Teologiaa(ni?) pelastuksesta yms.

[harhailija]

Hei, olen uusi täällä, enkä tiedä, voiko minua lukea körtiksi. Toisaalta tällaiset kategorioinnit ovat kuitenkin aika löyhiä, joten antaa mennä.

En tiedä, kirjoitanko tämän oikealle alueelle, mutta tahdon tämän nyt johonkin kirjoittaa. Sellainen palo on - toivon, että herättää ajatuksia kertomaan sama- ja erimielisyydet.

Olen pitkään ollut kiinnostunut uskonasioista. Joskus olin ihan ateisti, lähinnä pohtimatta tarkemmin sellaisen merkitystä - enempi se oli sitä, kun rippikoulukokemus (johon suku pakotti) oli niin kauhea ja silleen. Sairastuttuani kohtalaisen vakavasti (ei siitä sen enempää) minulle jäi kosolti aikaa pohtia näitä asioita tarkemmin, ja sitten aloin miettiä toden teolla sitä, mitä kuoleman jälkeen sitten todella tapahtuu ja mikä on kaiken tarkoitus. Näitä toki pohdin edelleen, eikä täyttä varmuutta koskaan saa.

Ongelmallisena koen useatkin kristilliset piirit, sillä vierastan helvetillä "ihannointia" - en ole koskaan ymmärtänyt, miten kuoleva voi varsinaisesti tietää, ketkä pääsevät taivaaseen, ketkä joutuvat helvettiin ja niin edelleen. Enkä ymmärrä, mikä "hyvä uutinen" on siinä, että saattaa olla, että ihan tuosta noin vaan suuri osa ihmisistä palaa tulessa, joka osataan kuvailla hyvinkin visuaalisesti. Ja kuinka nämä ihmiset tuntuvat tästä kuvailusta ja pelottelusta nauttivan (ehkä se on oma pelästynyt näkemykseni, vilpittömiäkin he saattavat olla).

Mielestäni Raamattu ei kerro niin yksiselitteisesti, miten pelastutaan, kuin nämä usein kertovat. Mieleeni tulee muutamia keskenään ristiriitaisia kohtia, kuten että pelastus tarjotaan 1) uskon avulla, 2) uskon ja kasteen avulla, 3) pelkän kasteen, 4) uskon ja hyvien tekojen, 5) pelkkien hyvien tekojen, 6) yksin armosta, 7) perheenpään uskoessa yms. Eli ei kauhean selkeää.

Siispä mieleeni on juolahtanut, josko pelastus tarkoittaisi lähinnä jotakin muuta kuin sitä taivasta, jonne päästään vältyttyään helvetiltä, jonne taas joudutaan, jos ollaan pahoja paitsi että kaikki on pahoja paitsi että kaikki eivät ole paitsi että armostahan se vältetään paitsi että teot vaikuttavat paitsi että (lähinnä yritän tässä kuvastaa sitä, minkälaisen käsityksen pelastuksen ansaittavuudesta saa lukiessa joidenkin uskovien omaa käsitystään pelastuksesta - ei millään pahalla).

Enemmän näen tuonpuoleisen elämän luonnollisena jatkumona tämänpuoleiselle. Koska ihmisen elämä täällä on lähinnä sellaista, millaiseksi Jumala katsoo parhaaksi nähdä sen olevan, miksei myös tuonpuoleinen elämä olisi sellaista, kun Jumala katsoo parhaaksi? Eli olen oikeastaan löytänyt/löytämässä rauhan tälle ikuisesti kiistellylle asialle: minulle käy juuri niin kuin minulle kuuluu käydä. Tuo päätelmä koskee niin tuonpuoleista kuin tämänpuoleistakin.

Mitä tulee Jumalaan uskomiseen, teen tällä hetkellä yötyötä, jossa on vaara joutua konfliktiin uhkaavien ihmisten kanssa. Silloin ymmärtää, miten vähän ihmiset oikeastaan rukoilevat, ainakin minä. Olen vasta alkanut kunnolla rukoilla, kun pyydän suojelusta, että vuoro sujuisi hyvin ilman uhkaavia tai vaarallisia tilanteita, ja toki että muutenkin kaikki menisi putkeen. Usein unohdan kiittää sitä, että kaikki meni hyvin. Tämä viimeinen kappale liittyi aiheeseen aika vähän, mutta ajattelin josko se antaisi hieman aihetta myös ajatella.

Kiitän.

[Johannes]

Sen verran kommentoin, että Luther korosti aikoinaan Raamattuun nojautuen kohtaa "ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden".

Oli mielenkiintoista lukea tekstisi, koska siinä on paljon asioita, joita itsekin olen miettinyt. Esim. tuo tekojen merkitys. Itse arvosta suuresti sitä, että jotkut jättävät elämänsä täällä ja lähtevät lähetystyöhön ja omistavat elämänsä muiden auttamiseen. Silti sitten sanotaan, että teot eivät merkitse mitään, jos niitä ei tehdä oikealla asenteella ja tämä häiritsi aikoinaan itseäni, että entäs jos ihminen tosissaan yrittää, mutta ei vain onnistu uskomaan, mutta tekee vaikka miten hyviä tekoja. Rippikoulussa pappi selitti tätä, että hyvät teot ovat Jumalan vaikutusta meissä tai jotenkin noin se meni, en enää muista. Kuitenkin edelleen tuo tekojen ja armon suhde vähän häiritsee minua. Itse olen vähän oikaissut ja ajatellut, että ei niistä teoista haittaakaan ole (pikemminkin päinvastoin), kunhan muistaa, että yksin niillä ei taivaaseen mennä. Tämä ei tosin taida olla ihan kirkon opin mukainen, kun kirkko opettaa, että "yksin armosta".

Sitten tuota taivaan ja helvetin olemusta olen aikoinaan miettinyt myös paljon ja nykyisinkin minua rupeaa ahdistamaan, jos mietin liikaa. En nimittäin jaksaisi veisata ikuisesti kanteleen tahdissa ja kyllästyisin äkkiä ikuisiin pitoruokiin, koomisesti asian ilmaistakseni  :wink:. Olen miettinyt itse asian niin, että oma ymmärrykseni ei riitä siihen, se on niin hieno paikka enkä ole lähtenyt sen enempää analysoimaan, mitä se konkreettisesti oikein on. Myönnän miettineeni tuotakin vaihtoehtoa, mitä sanoit, että se olisi jatkumoa tämän puoleiselle. Voi olla niinkin, joka tapauksessa hieno paikka sen on oltava, kerran Kristuskin halusi meidät kaikki sinne seurakseen.

Helvettiäkin olen miettinyt ja tullut samaan tulokseen, että ei kannata miettiä liikaa. Siinä olen miettinyt, että voihan se olla jokin tulisammio, mutta voihan helvetti toisaalta olla vain yksinkertaisesti kadotus, eli että ihmisen sielu vain häviää kuolemassa, jos kohtalona on helvetti.

Niin ja nämä ovat ihan omia ajatuksiani, toivottavasti joku foorumin pappi sanoo kirkon virallisen kannan kysymyksiisi.

[harhailija]

Hei ja kiitos vastauksesta.

Tarkennan hieman tuota tuonpuoleisen jatkumo-kohtaa. Eli se ei välttämättä tarkoita sitä, että tuonpuoleinen olisi fyysisesti tämänpuoleisen jatkumo, vaan ikäänkuin henkisesti, ideatasolla. Se voi olla runsauden pöytiä ja harpunsoittoa, tai sitten samanlaista elämää kuin nytkin, sitä ei voi tietää, mutta olen ajatellut, että se on kuitenkin sellaista, mitä Jumala haluaa sen minulle (ja muille) olevan.

En usko mustavalkoiseen kahtiajako-ajatteluun, että olisi hyvä ja olisi paha, vaan on parempaa ja huonompaa(/pahempaa), näin karkeasti ilmaisten.

Mutta toisaalta on myös vähän hölmöä ajatella asioita, jotka tapahtuvat (toivottavasti) vasta pitkän ajan kuluttua, koska ne asiat saa kuitenkin aikanaan selville, sen, millainen on tuonpuoleinen elämä, jos sitä sitten onkaan.

En nyt muista mistä luin seuraavan jutun, mahtoiko olla joku lehti sitten: Eli kirjoittajan mukaan Jeesuksen sanoessa olevansa tie, totuus ja elämä hän ei tarkoittanut sitä konkreettisesti vaan ikään kuin (jos ymmärsin oikein) siten, että Jeesuksen kautta taivaaseen pääsy tarkoittaa Jeesuksen työn jatkamista, eli lähinnä hyviä tekoja. Eli ei tarvitse varsinaisesti uskoa Jeesukseen, vaan enemmänkin uskoa Jeesusta. Nämä ovat tietysti tulkinnanvaraisia asioita kaikki, enkä sano nyt näin äkkiseltään allekirjoittavani ihan täysin, mutta ihan jännä ajatus.

[seppos]

Taivaaseen pääsyn kohdalla pitäisin Harhailijan vaihtoehtoa numero 6 kaikkein parhaan, mutta en ole pappi eikä minua siksi tarvitse ottaa ihan vakavasti.

Helvetin kuvauksista osa on kotoisin ilmestyskirjasta ja osa ihmismielestä. Helvetti voi olla sitäkin, että sinulla ei ole mitään tekemistä ei yhtään mitään.

[Salis]

Mielestäni Raamattu ei kerro niin yksiselitteisesti, miten pelastutaan, kuin nämä usein kertovat. Mieleeni tulee muutamia keskenään ristiriitaisia kohtia, kuten että pelastus tarjotaan 1) uskon avulla, 2) uskon ja kasteen avulla, 3) pelkän kasteen, 4) uskon ja hyvien tekojen, 5) pelkkien hyvien tekojen, 6) yksin armosta, 7) perheenpään uskoessa yms. Eli ei kauhean selkeää.

Tärkeitä kysymyksiä. Mutta harvapa ihminen konkreettisesti miettii, että miten voi pelastua. Oma logiikkani on seuraava: Ihminen pelastuu yksin armosta. Usko ei ole usko ilman hyviä tekoja. Kuka tahansa voi sanoa uskovansa, mutta hyvien tekojen kautta usko tulee näkyväksi.
Kasteen kautta lapsi tai aikuinen tulee seurakunnan ja koko kristikunnan jäseneksi. Perheenpään uskosta ei taida paljon olla apua.

[Sanneli]

En tiedä olenko ihan yksinkertanen tollo jos väitän että Jumala ei välitä meidän "hyvistä teoista" yhtään vaan ne on ne muut ihimiset jokka välittää. Ja hyviä tekoja tehdään sitävarte että täällä maan päällä olis kivempaa. Jos sinä kettuilet, sinulle kettuillaan. Jos olet kiva, sinulle ollaan kivoja. Kultainen sääntö, sopimusetiikka jne.

...enkä varmaan ole ainoa joka ajattelee näin, koska esimerkiksi Suomen Changemakerin porukasta varmaan puolet on körttejä...

[juhani]

ei minua kiinnosta pelastuminen...se on Jumalan asia... vaan se millä tavalla tehtäisiin siedettäväksi rakkaus lähimmäisillemme... :wink:

[Benkku]

Vai ei kiinosta. No minua kiinostaa, kuinka pitkä on paperille kirjoitettu syntilista. Siinä on kyllä mahdollisuus suuri että paperi loppuu kesken.

Mutta Isän rakkaus ei lopu ja toivottavasti itsekin voisin ymmärtää. Mitä todella tarkoitetaan lähimäisen rakkaudella tai koko käsitteelä rakkaus.

[eeva-kaisa]

Minua kiinnostaa, mitä kirkossa oikeasti ajatellaan siitä pelastuksesta. Mistä pelastutaan ja mihin? Harhailijan kysymykset ovat loistavia. Olen monessa samoilla linjoilla.

Jos kerran opetetaan, ettei rakkaudessa ole pelkoa, sillä todellinen rakkaus karkottaa pelon, niin miten rakkaus Jumalaa kohtaan voisi olla vailla taka-ajatuksia, jos se on helvetinpelon motivoimaa?

Tai ettei mikään ole niin armollinen kuin kristinuskon opettama Jumala - joka on tuominnut kaikki kuvakseen luomansa olennot lähtökohtaisesti ikuiseen kadotukseen, ellei pelastus tämän elämän aikana tavalla tai toisella tapahdu.

"Tää ei voi olla näin / mä menen takaisin nukkumaan" (Maija Vilkkumaa)

[Salis]

En tiedä olenko ihan yksinkertanen tollo jos väitän että Jumala ei välitä meidän "hyvistä teoista" yhtään vaan ne on ne muut ihimiset jokka välittää. Ja hyviä tekoja tehdään sitävarte että täällä maan päällä olis kivempaa. Jos sinä kettuilet, sinulle kettuillaan. Jos olet kiva, sinulle ollaan kivoja. Kultainen sääntö, sopimusetiikka jne.

Enhän niin väittänytkään, että Jumala välittäisi hyvistä teoistamme! Totesin, että "vain Jumalan armosta" sekä että "usko näkyy hyvissä teoissa". Mikä tässä on epäselvää?

[Salis]

ei minua kiinnosta pelastuminen...se on Jumalan asia... vaan se millä tavalla tehtäisiin siedettäväksi rakkaus lähimmäisillemme... :wink:

Olen samaa mieltä. Miksi murehtia sitä pelastuuko vai ei, kun  se on kuitenkin Jumalan kädessä? seisoimme päällämme, uskoisimme, rukoilisimme, tekisimme hyviä tekoja, kävisimme joka ainoassa jumalanpalveluksessa, niin pelastumme vain ja ainoastaan Jumalan armosta. Emme voi tehdä asian hyväksi mitään. Mutta voimme tehdä ja toimia niin kuin kristinusko edellyttää ja rakastaa lähimmäisiämme.

[llwyd]

Enpä myöskään pelastumistani juurikaan pohdi. Vaikea on toki kuvitella mitään absoluuttista hyvää, joka sallisi kadotuksen kenellekään, joten en oikein pidä sitä vaihtoehtoa merkittävänä. Lienee ihmisen keksimä oppi, joka on luotu oman valta-aseman pönkitystä varten. Kyllä niitä taivasten valtakunnan avaimia on järkyttävästi historian varrella pyritty haalimaan omiin käsiin ja ilmoittauduttu vapaaehtoisiksi portinvartijoiksi ja muiden tuomitsijoiksi. Mutta ne avaimet eivät ole kenenkään ihmisen käsissä, ei paavien tai muiden pippien ja pappien ja mitä mahtipontista uskonnollista viranhaltijaa sitä maailmasta löytyykään - eivätkä ne avaimet myöskään löydy Oulusta Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen kassakaapista, jos sitä joku miettii...

[Lars Mikael]

Mielestäni Raamattu ei kerro niin yksiselitteisesti, miten pelastutaan, kuin nämä usein kertovat. Mieleeni tulee muutamia keskenään ristiriitaisia kohtia, kuten että pelastus tarjotaan 1) uskon avulla, 2) uskon ja kasteen avulla, 3) pelkän kasteen, 4) uskon ja hyvien tekojen, 5) pelkkien hyvien tekojen, 6) yksin armosta, 7) perheenpään uskoessa yms. Eli ei kauhean selkeää.

Jeesus vastasi:"Totisesti; jo tänään olet minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:43) Paratiisi (paradeisos) on vanhasta persiasta saatu lainasana ja kuvaa tässä kuolemanjälkeistä väliaikaista olotilaa. Septuagintassa sanaa on käytetty Eedenin puutarhasta. Lähde: Raamatunselitysteokset.

Sanat lausuttiin toiselle pahantekijöistä, joka riippui Jeesuksen kanssa ristillä.
1. Uskoiko pahantekijä Jeesukseen? Ainakin ristillä käyty keskustelu viittaa siihen.
2. Oliko hän uskonut kauankin? Viitauksia siihen ei mielestäni Raamatun teksteistä löydy, joten syntyikö usko hetkessä ja kesti vain lyhyen aikaa?
3. Oliko pahantekijä kastettu? Viitauksia tähänkään ei löydy. Pelastaako siis pelkkä kaste?
4. Oliko pahantekijällä syntyneen uskon lisäksi hyviä tekoja? Ainakin pahoja tekoja hänellä oli omien sanojensa mukaan. Sen sijaan hän tiesi sen, ettei Jeesus ollut tehnyt mitään pahaa.
5. Voisko siis yksin armo olla takeena paratiisiin pääsylle? Tarvitaanko uskoakin?
6. Pelastuiko myös muut pahantekijän perheen jäsenet hänen kanssaan? En saa tähän vastausta tekstistä.
7. Merkitseekö paratiisiin kutsu myös lopullista pelastusta?
8. Saiko pahantekijä syntinsä anteeksi, kun syntinen ei pääse taivaaseen?
9.  Viitataanko tekstissä (Luuk. 23:39-43) siihen, että iankaikkinen elämä  olisi kuoleman jälkeen ja se alkaisi jo täällä maan päällä? Sitä epäiltiin tällä foorumilla.

Yksin armosta - uskossa Kristukseen.  Se on ollut oman "maalaisjärkeni" ja jo melko pitkän vaelluksen lopputulos. Pelastus on minulle avainkysymys. Lienenkö oikeassa, vai onko valintani olleet vääriä?
 
Pohdintaan ja mielipiteiden vaihtoon...
Teologit ja muutkin... ottakaa kantaa!

Lars Mikael

[harhailija]

Uonhtui vielä yksi tie pelastukseen: olemalla ihminen. "Jumala on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien"...

Tämän ovat monet universalismin kannattajat ottaneet oljenkorrekseen, tai erääksi niistä. Muitakin tuollaisia kohtia löytyy, mutten muista niitä.

[Sanneli]

En tiedä olenko ihan yksinkertanen tollo jos väitän että Jumala ei välitä meidän "hyvistä teoista" yhtään vaan ne on ne muut ihimiset jokka välittää. Ja hyviä tekoja tehdään sitävarte että täällä maan päällä olis kivempaa. Jos sinä kettuilet, sinulle kettuillaan. Jos olet kiva, sinulle ollaan kivoja. Kultainen sääntö, sopimusetiikka jne.

Enhän niin väittänytkään, että Jumala välittäisi hyvistä teoistamme! Totesin, että "vain Jumalan armosta" sekä että "usko näkyy hyvissä teoissa". Mikä tässä on epäselvää?

Ehämmää salis sulle vastannukkaan ko tähän:

Mielestäni Raamattu ei kerro niin yksiselitteisesti, miten pelastutaan, kuin nämä usein kertovat. Mieleeni tulee muutamia keskenään ristiriitaisia kohtia, kuten että pelastus tarjotaan 1) uskon avulla, 2) uskon ja kasteen avulla, 3) pelkän kasteen, 4) uskon ja hyvien tekojen, 5) pelkkien hyvien tekojen, 6) yksin armosta, 7) perheenpään uskoessa yms. Eli ei kauhean selkeää.

Eli tuohon aloitusviestiin laitoin oman mielipiteeni. Sun viestiäs mää komppaan täysillä.