Keskustelu > Seuratupa

Isäni kodissa on monta huonetta

(1/5) > >>

llwyd:
Tiistaina tuli kylään kaksi hyvin miellyttävää mormoni-nuorukaista, toinen Utahin, toinen Ohion osavaltiosta. Keskusteltiin kohteliaassa ja ystävällisessä hengessä, ja aivan sujuvasti esittivät näkemyksensä "toisesta ilmoituksesta". Ei ollut sydäntä ottaa esille Uskontojen uhrit -sivuston asioita, mutta sen huomasin etteivät tuoneet ollenkaan esille noita esoteerisempiä oppejaan. Mutta eniten korvaan kuitenkin särähti asenne, että he omasivat täydellisen, ekslusiivisen totuuden. Eli jos mormoni-kirkko on oikeassa, ovat luterilaiset väärässä, Jehovan todistajat, lestadiolaiset, katolinen kirkko jne. jne. Tähän sitten sanoin tuon otsikon lauseen ja sen että olen valmis pitämään hyvin mahdollisena, että sieltä kodista löytyy huone mormoni-kirkollekin. (Sitä en sanonut että lähinnä heidän vilpittömästä pyrkimyksestään kohti Jumalaa kuin opillisesta dogmastaan.)

Minusta tämä lukemattomien konservatiivisten ja dogmaattisten lahkojen pakonomainen keskittyminen omimaan täydellinen totuus itselleen tekee jo itsessään konservatiivisen ja dogmaattisen lahkouden epäuskottavaksi. Tiedämme pelkän logiikan perusteella, että kaikki paitsi ehkä yksi näistä tiukoista totuudenomistajista on väärässä: maailma on siis täynnä väärässä olevia ihmisiä, jotka palavalla varmuudella julistavat omaavansa täydellisen Jumalan ilmoituksen. En ymmärrä miten edes olisi mahdollista epätäydellisen, syntisen ihmisen omistaa mitään täydellistä. Miten ihmeessä edes teoriassa voisimme ulottua Jumalan ulottuvuuksiin? Raamatun nostaminen keskeiseksi kriteeriksi oli protestantismin yritys puhdistaa kirkko, joka oli sortunut maallisen vallan himoon ja joka oli myös ryhtynyt kiihtyvällä tahdilla keksimään omia oppirakennelmiaan, jotka enää hyvin etäisesti liittyivät Jeesuksen kärsimys- ja pelastustiehen tässä ihmisen julmassa maailmassa. Mutta edes Raamattu ei voi ratkaista ihmisen epätäydellisen ymmärryksen ja jatkuvan vallanhimon ongelmaa – ei mikään ihmisen kieli, ihmisen muotoilu, inspiroitunut tai ei, voi avata rajallista ymmärrystämme jumalallisen varmuuden tasolle.

Luulisi siis että tästä vetäisimme johtopäätöksen nöyryyden ja varovaisuuden suuntaan puhuessamme uskonnollisista ja teologisista kysymyksistä. Luulisi että keskeisellä sijalla olisi ymmärrys osaamattomuudestamme, ymmärrys siitä, että synti tiemme sulkee – ja että silloin emme omin voimin pysty jatkamaan, eikä mikään oma viisaus ja varmuus avaa tietä. Toki on pakko vetää joitakin rajoja, pakko rakentaa joitakin organisaatioita, joissa valtaa on käytettävä, mutta inhimillisen heikkoutemme takia, ei vahvuuden, ei viisauden takia. Jos olisimme viisaita ja vahvoja, ei meidän tarvitsisi näin tehdä. Näin minusta lahkous, ekslusiivinen Jumalan omiminen, konservatiivinen varmuus oikeasta dogmasta, jne. jne. ovat pakoa pois ihmisen heikkouden ymmärtämisestä, ja nimenomaan pakoa maailman, ei Jumalan suuntaan. Kasataan esteitä tielle lisää niin ettei edes nähtäisi sitä toista kotia, jonne omin voimin emme pääse. Onneksi tässä liikkeessä on edes siitä puuhasta luovuttu.

Näin herättivät kaukaiset vieraat ajatuksia autuuden tiestä kaidasta…

Salis:

--- Lainaus käyttäjältä: "llwyd" ---Tiedämme pelkän logiikan perusteella, että kaikki paitsi ehkä yksi näistä tiukoista totuudenomistajista on väärässä: maailma on siis täynnä väärässä olevia ihmisiä, jotka palavalla varmuudella julistavat omaavansa täydellisen Jumalan ilmoituksen. En ymmärrä miten edes olisi mahdollista epätäydellisen, syntisen ihmisen omistaa mitään täydellistä. Miten ihmeessä edes teoriassa voisimme ulottua Jumalan ulottuvuuksiin? Mutta edes Raamattu ei voi ratkaista ihmisen epätäydellisen ymmärryksen ja jatkuvan vallanhimon ongelmaa – ei mikään ihmisen kieli, ihmisen muotoilu, inspiroitunut tai ei, voi avata rajallista ymmärrystämme jumalallisen varmuuden tasolle.
--- Lainaus päättyy ---


Tällainen on ihmisen osa. Olemme epätäydellisiä, vajavaisia ja syntisiä. Tästä huolimatta voimme toimia ja elää paremman puolesta ei toisia sortaen vaan syvää inhimillisyyttä osoittaen.

rami:
hyvin puhuttu. itse olisin vain puhunut fundamentalismista siinä missä llwyd  konservatiivisuudesta. olen oppinut, että konservatiivit ovat johonkin omaan totuuteen kietoutuneiden idealistien vastakohtia. konservatiivi on pidättyväinen ja haluton muutokseen, koska hän epäilee tulevaisuuskuvia luovien 'tietojen' täydellisyyttä. hänen avainkokemuksensa on menetys (jollekin esimerkiksi lapsesta saakka vaivannut perisynti). tämä kokemus ei kuitenkaan johda konservatiivia maailmanparantamiseen, vaan pikemminkin toiveeseen yleistä sekaantumattomuudesta. funkku on puolestaan totuuden omistaja.

mutta tämä oli pelkkää sanasaivartelua. llwydin kirjoitus oli minulle (sitä hyvää) konservatiivisuutta parhaimmillaan.

llwyd:

--- Lainaus käyttäjältä: "rami" ---hyvin puhuttu. itse olisin vain puhunut fundamentalismista siinä missä llwyd  konservatiivisuudesta. olen oppinut, että konservatiivit ovat johonkin omaan totuuteen kietoutuneiden idealistien vastakohtia. konservatiivi on pidättyväinen ja haluton muutokseen, koska hän epäilee tulevaisuuskuvia luovien 'tietojen' täydellisyyttä. hänen avainkokemuksensa on menetys (jollekin esimerkiksi lapsesta saakka vaivannut perisynti). tämä kokemus ei kuitenkaan johda konservatiivia maailmanparantamiseen, vaan pikemminkin toiveeseen yleistä sekaantumattomuudesta. funkku on puolestaan totuuden omistaja.
--- Lainaus päättyy ---


Tämä varmasti - osin (sanon liberaalina) - pätee Oakeshottin ja Burken poliittiseen konservatismiin, mutta kristinuskon piirissä konservatismi tuntuu yhä kasvavassa määrin merkitsevän suhteellisen leninististä takertumista muodolliseen, abstraktiin oppiin, ja vastustajien tuomitsemista hyvin tiukasti harhaoppisiksi. En näe esim. Uskoa ja Rukousta minään varsinaisesti fundamentalistisena saittina, mutta silti älyllisesti ja opillisesti tukahduttavan ahtaana ja ihmisen oman viisauden, oman kontrollin läpitunkemana.

Johannes:

--- Lainaus käyttäjältä: "llwyd" ---Tämä varmasti - osin (sanon liberaalina) - pätee Oakeshottin ja Burken poliittiseen konservatismiin, mutta kristinuskon piirissä konservatismi tuntuu yhä kasvavassa määrin merkitsevän suhteellisen leninististä takertumista muodolliseen, abstraktiin oppiin, ja vastustajien tuomitsemista hyvin tiukasti harhaoppisiksi. En näe esim. Uskoa ja Rukousta minään varsinaisesti fundamentalistisena saittina, mutta silti älyllisesti ja opillisesti tukahduttavan ahtaana ja ihmisen oman viisauden, oman kontrollin läpitunkemana.
--- Lainaus päättyy ---


Hyvä, kun muistutit. Tämä on ennenkin tällä foorumilla tullut ilmi, mutta muistutanpa itsekin, että ei konservatiivisuus itsessään ole paha vaan sen lieveilmiöt. Toisekseen keskustellaan siitä, että kukaan ei voi olla oikeassa, niin miksi sitten saa tuomita väärässä olijoiksi konservatiivit ja mormonit ym? Siis en tarkoita, että tässä ketjussa olisi niin sanottu, mutta korostan vain väärinkäsitysten välttämiseksi.

Sitten semmoinen ajatus vielä heräsi, että ei ole paha, jos ihmisellä on mielipiteet, se on pikemmenkin parempi niin päin. Kehottaahan Raamattukin, että pitää pysyä uskossa lujina ja kerrotaan, kuinka meitä koetellaan ja yritetään vetää vääriin suuntiin ja muulla tavalla testataan uskoamme. Itse ajattelen sen niin, että ihmisellä on uskonnon suhteen jokin, missä hän tuntee olevansa oikeassa. Ei hänen tarvitse mielistellä muita. Toki ei saa käydä herjaamaan, eikä tuomitsemaan eikä halveksimaan, vaan muiden ajatusmaailmaa pitää kunnioittaa ja suhtautua asiallisesti, mutta ei sen kustannuksella, että tingitään asioista, joista itse ajattelee toisella tavalla. Edellyttäen tietysti, että se ei vaikuta oleellisesti muihin -esim. kuka pääsee taivaaseen tms. asiat. Se ei minua häiritse, jos ihmisellä on mielipide, jonka mukaan itse elän väärin. Niin on minullakin omani. Eri asia on sitten jos omiin periaatteisiin kuuluu vääräuskoisten teloittaminen tai muu joka vaikuttaa heihin (halveksiminen tms.). Tiedän kyllä itsekin, että olen vaikkapa muslimien listoissa varmaan aikanaan alimmassa helvetissä ja toisaalta oman uskoni mukaan he pelastuvat vain, jos avaavat sydämensä Jeesukselle. Näin se vain on, kaikki emme voi olla oikeassa. Aika isolla todennäköisyydellä (maailman uskonnot, lahkot, omat mielipiteet jne) olen itse väärässä, mutta todennäköisyys on sama, kuuluin mihin tahansa. Niin kauan minun täytyy vain uskoa, että oma ajatusmaailmani on se oikea ja elää sen mukaan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu