Keskustelu > Seuratupa

Aamuhartaus 21

<< < (28/30) > >>

Pena:
Minä sain olla täällä läsnä tämän edellisellä kerralla, kun tuollainen lehti, minkä olemme tänä iltana kuulleet, vaikka eri kirjoitukset, silloin täällä luettiin. Siitä ilosta, minkä minun sydämeni silloin sai, teki mieleni antaa osa likiselle ystävälleni, rehtori Rosendalille Oulussa. Minä lähetin lehden hänen nähtäväkseen. Hän kirjoittaa vastaukseksi näin:
"Kiitos niiden nuorten ystävien kirjoituksista, jotka palautan huomisenpäivän postissa. On tullut aika, jolloin maailma tunnustaa, miten suurta työtä siinä tehtiin, kun ryhdyttiin hommaamaan tuollaista opistoa. Olen ihmetellyt sitä ajatusten selvyyttä, sitä luonnollista logiikkaa, mikä on näissä kirjoituksissa, ja olen kiittänyt Herraa siitä uskosta ja siitä Herran pelvon tunnosta, mikä on kirjoitusten sisältönä. - - Semmoiselle joukolle saattaa luottamuksella uskoa isien perinnön hoitamisen ja kartuttamisen. - Painetaan, rakas ystäväni, päämme sen Vapahtajan rintaan, jonka ääretön armo kutsuu meitä Jumalan ihmeelliseen valoon. Siellä on meidän hyvä olla, siellä uskallamme ajatella kuolemaa ja sitä tilintekoa, joka meiltä vaaditaan. Ja tästä rakkaudesta tuntuu, että rakastamme toisiamme, niin ettei kuolemakaan voi meitä eroittaa. Niin tuntuu minusta tällä hetkellä, sentähden sen sanon. Jää Herran, meidän ihmeellisen Vapahtajamme turviin!"

Vilhelmi Malmivaara

Pena:
Aika, jonka te, rakkaat oppilaat. olette viettäneet tämän huoneen* suojissa, on ollut teidän elämässänne sapattiaikaa. Nyt alkaa työn aika, arkielämän aika. Täällä on kootu siementä, nyt lähdetään sitä kylvämään; täällä on koottu voimaa, nyt lähdetään sitä käyttämään elämässä ja taistelussa.

Vilhelmi Malmivaara

*kansanopisto

Riitta-mummi:
Tästä nousee ajatus siitä kuinka muutamille on sapattiajan viettäminen tärkeämpää kuin elämä työtä tehden.

Ei luostareissakaan olla pelkästään hartautta harjoittamassa. Työ on jokaisen velvollisuus. Työ on se mikä kasvattaa. Onko sanassa jopa sanottu ettei Jumala laiskoja elätä.

On kuitenkin eräille annettu saarnavirka, mutta se ei ole joka miehen.

Pietari olisi innoissaan halunnut tehdä majan kirkastusvuorelle ja jäädä sinne.
Hänelle oli varattu toinen tie, mikä päättyi pää alaspäin ristille.

Pena:
Luulen suunnilleen tietäväni nykyhetkisen kiusauksenne, joka teitä ehkä kaikista raskaimpana painaa täältä lähtiessänne. Teille on eron hetki opettajistanne, ystävistänne ja tovereistanne raskas. Mutta eihän se mikään eron hetki ole, ei sitä tarvitse murehtia. Teitä liittää toisiinne Jumalan sana, eikä niistä ihmisistä, joihin on Jumalan sanalla sidottu, sen sanan kautta liitetty, tarvitse koskaan erota, ei kuolemassakaan. Murhe tuosta erosta on siis jotakuinkin aiheetonta murhetta.

Vilhelmi Malmivaara

Pena:
Mutta luulenkin, että teitä painaa toinen huoli, joka on vielä raskaampi. Teistä riippuu nyt se arvostelu, millä tuolla ulkona maailmalla tullaan arvostelemaan tätä oppilaitosta, ja te tunnette tämän painon joka ainoa. Lähdettyänne täältä katsotaan teitä kutakin kotiseudullanne ja sanotaan: "Tuokin on ollut Karhunmäen kristillisessä kansanopistossa", tarkataan, minkälaiseksi se on nyt siellä muuttunut, mitä se tuo sieltä mukanansa kotielämään. Ja sen mukaan langetetaan arvostelu tästä opistosta, minkälaiseksi teidät siellä kotona havaitaan.
Astuitte mihin astuitte, teitte mitä teitte, kaikkialla tähtäävät ihmiset teihin kiikari kädessä. Ja jos teistä löydetään vikoja ja jos katsojilla on kiikari vielä niin päin kädessä kuin on tavallista, niin vikojanne vielä monin kerroin suurennetaan, vaan ei pienennetä.

Vilhelmi Malmivaara

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu