Tasan näin, viisveisaaja. Miks sä tolleen hoiput? Miksetsä pysy pystyssä? Ihmisen kyky ymm'rtää toista perustuu kehitykselliseen samanlajisuuteen; käydään yksilöllisesti aika samoja kehitysvaihei läpi ja niistä jää kaikille jotain saman tapaista kysymystä. Siihen perustuu eläytymiskyky.
Mutta on esimerkiksi jo ponnistelua vaativaa tajuta vaikka nyt miksi joku ei jättänyt juoppoa puolisoaan. Rikkaan saattaa olla hyvin vaikeaa ymmärtää köyhää;: Ai eikö kansalla ole leipää? Syökööt kakkua! Ja kun jollakulla on vaikka alzheimerin tauti, saatan kuvitella mitä se on kun siitä paljon puhutaan, mutten ehkä ymmätää sitä mitä sen kokeminen on. Sitä tarkoitin.
Mietin tuota muutenkin, ja kyllä, totta ihminen muovautuu persoonallisuudeltaan murrosiässä, sitten sanovat että psykoanalyysissa joillakin muuttuyu hiukka kiristyneet piirteet, samoin tunnetaan semmoinen posttraumaattinen persoonallisuuden muutos, eli jokin liiaksi syvä ja ehkä pitkäkestroinenkin traumaattinen elämänjakso muuttaisi luonnettakin.
Perustemperamentti (Ei se Kerltiklangas-Järvisen jossa yhdistet''n vaikka nyt "vilkkaus" ja #taipumus ujouteen" toisiinsa, vaan synnynnäinen vauhti eli tempomerrkintä, että syö, kirjoittaa kävelee ajattelee nopeasti, se ei muutu.
Luin tuon kai niin että muuttuuko paremmaksi, Jumalalle kuuliaiosemmaksi, toiset paremmin huomiuivaksi - että olisi "hellä mieli ja ystäväisi kieli avuksi ollaksemme taas täällä toisillemme" sinnepäin, olin eri tavoin sitä vilpittömästi toivonut mutta en pä huomaa. Tietty kun olen ärtyinen kuten aina kun tulee katkoksia, ja nyt kuulin että kuume haittaa ja sekoittaa aivot , on suhde siihen ristiriitainen myös. Kun mietin onko se eri asia, vai muuttuisiko hyvässä seurassa kuten Kissan ja Dosentin koska heidän seurassaan on aina Kristuksen seurassa.
On lukemattomia ja juuri kristittyjä jotka sanovat minun menevän sairauden taakse pahuuttani piiloon, ykeensä siitä ei hyödytä kiistellä. Selitän kerran ja sitten jokainen saa ajatellka kuten tahtoo. Ityse ajattelin että tuo paranisi minusta pois, ärtyvyys ainakin, ja ellei se niin valot päällä pystyiosi olemaan vähän parempi. Siksi oli niin valtavaa kun lapset kävi täällä, Mindekin kun hänen takia tulivat, kun hän soitti, ja he osoittavat rakkautta. Se lohdutti ja oli kuin terveiset Jumalalta, jotta en minmä putkahtanu tänne erehdyksessä, en kuulu pelastuksem ulkopuolelle enkä ole vihan astia, sillai.
