Keskustelu > Seuratupa

Aamuhartaus 19

<< < (3/30) > >>

Pena:
Ensimmäinen kuoleman merkki on, että rupeaa vähenemään ystävien tarve. Siitä vaipuu vähitellen syvemmä ja syvemmä. Mutta jos ihmisessä tapahtuu mielenuudistusta, alkaa hän uudestaan pyrkiä yhteyteen sen kansan kanssa, jonka keskuudessa on Kristus. Silloin pääsee hän jälleen yhteyteen sen elämän kanssa, mitä he elävät, alkaa kärsiä samoja kärsimyksiä, joita heillä on, iloita samoja iloja heidän kanssaan, pukeutua samaan muotoon kuin hekin, alkaa ruveta itkemään sen itkuja, murehtimaan sen murheita, voivottamaan sen voivotuksia. Kun on joukossa kiinni, joutuu saman virran yhteyteen, mikä Kristuksesta, päästä, virtaa jäseniin.

Vilhelmi Malmivaara

Pena:
Näin on laita heränneiden ihmistenkin. Kun heidän keskuudessaan on Herran voimaa, sävähtää se läpi kokom joukon. Heidän joukossaan on hyviä ja huonoja, siellä on pyhempiä ja pahempia, siellä on rampoja ja rujoja, siellä on terveitä ja sairaita, sokeita ja näkeviä, mutta se voima elättää ne kaikki.

Vilhelmi Malmivaara

Pena:
Lapsen on Kristus pannut esikuvaksi kristityille. Jos ette käänny ja tule niinkuin lapsi, ette pääse taivaan valtakuntaan, sanoo Hän. Tiedättehän, kuinka lapsi elää. Ennen syntymistään, useita kuukausia ennen, ei lapsi hengitä, äiti vain hengittää. Mutta lapsi elää siitä, kun äiti hengittää. Näin on joka suhteessa, äiti elää lapsen puolesta ja lapsi elää yhtä elämää äidin kanssa. Kun lapsi sitten syntyy maailmaan, ei se itse syö, mutta äiti syö ja antaa lapselle ravinnon siinä maidossa, mitä tämä äitinsä rinnoista imee ja minkä äidin elimistö on hänelle valmistanut. Lapsi ei kylvä, ei niitä, ei jauha, ei valmista, kuten äiti tekee, mutta mitä jalointa äiti saa siitä ravinnosta, minkä syö, sen hän antaa lapselle. Näin lapsi elää sitä elämää, mitä elää äiti.

Vilhelmi Malmivaara

Pena:
Kun siis lähdette seuroihin, te lähdette silloin niinkuin äidin ravintoa saamaan. Ja voi hyvänen aika sen armon suuruutta, että tämä äiti valmistaa ravintoa meillekin, ja että näyttää siltä kuin hän yhä ja yhä virkistyisi! Sitä terveellisemmän ravinnon hänen rinnoistansa silloin myöskin saamme.

Vilhelmi Malmivaara

Pena:
Kun kuunteli veisuutanne seurojen alussa ja kuuntelee sitä nyt lopussa, niin siinä on aivan toisenlainen maku nyt kuin alussa. Kun elämää virtasi ylhäältä ja veisattiin virsi, niin siihen tuli lisää voimaa. Äsken yksi veisasi jo lähtövirren, mutta te ette malttaneetkaan vielä mennä, vaan piti vielä aloittaa tuo kiitosvirsi. Ja mitä tietää, mitä sieltä vielä löytyy! Kun kuunteli nyt tuota viimeistä virren veisuuta, niin siinä oli sellainen tärisyttävä voima, joka tuli sydämestä. Siihen oli syynä se, että virta oli voimistunut.

Vilhelmi Malmivaara

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu