Keskustelu > Yleinen keskustelu

Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)

(1/11) > >>

Kalistaja:
Reilun parin viikon takaisessa Seura-lehdessä ( numero 45, 10. 11. 2006) kerrottiin Seinäjoella toimivasta River-seurakunnan tilaisuudesta ja River-pastorista Seppo Salomäestä, joka kaataa miehiä ( ja naisia ) ja nauraa päälle. Hieman leikkisästi voidaan kai sanoa, että Salomäen Seppo kaatoi miehiä jo 1980-luvulla - tuolloin painimatolla! Sepolla on hallussaan muun muassa hopeamitali junioreiden Euroopan mestaruuskisoista ja muutama SM-mitali.

   Ehkä noissa Seinäjoen tapahtumissa on jotain samaa kuin oli Telppäsniityllä muinoin - oleellista lienee kuitenkin ollut se, että tämä meille tuttu tumma kansa ei jäänyt köllöttelemään tuolle savolaiselle niitylle vaan liikehti väkevien virsien viemänä tähän päivään, ja ehkä tästä tulevaan.

  Kysynpä nyt tämän foorumin väeltä: Miten tarkkaan te luette hurmoshenkisistä uskonnollisista tilaisuuksista ja mitä te niistä tarkkaan ottaen ajattelette? Mitä te sanoisitte Salomäen Sepolle!?

Salis:

--- Lainaus käyttäjältä: "Kalistaja" --- Kysynpä nyt tämän foorumin väeltä: Miten tarkkaan te luette hurmoshenkisistä uskonnollisista tilaisuuksista ja mitä te niistä tarkkaan ottaen ajattelette? Mitä te sanoisitte Salomäen Sepolle!?
--- Lainaus päättyy ---


Tämä kaataminen on humpuukia. Olen itse ollut seuraamassa niin sanottu hurmoshenkistä uskonnolista tilaisuutta jo Niilo Yli-Vainion aikana. Minun mielestäni luterilaisuus on uskon ja järjen liitto. En ole siis hurmaantunut ihmisten manipuloinnista.

Johannes:
Kaksipiippuinen juttu. Periaatteessa olen itse järjen ihminen, mutta onhan körttiläisyydesssäkin aikanaan ollut keskeinen rooli hurmoksella. Toisaalta eihän sitä ulkopuolinen pysty arvioimaan, kuinka tosissaan ihminen on ja kokee asiat.

Teme:
En viitsi enää lukea, kun on ollut sellaisessa touhussa mukana.

Sitten mitä tapahtuu...
Ne, jotka tempautuu mukaan ja ottaa monet asiat tosissaan, hajoaa.
Ne, jotka eivät hajoa, päätyvät hajoittamaan.

Näin 90-luvun Toronton herätys-nimellä olleen liikehdinnän. Huitsinnevadan ex-karismaatikkofoorumilla aika moni on ollut siinä liikkeessä jollain tavalla mukana. Se n. 10 vuotta myöhemmin niittää sitten satoaan, kun me aletaan ihmettelemään omaa identiteettiämme ja olemustamme, Jumalaa, uskoamme ja niin edelleen.

Tuossa viestiketjussa on myös joitakin muistoja 90-luvulta tai yleensäkin karismaattisesta liikehdinnästä.

Eniten näissä äärikarismaattisissa liikkeissä ottaa päähän se, että  ne yritävät tunkea itseään luterilaiseen kirkkoon. Michel Howard on käynyt joissain ev.lut. kirkoissa saarnamassa omaa nauravaa ilosanomaansa helvetti-uhkailujen kanssa. Olisivat vain siellä omissa piireissään, niin minun ei tarvisi vahingossakaan törmätä niihen. Siinä vaiheessa, kun joku tuollaine oikein äärilaidan karismaattinen kutsutaan paikalliseen ev.lut.kirkkoon, lähden kirkosta. Pää ei kestäisi nähdä enää yhtään "herätystä".

Teme

Johannes:
Tuossa ketjussa oli muuten aika paljon tätä asiaa:

http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=390

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu