohvalla makaamistakin saa olla, ja se on hyvä vaan.
Vaikka en ole työuupumusta kokenutkaan, olen lähipiirissäni nähnyt parikin tapausta. Ei ole kovin mukavaa katseltavaa. Heistä molemmat ovat aktiivisia urheilijoita, ovat sosiaalisia, harrastavat hyviä harrastuksia (ei kuitenkaan liikaa), ovat myös tunnollisia. On siis turha puhua mistään elämäntavan huonoudesta. Mutta silloin kun töissä on vaan liikaa töitä ja liikaa vastuuta, käy se mielen päälle. Jos ratkaisut masennukseen ja uupumukseen olisivat noin yksinkertaisia kuin Jampe ja Salis väittää, niin eihän meillä pitäisi olla tässä maassa masentuneita ollenkaan.
Siitä olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että pienellä tai suurellakin elämäntapamuutoksella lähinnä liikunnan ja ruokavalion muodossa voi olla monelle positiivinen vaikutus. Ei se kuitenkaan kaikkea ratkaise.
