[ Ihminen voi luulotella uskovansa ja ihminen voi sanoa olevansa uskossa. .
Minä olen alkanut ajatella että ihminen todellakin vain luulottelee uskovansa. Minun on vaikea uskoa ettämitään "Jumalan vaikuttamia" uskoja on kun vaikka olisi minkälainen hyvänsä uskoja, niin aina se on samaa yhtä olematonta vajavaisuutta ja itselleen/Jumalalle esittämistä. Pahimmassa tapauksessa uskoa esitellään vielä toisille ihmisillekin.
Taitaa loppujen lopuksi olla niin ettei meistä kukaan ole uskossa eikä uskovainen, varsinkaan ne jotka itse kuvittelevat olevansa. Minusta tuntuu että usko on vain ihmisen oma ratkaisu ruveta uskomaan johonkin. Sitä todista sekin että usko ei pysy voimissa jos sitä ei koko ajan jotenkin lietso. Uskominen on mielestäni korkeintaan ihmisen omaehtoista psyykkaamista ihan niinkuin urheilijatkin psyykkaavat itseään hyviin suorituksiin.
Tunnen oikeita suuria pyhimyksiä (ainakin omasta mielestään ja puheidensa perusteella) jotka on kokeneet vaikka mitä uuudestisyntymisiä ja hengellätäyttymisiä ja kuuluttavat toreilla ja turuilla kokemisistaan. Kuitenkin useitakin joilla ei ole halua mennä töihin ja elää hiljaista/vaatimatonta elämää. Koko ajan pitää olla jotain extremeä ja koko heidän uskontonsakin on extremeä, kokemusten vuoristorataa. Joillakin itseään muka "vakaampina" pitävinä sama asia mutta vain lievennettynä. perimmältään on kyse omaehtoisesta psyykkaamisesta.
Sen takia olisi parempi puhua aina siten että SAA uskoa niin uskomisesta ei tehtäisi niin monimutkaista ja ihmistekoista. Jos jollekin roistolle sanottaisiin että pääset vapauteen ja saat velat anteeksi ja epäilyksien katteeksi luvattaisiin että saat sen kyllä todeksi uskoa niin kaveri uskoisi mutkattomasti ja yksinkertaisesti asian niinkuin pitääkin.
Mutta auta armias jos sanottasiiin että nyt sinun "pitää" uskoa tämä ja vielä lueteltaisiin päälle monet reunaehdot millä tavalla pitää uskoa ja miten pitää tulla tähän uskoon niin jo on pää kohta pyörällä.
Uskosta ja uskomisesta ei hengellisessä mielessä pitäisi sanoa mitään enempää kuin että evankeliumiin SAA uskoa! sanakin siihen päälle on liikaa ja johtaa hengelliseen itse-psyykkaamiseen. Uskosta tulee suoritus.
Ja uskovia/uskoontulleita pitäisi kieltää sanomasta olevansa uskossa. Heidän tulisi ainoastaan olla lupa puhua itse asiasta kun se tulee puheeksi eli sen sijaan että mainosteltaisiin: "olen tullut uskoon" -sanottaisiin että "Evankeliumin lupaukset ovat totta!" tai että "Jeesus on sovittanut kaikkien synnit!". Usein kuullut "todistuspuheenvuorot" ovat pelkkää paskaa ja itsensä esillenostamista. Tähän itsensäkorottamisen formaattiin opetetaan herätyskristillisyydessä kaikki jotka vielä ovat vailla omaa kykyä ajatella itsenäisesti. Joidenkin koko kristillisyys on pelkkää omasta uskomisesta puhumista. Evankeliumi on siinä sivuseikka. Pääosassa on "minä itse" ja "kuinka minä muutuin". Oksettavaa hengellistä ulostetta joka ei kelpaa muuhun kuin poisheitettäväksi!
Jatkan vielä tähän että onhan se suorastaan idioottimaista mennä jonkun joukkion eteen kertomaan "kuinka MINÄ tulin uskoon". Mitä ihmeen väliä sillä on? He kuvittelevat että muka tämä esimerkki jotenkin herättää muitakin uskomaan ja että kuinka muka on tullut "rauha" ja kaikenlaista kehuskelua. Kuvitellaan että kuulija alkaa kadehtimaan kertojaa ja ihailemaan hänen pyyhytensä suurta loistetta ja sitä kautta mukamas haluaa itselleen samaa... Todellisuudessa raamatunkin mukaan käsketään pitämään esillä "Elämän sanaa" eli evankeliumia ja SIITÄ puhumaan. Evankeliumin ja lain saarna se vaikuttaa jos joku ylipäänsä vaikuttaa. Se että ihminen laista tulee tuntemaan syntisyytensä ja saa evankeliumista kuulla vapauttavan sanoman johon ripustautua. uskovaiset hyvin herkästituntuvat kuvittelevan että heidän sädekehänsä on niin vaikuttava että se itsessään vetää muitakin sanan kuuloon mutta pääasiassa se vain karkottaa toisia ihmisiä. uskovaisista on ihmisillä sellainen mielikuva että ne ovat hulluja tai jotenkin vinksahtaneita ja mistäpä se kuva muusta tulee kuin itsensä esillenostavasta ja väärinymmärretystä extreme-uskonnollisuudesta. Kyllä jokainen tervejärkinen ihminen osaa sellaista karttaa! ja pitääkin!
Sitten kun näitä raamatunkohtia siteerataan niin kaikkein rakkaimmat kohdat noille "todistajille" on salaisesti että saisi olla "Kristuksen kirjeenä" tai "tuoksuna" mutta ei tajuta eiä käsitetä että kun ITSE yrittää tuoksua Kristukselta niin sontahan se vain haisee vaikka omaa pahaa hajuaan ei haista itse. Oikea Kristuksen tuoksu ja kirje on EVANKELIUMI! eikä mikään muu! Ei yksikään uskoontulokokemus, ei muuttuminen paremmaksi ihmiseksi eikä Jeesuksen seurassa koettu ihmeellinen kokemus. Niistä tulisi pitää suu kiinni niinkuin Paavalikin opettaa että joutuessaan niistä puhumaan (kerskaamaan) hän korosti sen olevan mielettömyyttä ja hulluutta! Mutta pakko oli kun tyhmät imbesillit ihmiset seurasivat mahtavia kokemuksia ja kokijoiden tarinoita. Noihin Paavali joutui vastaamaan mutta korosti sen olevan hulluutta jottei yksikään alkaisi ihailla ja seurata kokemuksia.
Kuitenkin vielä nykyaikanakin on sadoin tuhansin samanlaisia tyhmyreitä jotka toidtavat omasta uskomisestaan ja kokemuksistaan ja tietenkin niitä vielä tyhmempiä tomppeleita jotka seuuraavat noita. Oikein merten yli lennätetään tänne suomeenkin kovia maksuja vastaan itsensäkorottajia. ja löytyyhän niitä meilät omastakin takaa mutta kun niidenkään kokemiset eivät aina tahdo tyhmälle populisti kansalle riittää.
