Naisvihaa kirkossa!?

[apellikka]

Kuuluuko kaste- ja lähetyskäsky kaikille (=miehille ja naisille)? Onko pappi Ylösnousseen todistaja, joka juoksee haudalta kertomaan ihmeestä veljille ja sisarille? Näitä mietin joskus työmatkoja kirkolle taittaessani.
Johtamisen suhteen on syytä muistaa, että kunnianarvoisa rovasti on seurakunnan jäsenenä samanarvoinen kuin hänen äsken kastamansa lapsi.
Itse asiassa olen pappeuskeskustelussa jäävi. Joskus mietin, onko toisella sukupuolella helpompaa. En tiedä, olenko jäävi puhumaan vihastakin - ainakin naisvihasta...
Sen tiedän, että torjunta ja halveksunta satuttaa (,vaikka toinen vaara on jäädä elämään liikaa ihmisten lämmöstä ja vastaanotosta). Toisen mitätöinti kirkon työntekijänä estää keskustelun esimerkiksi armosta, josta puhuisin ja kuuntelisin puhuttavan enemmän kuin Kristuksen todistajien olemuksesta.
Taisin jo puhua liikaa itsestäni.

[Pena]

Nainen voi tarkoittaa monenlaista omasta mummostani vaikkapa johonkin australialaiseen aboriginaalineitiin, jota en tule koskaan tapaamaan. Naisviha kai olisi sitä, että näkee kaikissa naisissa jotain uhkaavaa, joka pitää tuhota tai torjua. Siihen kuuluu varmaan asenne: 'hän on muuten ihan mukava ihminen, mutta hän on nainen. Siksi vastustan häntä.' Onko tällaista kirkossa? Näyttää sitä vähän olevan.

Viha on pelon sukulainen. Miksi naista pitäisi pelätä? Onko nainen aina miehen vastustaja ja kilpailija? Onko nainen aina uhka toiselle naiselle? Miksi joku saattaa kokea näin? Siinä on miettimistä jollekin psykologille tai filosofille!

[apellikka]

Kerran yleisönosastokirjoituksessa todettiin naispappien viranhoitotaidot olemattomiksi, mutta loppulauseessa todettiin heidän muuten olevan hymyileviä ja herttaisia.

Kyllä viha liittyy usein epävarmuuteen ja pelkoon. Itse tulen vihaiseksi väsyneenä. Esimerkiksi kun jumalanpalvelus uudistettiin, vastustin sitä, koska pelkäsin, etten elämän muiden vaatimusten rinnalla jaksa ajatella asioita uudella tavalla. Ihmisen viha ei halua muutosta.
Täydellisenä amatööripsykologina epäilen, että varhaiset kokemukset esim. vanhemmista värittävät meidän vihaamme, rakkauttamme ja kuvia kenestä tahansa kohtaamastamme miehestä tai naisesta.

[Sanneli]

Oli lehtijuttu jostain pomosta joka tuo naisellista pehmeyttä jonku firman toimintaan. Tulin tuota lukiessani siihen tulokseen että miehet on ihmisiä, naiset on naisia. Jos joku on nainen niin siitä pitää erikseen mainita, koska se on erikoinen juttu.
Se siitä tasa-arvoisesta yhteiskunnasta muuallakin kuin kirkossa.

[juhani]

Lainsäädäntö kieltää "nais"pappien syrjimisen. Ettekö Te tajua. :twisted:

[mt]

Oli lehtijuttu jostain pomosta joka tuo naisellista pehmeyttä jonku firman toimintaan. Tulin tuota lukiessani siihen tulokseen että miehet on ihmisiä, naiset on naisia. Jos joku on nainen niin siitä pitää erikseen mainita, koska se on erikoinen juttu.
Se siitä tasa-arvoisesta yhteiskunnasta muuallakin kuin kirkossa.

Usein on pelkkää joutavaa jorinaa puhe "naisellisesta pehmeydestä" johtajan tehtävissä. Sanoisin että patriarkaatin juonia, elleivät moisia ilmaisuja käyttäisi toisinaan myös naiset.

Johtajan pehmeys, kovuus, empaattisuus, kalseus ym. ominaisuudet eivät ole sukupuolispesifejä. Aika paljon riippuu organisaatiosta itsestään, millaisilla luonteenpiirteillä siellä noustaan johtotehtäviin. Harvinaisia eivät ole sellaiset organisaatiot, joissa "pehmeys" - mitä sillä tarkoitettaneenkin - ei edistä uralla etenemistä.

Olen työelämässä palkollisena ja yrittäjänä saanut havaita, että niin nais- kuin miesjohtajakin saattaa merkitä työntekijälle tai alihankkijalle kylmää kyytiä. Vastaavasti parhaiden asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden joukossa on niin miehiä kuin naisiakin. Yhteisenä nimittäjänä ei ole sukupuoli, vaan terve ja realistinen itsetunto ja arvostava ihmiskäsitys.

Tähän hätään en löytänyt asiasta viitteitä tutkimustietoon.

Mt
Vanha sovinisti

[Salis]

työmatkoja kirkolle taittaessani. Johtamisen suhteen on syytä muistaa, että kunnianarvoisa rovasti on seurakunnan jäsenenä samanarvoinen kuin hänen äsken kastamansa lapsi.

Tämä on hyvä pointti tuoda aina silloin tällöin esiin. Kaikki seurakunnan jäsenet ovat periaatteessa pappeja. Kysymyksessä on yleinen pappeus.

[Salis]

Tulin tuota lukiessani siihen tulokseen että miehet on ihmisiä, naiset on naisia.

Niinpä. Onhan sellainen anekdoottikin olemassa, että "Nainen on ihmisen paras ystävä." :lol:

[Pena]

Eeva Kilpi on kääntänyt tämän nurinpäin: - Miehistä ihminen oppii.

[seppos]

Tulin tuota lukiessani siihen tulokseen että miehet on ihmisiä, naiset on naisia.

Niinpä. Onhan sellainen anekdoottikin olemassa, että "Nainen on ihmisen paras ystävä." :lol:

Voitto Viron kirja oli "Koira ihmisen paras ystävä". Ne kutka tunsi Voitto Viron vaimon eivät ihmetelleet kirjaa.

[hm]

Voitto Viro oli aikoinaan sanonut tämmöistä: Käytännöllisesti katsoen naisteologit ovat mukana seurakunnissa lähes kaikessa työssä. He saavat saarnatakin, mutta eivät saa olla alttarilla, vaikka on aivan ilmeistä, että ihminen voi saarnatuolissa tehdä paljon enemmän vahinkoa kuin alttarilla. :wink:

[seppos]

Voitto Viro oli aikoinaan sanonut tämmöistä: Käytännöllisesti katsoen naisteologit ovat mukana seurakunnissa lähes kaikessa työssä. He saavat saarnatakin, mutta eivät saa olla alttarilla, vaikka on aivan ilmeistä, että ihminen voi saarnatuolissa tehdä paljon enemmän vahinkoa kuin alttarilla. :wink:

Tuo on varmasti totta. Kerran kesken saarnan tuli suntio Tiusanen saarnapönttöön ja ojensi Voitto Virolle lapun. Viro keskytti saarnansa ja ilmoitti Hakulisen voittaneen kisan. Tämän sanottuaan hän jatkoi siitä mihin oli jäänyt. Kerran hän taas kysyi kesken saarnansa "mistä minä näihin kukkaruukkuihin tulin" Hänen sarnojaan tuli kymmen vuotta kuuneltua ja yllätyksiä tuli aina silloin tällöin, sitten vaihdoin pitäjää.

[Kalistaja]

Naisvihasta päästiin Voitto Viroon, ja mikäs siinä. Pistänpä minäkin lusikkani "Viro-soppaan". Jossain vaiheessa elämääni luin useita Voitto Viron kirjoittamia kirjoja, ja myönnän pitäneeni niistä. Voitto Viron urheiluharrastusta ymmärrettiin ihan hyvin kirkollisissa piireissä, sitä vastoin hänen kiinnostuksensa ns. rajatietooon tuntui oudoksuttavan ainakin osaa kirkkokansasta - henkilökohtaisesti tuo ei minua hämännyt, suhtauduin asiaan samanlaisella uteliaisuudella kuin moneen muuhun juttuun. Uskallan myös sanoa, että hyvä rajatiedon kirja ( niitä on ) antaa enemmän kuin huono teologinen teos.

   Muistan joidenkin ihmisten ja saarnamiesten 1970-luvulla vähän naureskelleen, kun Voitto Viro sanoi koiralla olevan sielun. Mitä tuosta irvuilemaan. Koirallahan on sielu.

[apellikka]

Eikä koiran terapeuttista merkitystä epäile kukaan.
Naisen sielua epäiltiin aikanaan ... Olikohan se Kyprianos, joka piti naista viettelevänä Eevana haittana miehen pelastukselle. Kirkkohistorian ulkopuolellakin naista on pidetty välillä luonnostaan moraalisempana ja välillä häilyvämpänä/ suojeltavampana kuin miestä. Anna Kortelaisen Hysterian kulttuurihistoria on vaikuttava kirja naisen asemasta ei kovinkaan kauan sitten. Aika kovia aseita on ollut käytössä, kun naista on pidetty paikallaan. Mutta mitäpä minä tästä saarnaamaan fiksuille ihmisille!

Minä vaivaannun, kun papin tai johtajan tai lastentarhanopettajan eteen  liitetään mies- tai naismääre. Onko se ammatillisuuden tärkein nimittäjä missään yhteydessä? Tai ihmisen määritelmä - kun meitä on aika moneksi niin miehissä kuin naisissa.

[Salis]

Naisen sielua epäiltiin aikanaan ... Olikohan se Kyprianos, joka piti naista viettelevänä Eevana haittana miehen pelastukselle.

Jotenkin tuntuu siltä, että tässä postpostmodernissa ajassa miehet ovat
viettelevänä tai ainakin päälle tunkevana osapuolena.  :wink:

Tai ihmisen määritelmä - kun meitä on aika moneksi niin miehissä kuin naisissa.

Tuo varmasti pitää paikkaansa, mutta objektiivisin havaintoihin pohjautuen väitän, että nainen on lähes kaikessa taitavampi paitti
lyömisessä. :idea: