Keskustelu > Yleinen keskustelu

Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)

<< < (2/11) > >>

Riku:
Kaatumisista en tiedä mutta omalla paikkakunnallani toimii luterilainen pappi joka uskoo että kuolleitakin herätetään henkiin. Ahistus nousee oman seurakunnan puolesta.  Eräs tavallinen seurakuntalainen kirjoittikin
kirkollisesta kuluttajan suojasta: että voisi turvallisin mielin mennä oman seurakunnan tilaisuuksiin , ettei joutuisi esim. hengellisen puoskaroinnin kohteeksi.

Teme:

--- Lainaus käyttäjältä: "Riku" ---Kaatumisista en tiedä mutta omalla paikkakunnallani toimii luterilainen pappi joka uskoo että kuolleitakin herätetään henkiin. Ahistus nousee oman seurakunnan puolesta.  Eräs tavallinen seurakuntalainen kirjoittikin
kirkollisesta kuluttajan suojasta: että voisi turvallisin mielin mennä oman seurakunnan tilaisuuksiin , ettei joutuisi esim. hengellisen puoskaroinnin kohteeksi.
--- Lainaus päättyy ---


Laitan viimeistään ensi viikon torstaina julkisesti esiin tekstin, jossa pyydetään kirkkoa estämään luterilaiselle kirkolle vieraan äärikarismaattisen liikkeen toiminnan kirkon sisällä. Se lähtee osittain teologiasta, osittain siitä, että kirkon tulisi olla kansankirkko, jossa myös me rikotut voisimme olla turvassa. Nyt ahdistaa, että joku kaunis päivä tuossa naapurissa olevassa kirkossa on joku äärikarismaattinen äijä saarnaa kaikki ei-karismaatikot helvettiin. Miten sellainen toiminta sopii luterilaiseen kirkkoon ja luterilaisen kirkon teologiaan? Entäs jos saman tyylinen päätyy rippileirille, kuten eräässä srk:ssa päätyi? (Siitä tuomiokapituli on antamassa päätöstä joulukuun puolessa välissä.)

Huuto-rähjäys-helvettiinsaarnaus-tilaisuuksia saavat ihan vaapaasti pitää naapurin helluntailaiset tai citylaiset tai riveriläiset, kunhan pitävät ne omissa tiloissaan, eikä luterilaisessa kirkossa. Noissa tilaisuuksissa kolehtisaarnat on sitä luokkaa, että kyllä siellä yksi pappi palkkansa saa jos vain yrittää kunnolla. Ei sen tarvi yrittää pysyä luterilaisessa kirkossa ja pitää sitä suojatyöpaikkana. Heidän opetuksensa mukaan kuitenkin Jumala siunaa sitä,joka tarpeeksi uskoo - ei siihen enää veronmaksajien rahoja tarvita.

Teme

Johannes:
Voisi olla ihan fiksu idea tietynlainen uskonpuhdistus, että mikä on luterilaisen opin mukaista. Ei ainakaan tuollaiset helvetti-tuomiot. Karismaattisuuteen sinänsä en sano mitään, koska ne ovat henk.koht. asioita. Emme me voi ruveta määrittelemään, mitä joku saa tuntea ja mitä ei. Kuitenkin olisi ihan hyvä määritellä, mitä saa opettaa ev.lut kirkon tiloissa, ei ainakaan kaunaa toisia luterilaisia kohtaan. Sinänsä en näe ekumeniaa pahana, kunhan vain muistetaan sanoa, että nyt on kyseessä ei-luterilainen henkilö. Saarnatuoliin ei pitäisi laskea. Esim. helluntaiseurakunnan kuoro on esiintynyt omassakin kotikirkossani muutamia kertoja ja sitä on toivottu kovasti lisää, itsekin toivon. Täälläpäin ei helluntailaisten ja luterilaisten välillä ole niin kovaa vastakkainasettelua kuin ehkä joissakin seurakunnissa tuntuu olevan. Viime lauantaina esimerkiksi olin itse kotiseurakunnan "perhemessuilla", jonka järjestivät ev.lut. ja helluntaiseurakunta yhdessä. Muistaakseni oli n. 1200 kävijää. Toivottavasti muistan luvun oikein. Se ei ollut julistamista, vaan ihan messut, jossa eri yritykset esittelivät perhetoimintaansa. Eri seurakuntien yhteistyö oli voimavarana, kun etsittiin asiat, joista ollaan samaa mieltä ja jätetään erimielisyyksistä julistaminen pois. Nyt jotkut ajattelevat, että sehän on oiva keino eri lahkoille hiipiä valtakirkon siipien alle, mutta toisaalta toivoihan Jeesuskin, että "he olisivat yhtä". On kuitenkin tärkeää, että periaatteista pidetään kiinni sikäli, että esim. luterilainen kirkko ei salli toisten tuomitsemista yms. mutta lahkojen tuomat hyvät asiat eivät ole pahaksi. Yhteistyö voi nimittäin olla voimavara. Onhan herännäisyyskin tavallaan eräänlainen lahko, vaikka onkin tiiviisti kirkon opissa. Kuitenkin se on tuonut kirkkoon paljon positiivisia asioita. Sama on mahdollista muidenkin kohdalla.

Pena:
Karismaattisuudessa on varmaan paljon piirteitä, jotka eivät ole yksityisasioita. Ainakin ymmärrykseni mukaan hurmokselliset kokemukset syntyvät (ja synnytetään) nimenomaan joukossa. Tunnekuohuun johdattamaan tarvitaan voimakas henkilö avustajineen. Körttiläisyden hieno piirre on, että isollakin porukalla ollaan pikemminkin ryhmä kuin joukko. Seurapuhuja on tuhansillekin puhuessaan yksi monista samanlaisista, jolle vain on annettu sillä kertaa puheenvuoro.

minni:
"papin tehtävä ei ole kaataa, vaan nostaa ylös"
"ei kaataminen vaan nostaminen ylös kertoo, onko uskoa ja rakkautta."
Näin Reijo Ylimys kirjassaan maan ja taivaan välissä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu