Tässä Juho Malkamäki sanoo lyhyesti herännäisyyden olemuksen erään ydinajatuksen.
Olemme heikkoja ihmisiä, uskossakin epävarmoja. Emme ole 'onnistuneita uskovaisia' vaan jatkuvaa koulutusta tarvitsevia.
Herra kynii 'kukkoaan' aina kun on tarvis, ja se on ymmärrettävä Isän rakkaudeksi.
Perillepääsyä toivotaan.

Nyt on koettu ja nähty Jumalanpalvelys joka jätti , ainakin minulle, monta kysymystä mieleen.

Hällevikin Lister-kirkossa soi jazz ja luettiin ja saarnattiin sanaa.

Jazz on minulle jo nuoruudesta läheistä, mutta tuli ajatus hajuvedestä ja lihapullasta lähetystä seuratessa.

https://areena.yle.fi/1-3757226

No, eikö täällä sitten koskaan ole muuta kuin ainaista valitusta ja surkeutta? On, on sitä muutakin. Kristitty on merkillinen ihminen; ei kukaan muu voi iloita ja itkeä yhtaikaa kuin hän. Me näemme sen hyvin niistä hedelmistä, mitä on näkyvissä näissä opistoissa niistä nuorukaisista, joita siellä on; ne itkeskelevät ja iloitsevat samalla kertaa. Minkätähden ne silloinkin, kun ovat saaneet tunnollensa ikäänkuin vitsaa, joka tekee kipeää, painuvat vaan lähemmä Herraa? Sentähden, että Jumala suuresta armosta on pysäyttänyt heidät kadotuksen tieltä.

Juho Malkamäki

Onkin, vaan nuo kielikuvat vieraannuttavat hiukan minua vaikka asian ymmärrän.

Lausunta- ja teatteriharrastukseni vie suuren osan aikaani. Nyt sitä kuluttaa myös nelikuinen koiranpentu, jota pitää kasvattaa talon tavoille.