Teologiaa(ni?) pelastuksesta yms.

[harhailija]

Laitettakoon tähän ketjuun vielä yksi ajatukseni, joka tavallaan ei ole ajatukseni vaan muualta koottu, mutta niinhän ajatukset yleensä ovat...

Elikkä, muinaisen kreikan kielen ikuista tarkoittava sanan merkitys saattaa ollakin "ajanjakso, jolla on alku ja loppu". Samaten "ikuinen elämä" voi kääntyä kreikaksi sanaksi "elinikä".

Hämäräksi tuo alkaa mennä, mutta itse ajattelin asian vähän näin:
Mitä jos ikuinen elämä, taivas ja helvetti, eivät ole lupauksia (tai pelotteita) jostain tulevasta, kuoleman jälkeen kohtaavasta, vaan tässä ja nyt? Ihmisellä on helvetti päällä, kun kaikki tuntuu tyhjältä, tai sitten hän on taivaassa ollessaan aidosti onnellinen (esim. tehtyään sen, mihin Jeesus kehotti). Toimiiko? Sitähän voi jokainen koittaa.


Tämä nyt on vain yksi monista vaihtoehdoista, joita olen pyöritellyt, ja minun pitäisi ihan tosissani hieman vähentää näiden asiain ajattelua, kenties.

[juhani]

"tässä ja nyt" -lausumia esikuvamme esitti. Näkökulmakin se on, että maailmassa helvetti ja taivas on samalla kertaa olemassa... oikeanlainen... samalla kertaa ristiriidattomasti voit kyllä mieltää taivaan ja helvetin ihmiselämän loppumiseen. :wink:

[apellikka]

Jumalan valtakunta ja sen jo nyt - ei vielä -jännite myös maan päällä on niitä toivon ituja, joita pureskelen ainakin Isä meitää rukoillessani. Millaista olisi suomalainen vapautuksen teologia nyt?