Keskustelu > Yleinen keskustelu

Huhtiniemen tuntemattomat sotilaat

<< < (2/2)

Johannes:
Löytyipäs joku, jota asia koskettaa (lähes) omakohtaisesti, vaikkei olekaan mahdollista, että henkilö olisi Huhtiniemessä. Saattaisihan se olla että Huhtiniemeen päätyneidenkin omaiset kohtaisivat mieluummin mahdollisuuden kohdata karu todellisuus kuin elää epätietoisuudessa.

Minusta on todella hieno juttu, että Suomessa vainajat on pyritty tuomaan kotipaikkakunnilleen sankarihautaan. Muistelen vain, että niin oli aika harvassa maassa. Tulee äkkiä mieleen laaja ristikenttä Normandiassa, jossa lukemattomat amerikkalaiset lepäävät. Siellä en ole käynyt, mutta Vantaalla (en ole varma, minkä kunnan puolta se on) olen vieraillut saksalaisten sotilaiden hautausmaalla. Se on huonosti hoidettu keskellä metsää, kun ketään ei enää kiinnosta asia, kun omaiset ovat Saksassa. Siellä lukee osassa hautaristeistä nimet, mutta osassa on vain "Eine deutsche Soldier" (yksi saksalainen sotilas) tai "vier (neljä) deutsche Soldier" (en muista menikö kirjoitus oikein). Venäläisten kohdalla taitaa asiat olla vielä hullummin, kun usein on vain taistelukenttien ääreen perustettu joukkohautoja omille(!) joukoille samoin kuin joukkohaudat vihollisille.

Muistan nähneeni jonkun artikkelin, jossa sanottiin, että tämä asia, sankarihautausmaat kotipaikkakunnilla, vaikutti Suomen sotamenestykseen ja piti motivaatiota yllä niin kotirintamalla kuin kentälläkin. Siis ei ratkaiseva seikka, mutta myötävaikutti asiaan kovasti. Yleensäkin suomalaisten taistelumieltä ja peräänantamattomuuttahan on tarjottu ratkaisuksi, kun epätodennäköinen voitto toteutui varsinkin talvisodassa.

Kauheita aiheita nämä, kunpa vain maailma säästyisi sodalta. Se vain ei taida koskaan onnistua, ainakaan jos on uskomista meidän kyyniseen lukion historianopettajaan. Hän sanoi, että sotia tulee aina olemaan. Diktaattoreja kaatuu, mutta uusia sikiää aina lisää, halusimme tai emme. Usein tarvitaan vain muutama höyrähtänyt, niin kaikki kärsivät.  Itse se opettaja on kuulema jo yli 40 vuotta, niin ei ensimmäisenä joudu eturintamaan, mutta meidän kohtalo ei ole vielä varma. Tuommoinen koiranleuka se oli. :wink:  No saas nähdä, mutta aina saa toivoa ja rukoilla parasta.

HeinoM:
Vantaan Honkanummelle on haudattu kolmisensataa saksalaista ja Rovaniemen Norvajärvelle 2500 saksalaista Lapin sodassa kaatunutta vainajaa.

Suomalaisten kenttähautaamisesta: Ilona Kemppainen, Isänmaan uhrit. Sankarikuolema Suomessa toisen maailmansodan aikana. Bibliotheca Historica 102. SKS 2006. 280 s. (löytyy myös muiden maiden hautauskäytäntöjä)

Varmaan useista sotapäiväkirjoista, muistelmista yms. löytyy kuvauksia omien teloituksista sodan aikana. Esim. Jaakko Haavio: Ajalla vaaran vaivan ja Martti Turtola: Jääkärikenraali Einar Vihma - Ihantalan taistelun ratkaisija.

Isäni oli talvi- ja jatkosodissa, eikä ikinä pukahtanut niistä halaistua sanaa.
Sisareni kertoi, että hän sodan jälkeen kuuli avoimesta ikkunasta lentokoneen ääntä ja näki, kun heinätöissä ollut isäni heittäytyi välittömästi ojan pohjalle.

Salis:
Olen kuullut isältäni sotajuttuja riittämiin.  Kannaltani on sama selvitetäänkö tuntemattomat haudat vai ei. Ne ovat menneitä asioita ja menneitä ei pitäisi kaivella. Sota on kauhea asia ja siellä tapahtuu kamalia. Ne, jotka ovat väärin tehneet sodan aikana, ovat varmaan siitä sodan jälkeen kärsineet. Rintamalla olleet miehet eivät selvinneet sodasta sen jälkeenkään. Aina palattiin ja jäljellä olevat veteraanit palaavat niihin asioihin, joita sodassa tapahtui, jotka kaivelevat mieltä ja sydäntä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu