Luterilaisten perusvakaumukset

[Salis]

Luin eilen Kotimaan aikakausjulkaisua Suolaa, jossa käsiteltiin luterilaisen kristinuskon perusteemoja. Teemojen käsittely perustuu amerikkalaisten professorien näkemyksiin. Ja tässä teemat ovat:

1. Jumalan tunnustaminen ensisijaiseksi, ihmistä edeltäväksi ja ainoaksi aloitteen tekijäksi.
2. Todistuksen antaminen vanhurskauttavasta ja vapauttavasta toiminnasta Jeesuksen Kristuksen kuolemassa ja ylösnousussa.
3. Evankeliumin sanan ja lain sanan erottaminen toisistaan.
4. Sanan julistuksen ja sakramenttien toiminnan korostaminen Jumalan toiminnan ulkoinaisina välineinä, jotka ovat pelastukselle välttämättömiä.
5. Kirkon käsittäminen uskovien ja pyhien yhteisöksi.
6. Yhteisen/yleisen pappeuden korostaminen.
7. Kristityn maallisen vastuun määrittäminen maallisen kutsumuksen hoitamiseksi.
8. Maailman käsittäminen Jumalan luomisteoksi ristiriitaisuuksista huolimatta.
9. Raamatun käyttäminen kirkon julistuksen ja opetuksen ohjenuorana.
10. Kirkon teologisen ja hengellisen tradition arvostaminen.
11. Kirkon tunnustukseen ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin sitoutuminen.
12. Teologiseen ajatteluun ja tutkimukseen paneutuminen.

Listaan lisättiin vielä:

13. Köyhien auttaminen = diankonia.
14. Ristin teologia = Jeesuksessa Kristuksessa Jumala kärsi ja kuoli oikeasti ei vain näennäisesti.

Mitäs mieltä ollaan?

[seppos]

Luin eilen Kotimaan aikakausjulkaisua Suolaa, jossa käsiteltiin luterilaisen kristinuskon perusteemoja. Teemojen käsittely perustuu amerikkalaisten professorien näkemyksiin. Ja tässä teemat ovat:

1. Jumalan tunnustaminen ensisijaiseksi, ihmistä edeltäväksi ja ainoaksi aloitteen tekijäksi.
2. Todistuksen antaminen vanhurskauttavasta ja vapauttavasta toiminnasta Jeesuksen Kristuksen kuolemassa ja ylösnousussa.
3. Evankeliumin sanan ja lain sanan erottaminen toisistaan.
4. Sanan julistuksen ja sakramenttien toiminnan korostaminen Jumalan toiminnan ulkoinaisina välineinä, jotka ovat pelastukselle välttämättömiä.
5. Kirkon käsittäminen uskovien ja pyhien yhteisöksi.
6. Yhteisen/yleisen pappeuden korostaminen.
7. Kristityn maallisen vastuun määrittäminen maallisen kutsumuksen hoitamiseksi.
8. Maailman käsittäminen Jumalan luomisteoksi ristiriitaisuuksista huolimatta.
9. Raamatun käyttäminen kirkon julistuksen ja opetuksen ohjenuorana.
10. Kirkon teologisen ja hengellisen tradition arvostaminen.
11. Kirkon tunnustukseen ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin sitoutuminen.
12. Teologiseen ajatteluun ja tutkimukseen paneutuminen.

Listaan lisättiin vielä:

13. Köyhien auttaminen = diakonia.
14. Ristin teologia = Jeesuksessa Kristuksessa Jumala kärsi ja kuoli oikeasti ei vain näennäisesti.

Mitäs mieltä ollaan?

Vaikea tuohon on yhtyä. Varsinkin 14 pykälä on joko väärin suomennettu tai jotain muuta, mutta Jumala ei ole kuollut.

Muiltakin osilta istuu huonosti yhteen yksinkertaisen uskon kanssa, vaikka siellä on ihan asiaakin. Huomaa se, että ajattelen sitä insinöörimielellä, jossa faktat ovat todella kovia mitattavia faktoja eikä allegorioita.

[Salis]

Vaikea tuohon on yhtyä. Varsinkin 14 pykälä on joko väärin suomennettu tai jotain muuta, mutta Jumala ei ole kuollut.

Tuo kohta tarkoitti siis sitä, että Jumala kuoli Kristuksena ristillä ja ylösnousi taivaaseen.

Muiltakin osilta istuu huonosti yhteen yksinkertaisen uskon kanssa, vaikka siellä on ihan asiaakin. Huomaa se, että ajattelen sitä insinöörimielellä, jossa faktat ovat todella kovia mitattavia faktoja eikä allegorioita.

Olen paljolti samaa mieltä. Amerikkalaisten professorien näkemykset ovat kovasti korkeakirkollisia ja korostavat enemmänkin kirkon opillisia käytäntöjä kuin elävää kristinuskoa.

[Neppu]

14. Ristin teologia = Jeesuksessa Kristuksessa Jumala kärsi ja kuoli oikeasti ei vain näennäisesti.

Eikös tuo hieno sana ristin teologia tarkoita sitä, että Jumala toimii useinkin päinvastaisuuksissa? Kun kaikki on pielessä, Jumala voikin olla lähempänä kuin koskaan. Kun Jumala tuntuu olevan jossain ihan muualla, hän on oikeesti ihan vieressä. Siks kristityn tie ei ole sitä kunniaa vaan kärsimystä (helppo sanoa näin teoriasa, kunpa ei tulis koskaan omalle kohalle).

Tätä siis kutsutaan ristinteologiaksi, koska ristissäkin näkyy tuo päinvastaisuuden idis. Suuri ja voimallinen kaikkivaltias suostuu niin hassuun pelastusvempaimeen kuin Kristuksen risti. Eiks se näin mene?

[Salis]

Eikös tuo hieno sana ristin teologia tarkoita sitä, että Jumala toimii useinkin päinvastaisuuksissa? Kun kaikki on pielessä, Jumala voikin olla lähempänä kuin koskaan. Kun Jumala tuntuu olevan jossain ihan muualla, hän on oikeesti ihan vieressä. Siks kristityn tie ei ole sitä kunniaa vaan kärsimystä (helppo sanoa näin teoriasa, kunpa ei tulis koskaan omalle kohalle).

Voitaisiin tietysti keskustella myös kärsimyksen teologiasta, jossa kärsimys ikäänkuin osoittaa oikeaksi pelastuksen tärkeyden. Kyse on tietysti myös kärjistämisestä, kun ihmisen elämä kuvataan kärsimykseksi, tuntuu pelastus entistä suuremmalta asialta. Yleinen on myös ajatus, jonka mukaan ihminen janoaa nopeasti taivaaseen, koska elämä on yhtä kärsimystä.

Ja onhan ihmisen elämä kärsimystä. Mutta toisaalta - mitä elämä olisi ilman vastoinkäymisiä, ongelmia, ylämäkiä, menetyksiä tai kärsimyksiä, kun vastineena on aina silloin tällöin pilkahduksia rakkaudesta, ystävyydestä, toivosta ja menestyksestä.  

Suuri ja voimallinen kaikkivaltias suostuu niin hassuun pelastusvempaimeen kuin Kristuksen risti. Eiks se näin mene?

Asiaa voi tietysti kuvata hassuksikin, kun ajattelee Jumalan absoluuttista voimaa.  Mutta Jumala ei kuole Kristuksena ristillä vain pilaillakseen vaan sovittaakseen ihmisten synnit ja tehdäkseen uuden liiton ihmiskunnan kanssa.

[Jampe]

[ Mutta toisaalta - mitä elämä olisi ilman vastoinkäymisiä, ongelmia, ylämäkiä, menetyksiä tai kärsimyksiä.

Mukavaa?

[Salis]

[ Mutta toisaalta - mitä elämä olisi ilman vastoinkäymisiä, ongelmia, ylämäkiä, menetyksiä tai kärsimyksiä.

Mukavaa?

Mutta toisaalta - mitä elämä olisi ilman vastoinkäymisiä, ongelmia, ylämäkiä, menetyksiä tai kärsimyksiä, kun vastineena on aina silloin tällöin pilkahduksia rakkaudesta, ystävyydestä, toivosta ja menestyksestä.

[Jampe]

Jos tässä nyt ihan syvälliseksi pitää heittäytyä, niin onhan se niinkin jotta kylläisenä ei herkutkaan maistu hyvälle.  Kyllä minä vastoinkäymiseni antaisin pois jos joku huolisi mutta toisaalta vaikeilla ajoilla on kasvattavakin merkitys jos niistä ottaa opikseen. Sitten näkee kirkkaammin niitten hyvien asioiden arvon.  Elämä on kuitenkin pääsoin sellaista miksikä sen itse tekee. Sairauksien ym. tuloa ei voida aina välttää tosin.  Henkilökohtaisesti pidän vastenmielisimpinä ihmisiä jotka on syntyneet kultalusikka suussa ja päässeet läpi elämän etuoikeutettuna ja oikoteitä pitkin.  Miehelle joka on muuten terve mutta ei saa käsillään mitään aikaa ja vieroksuu ruumiillista työtä, en anna paljon arvoa. samoin en naiselle joka ei hoida kotiaan.  Mutta tavallinen jätkä tai työmies joka tekee ja selvittää, vaikkahan olisi kuinka persaukinen ja pienestä mökistä, -on minun silmissäni suuri arvo niinkuin naisellakin joka täyttää naisen mitat henkisesti.  En voi ymmärtää että nykyään "uuvutaan" olemattomien työtaakkojen alle. Nykymaailmassa eläminen on tekniikan takia helppoa ja vaivatonta ja vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan, -mutta ihminen joka saa kaiken helpolla, menee pilalle ja marisee ja uupuu jo vähästäkin. Arvot ovat kääntyneet päälaelleen.  Minä en usko ewttä ihmiset on yhtään sen kovemmilla kuin ennenkään ja minun nuoruudessa ei puhuttu mistään "burn outeista", jos väsytti niin sitten levättiin!  Nykyään tuntuu olevan suorastaan muotia olla "burn out".

Tähän laskuun minä en sitten lue sairaita ihmisiä jotka eivät voi mitään sairauksilleen.  Mielisairaiden parissa joskus työskennelleenä tiedän että ihminen voi sairastua henkisesti ja siitä on leikki kaukana eikä ole kyse enää muotivillityksestä.

[Salis]

En voi ymmärtää että nykyään "uuvutaan" olemattomien työtaakkojen alle. Nykymaailmassa eläminen on tekniikan takia helppoa ja vaivatonta ja vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan, -mutta ihminen joka saa kaiken helpolla, menee pilalle ja marisee ja uupuu jo vähästäkin.

Samaa mieltä, absolut. Ihminen joka valittaa kiireitään, tuntuu usein käyttävän aikaansa aivan muuhun kuin työntekoon.

[mt]

En voi ymmärtää että nykyään "uuvutaan" olemattomien työtaakkojen alle. Nykymaailmassa eläminen on tekniikan takia helppoa ja vaivatonta ja vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan, -mutta ihminen joka saa kaiken helpolla, menee pilalle ja marisee ja uupuu jo vähästäkin.

Samaa mieltä, absolut. Ihminen joka valittaa kiireitään, tuntuu usein käyttävän aikaansa aivan muuhun kuin työntekoon.

Nyt te pojat puhutte asiasta, josta ette teksteistänne päätellen paljonkaan tiedä - ainakaan omakohtaisesti. Ja toivon vilpittömästi, että ette omaa kokemusta koskaan saakaan.

Minun puolestani voisitte kyllä kirjoittaa mitä lystäätte. Näitä juttuja saattaa kuitenkin lueskella joku ihminen, jolle uupumus siihen liittyvine depressioineen on juuri nyt totista totta. Hänelle sanon: jätä Jampen ja Saliksen horinat omaan arvoonsa.

Mt

[Lars Mikael]

En voi ymmärtää että nykyään "uuvutaan" olemattomien työtaakkojen alle. Nykymaailmassa eläminen on tekniikan takia helppoa ja vaivatonta ja vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan, -mutta ihminen joka saa kaiken helpolla, menee pilalle ja marisee ja uupuu jo vähästäkin.

Samaa mieltä, absolut. Ihminen joka valittaa kiireitään, tuntuu usein käyttävän aikaansa aivan muuhun kuin työntekoon.

Hups! Nyt kyllä täytyy todeta yllättyneenä asenteitanne kohtaan sen, että viimeaikaiset tutkimukset kertovat ihan kaikkea muuta, kuin mitä te esitätte. Ette ole kyllä tässä asiassa "ajan hermolla" - valitettavasti. Tällaiset mielipiteet loukkaavat monia, jotka ovat työssään uupumisen partaalla heille asetettujen vaatimusten kanssa. Vaatimukset työssä kasvaa tutkimusten mukaan jatkuvasti rahan himon myötä. Mikään inhimillisyys ei enää riitä niille, jotka vaativat vain lisää ja lisää rahaa, valtaa, mainetta ja kunniaa.

[Salis]

Hups! Nyt kyllä täytyy todeta yllättyneenä asenteitanne kohtaan sen, että viimeaikaiset tutkimukset kertovat ihan kaikkea muuta, kuin mitä te esitätte. Ette ole kyllä tässä asiassa "ajan hermolla" - valitettavasti. Tällaiset mielipiteet loukkaavat monia, jotka ovat työssään uupumisen partaalla heille asetettujen vaatimusten kanssa. Vaatimukset työssä kasvaa tutkimusten mukaan jatkuvasti rahan himon myötä. Mikään inhimillisyys ei enää riitä niille, jotka vaativat vain lisää ja lisää rahaa, valtaa, mainetta ja kunniaa.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 siitä, kun astuin pysyvästi työelämään.
Tiedän ihan varmasti, mitä työteko on. Tänä aikana minulla on viidessä eri työpaikassa ollut alaisenani joukko työntekijöitä, joiden kiireiden selittelyn kohteeksi olen joutunut. Vanhempani tekivät vielä 1960-luvulla 6-päiväisiä työviikkoja. Lomat olivat lyhyitä. Juhlapyhien aattoinakin tehtiin usein pitkiä työpäiviä. Nyt ollaan 5-päiväisissä työviikoissa. On pitkiä kesälomia. Viikonloppuvapaita.

Työssä ei tule kiirettä, kun tekee työnsä ajallaan. Mutta niin monesti olen nähnyt tilanteita, joissa työtehtävien suorittamista siirretään aivan viime hetkeen. Tunnen läheisen henkilön, jolla työelämän vaatimukset alkoivat tuntua kovilta, kun hän ei suostunut opettelemaan tietokoneen käyttöä. Valtaosa työelämän vaatimuksista on juuri tällaisia. Opetellaan uusia taitoja ja asioita.

[Jampe]

Tuon oman kirjoitukseni kirvoitti sunnuntain lehdessä ollut juttu, jossa kerrottiin: "alle 35-vuotiaatkin kärsivät uupumuksesta!".  Voi mitä p*skaa ajattelin!  Itse myös jo vuosikymmeniä työelämässä mukanaolleena olen huomannut muutoksen asenteissa, siinä miten suhtaudutaan työhön ja varsinkin ruumiilliseen sellaiseen.  Kylmä tosiasia on että vapaa-aikaa on nykyisin ennätysmäärät; on pitkät kesälomat ja 5-päiväinen työviikko.  Varsinkin maalla on tehty työtä joka päivä aamusta iltahämärrän asti eikä työstä koskaan valitettu.  Muistan vanhan anoppini joka oli meillä mukana heinänteossa vielä 3:n asti aamuyöllä lähes 70-vuotiaana!  Koko ajan hänoli muutenkin askareissamme mukana. Kun siirryin vieraan töihin, ajattelin kuinka helppoa tämä onkaan; on määrätyt työajat ja pitkät vapaat joista saa palkan.  Kokemusta on myös yrittäjänä olemisesta.  Siinäkään ei kelloa katsottu vaan työasiat vaati lähes 90% hereilläoloajasta ympärivuotisesti.  Ihmnenhän saa valita mitä haluaa tehdä ja nykyään vielä on mahdollisuus jokaisen halutessaan kouluttautua miksikä haluaa mitä ennen ei aina ollut.

Kyllä minä tiedän myös mitä työ on ja mitä se on kun vuodet läpeensä kaiken hereilläolon ajan täyttää työ.  Olen tehnyt raskasta ruummiillista työtä mutta nykyään olen fyysisesti helpossa työssä jossa joudun pysymään ajan hermolla koska alallani tietotekniikka on keskeisessä osassa. Huomaan että kesäpoikia joita saan avukseni, muuttuvat vuosi vuodelta vetelämmiksi ja mitäänsaamattomimmiksi.  Nykyajan "mies" kun rupeaa esim. taloa rakentamaan niin hän ei tee mitään itse ja jos tekeekin, pitää olla kaikki maailman koneet ja traktorit.  Nurmikkoakaan ei nämä hienohelmat enää jaksa leikata pitää olla kaikenmaailman "päältäajettavat" ja lehtienkeruukoneet.  Jos taloa pitää maalata, käsketään koko helkatin suku sitä maalaamaan ja toisen suku lapsia kaitsemaan sillä aikaa.  Ennen kun tehtiin työtä ja rakennettiin, niin vaimot hoitivat lapset siinä sivussa kun osallistuivat talon töihin miesten rinnalla ja lisäksi tekivät ruuat, lypsivät lehmät jne.  Nykyajan hienohelmat tarvitsee jo omakotitalon siivoukseenkin ulkopuolista apua.

Olen edelleen sitä mieltä että nykyajan nuoret ja miksei jotkin keski-ikäisetkinsuurimmaksi osaksi  ovat kasvaneet pumpulissa, eivät joutuneet koskaan todella itse tekemään mitään ja siitä kumpuaa tämä yletön "uupuminen".  sanokaa mitä tahdotte mutta näin on asia!  Eihän  ne poikaraukat tahdo pärjätä enää armeijassakaan! Miten ne sitten työelämässä?

[Salis]

Olen edelleen sitä mieltä että nykyajan nuoret ja miksei jotkin keski-ikäisetkinsuurimmaksi osaksi  ovat kasvaneet pumpulissa, eivät joutuneet koskaan todella itse tekemään mitään ja siitä kumpuaa tämä yletön "uupuminen".  sanokaa mitä tahdotte mutta näin on asia!  Eihän  ne poikaraukat tahdo pärjätä enää armeijassakaan! Miten ne sitten työelämässä?

Pumpulissa kasvaminen on aivan totta. Ja kun on ongelmia, huudetaan heti yhteiskuntaa avuksi. Normaaleissakin elämään kuuluvissa vaiheissa kuten surussa tarvitaan joko mielialalääkkeitä tai terapeuttia. Tuntuu siltä, että pienistäkin vastoinkäymisistä nousee suuria kriisejä.

[Sarai]

Provosoiduin.

1. Väsymyksestä paranee kun vaan alkaa nukkua kunnolla.

2. Masennuksesta paranee kun vaan lähtee ulos ja alkaa tehdä asioita.

3. Syömishäiriöstä paranee kun vaan alkaa syödä normaalisti.

4. Yskästä paranee, kun vain lakkaa yskimästä.

NIINKÖ? (Ja kyllä, tämä oli tarkoituksellista huutamista.)

Ihmisellä, joka ei ole kokenut sairaalloista väsymistä, masennusta tai syömishäiriötä, tai ollut kaikissa maailman töissä, ei ole mitään mahdollisuutta nähdä mitä nämä todellisuudessa voivat olla.

Kommentti, että työssä ei tule kiire, jos työ tehdään ajallaan, on jo niin naurettava että en viitsi siihen tämän enempää aikaani hukata.

Menkää te täydelliset ihmiset sinne minne me taakkojen alle kuormitetut ei kelvata. Jättäkää meidät rauhaan täällä minne me on ainakin tähän asti kelvattu!