Keskustelu > Seuratupa

Päivähartaus

<< < (8/23) > >>

luterilainen:
On Kristus kirkon Herra  :eusa_pray:

On Kristus kirkon Herra,
sen luoja ainoa,
hän Hengen sille antaa
vedellä, sanalla.
Maan alhoista sen etsi
hän morsiamekseen
ja osti kuolemallaan
iäksi itselleen.

Kansoista kooten yhteen
hän uhriverellään
sen yhteen uskoon liittää
ja yhteen elämään.
Hän, Kristus, yksi Herra,
kaikilla lahjoillaan
yhdessä pöydässänsä
rakentaa kirkkoaan.

Ja vaikka maailmassa
on kirkko vieras niin,
häväisty, haavoitettu,
revitty uuvuksiin,
sen pyhät vartiossa
kuitenkin odottaa,
yön valta milloin päättyy
ja aamu aukeaa.

Näin seurakunta Herran
melskeessä taistelun
tähyää täyttymystä
rauhansa luvatun.
On kerran juhlariemu
silmissä voittajan,
ja kilvoituksen kirkko
on kirkko kunnian.

Vaan nyt jo yhtyy Herraan
se kolmiyhteiseen
ja riemuitsevaan kirkkoon,
pyhien autuuteen.
Voimasi, Kristus, anna
nyt kuuliaisuuteen,
armossa meidät kanna
juhlaasi taivaaseen.

Samuel John Stone 1866/ Sävelmä: Samuel Sebastian Wesley 1864/ Suom. Harpunsäveliä 1896/Anna-Maija Raittila 1960.

luterilainen:
Taas siunattu päivä (virsi 532) https://www.youtube.com/watch?v=Rbp0AiWyVZQ:eusa_pray:

Taas siunattu päivä nyt luo valoaan
maan peittäen kirkkauteensa.
Taas loistaa se kaikille luoduille maan
ja sulkee ne siunaukseensa.
Niin, Luojamme, meidätkin armollasi
taas murheista, synneistä päästä.

Vaan kirkkaimman armosi auringon toit
yön keskelle lahjana taivaan,
kun ainoan Poikasi syntyä soit
maan lapseksi ristiin ja vaivaan.
Toi paimenet viestiä enkelien:
On koittanut autuuden päivä.

Se seimestä koitti ja kunniassaan
nyt Golgatan ristillä loistaa.
Hän, Herramme, kuoleman voitettuaan
nyt syntimme tuomion poistaa.
Se päivä ei ylpeille valjeta voi,
sen köyhät ja syntiset saavat.

Ah, jos joka puulla ja pensaallakin
ja ruoholla äänensä oisi,
jos järvet ja metsät ja vainiotkin
kuin enkelit veisata voisi,
ei Jeesusta Kristusta, Herraamme,
ne taitaisi kylliksi kiittää.

Kas, lintunen lentävi korkeuteen,
niin kauas kuin silmämme kantaa,
ja lauluunsa yltyen riemulliseen
se Herralle kiitoksen antaa.
Myös, ihminen, astu jo valkeuteen
ja Luojalle kiitosta laula!

Oi Herramme, myös sanan valkeuden
nyt sattua suo sydämeemme,
niin että vain armosi täyttäisi sen
ja tahtosi kaikessa teemme.
Suo enkelit taas meitä varjelemaan,
niin ettemme lankea syntiin.

Nyt pyydämme, valtias taivaan ja maan,
kun aika näin vaihtuu ja muuttuu:
Suo voimaasi käskyjäs tottelemaan,
kun tahtoa, taitoa puuttuu.
Taas uudista alttius, uskollisuus
ja virkistä toivolla taivaan.

Kun ilta on läsnä ja päättynyt työ,
yön halki jo katseemme kantaa,
ja viimeisen lyöntinsä kun sydän lyö,
saan henkeni huomaasi antaa.
Näin turvissa Kristuksen laupeuden
suo matkalle autuas loppu.

Pohjoismaisen käsikirjoituksen (n. 1450) pohjalta Hans Thomissøn 1569. Osittain suom. ja säk. 6 Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Ruots. ja säk. 3 ja 7 Johan Olof Wallin 1816. Suom. Kaarle Martti Kiljander 1867, virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, virsikirjavaliokunta 1963 (säk. 7), komitea 1984. | Sävelmä: Heikki Klemetti 1904.

luterilainen:
On Kristuksen tulemus arvaamaton  https://www.youtube.com/watch?v=IafVboKWkys :eusa_pray:

On Kristuksen tulemus arvaamaton,
myös kohta voi aueta hauta,
ja niin armonaikamme loppunut on,
voi, sitten ei parannus auta.
Oi Herramme, armahda meitä!

Voi meitä, jos uneen me vajoamme
ja synti ei tuntoa paina,
jos taivaan ja Jumalan unohdamme
ja suruton mieli on aina!
Oi Herramme, armahda meitä!

Ei teoilla autuutta ansaita voi,
me lahjaksi autuuden saamme.
Siis Herraamme, koska hän elämän toi,
me uskossa turvautukaamme.
Oi Herramme, armahda meitä!

Nyt valvomaan rohkaise, Jumalani,
ja oikein suo aikani käyttää,
niin että on öljyä lampussani,
kun maan ääret huuto tuo täyttää:
Nyt Herramme Kristus jo saapuu!

Siis huolehdi, sieluni, rauhastasi
ja Herrasi tuloa muista.
Vain hän olkoon turvana, toivonasi,
pois maailman rakkaus suista.
Oi Herramme, armahda meitä!

Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. Julius Krohn 1880, komitea 1937.  Sävelmä: Ruotsissa 1697.

luterilainen:
Vihan päivä kauhistava!  https://www.youtube.com/watch?v=cby0Kuodb6M  :eusa_pray:

Vihan päivä kauhistava!
Sydänjuuret värähtää,
kun on kaikki katoava,
taivas, maa kun häviää.
Ihmiskunta peljästyy,
tuomari kun lähestyy.

Taivaan torvi äänen antaa,
kaikuu kaikkeen maailmaan,
maankin alle kaiun kantaa,
kutsuu kuolleet haudoistaan
tuomiolle käskien
eteen Herran istuimen.

Siinä suuret, siinä pienet,
kaikki tarkoin tutkitaan.
Ihminen, ken ikään lienet,
silloin sinut tuomitaan.
Silloin kaikki löydetään,
sanat, teot kätköistään.

Näitä, Jeesus, muistaissani
vain se toivo lohduttaa,
näissä ahdistuksissani
sieluani virvoittaa,
että tulit päälle maan
tuomiosta auttamaan.

Jeesus, sinä tuskallasi
ostit minut vapaaksi.
Suo nyt olla seuraajasi,
jäsen sinun ruumiisi,
että kerran löytyisi
kirjastasi nimeni.

Kaikki mikä synnin tähden
karttuu täällä kanteeksi,
Kristus, kuolemasi tähden
nyt jo anna anteeksi.
Armahdithan ryövärin,
sulje armoon minutkin.

Ansioosi aina luottaa
anna minun poloisen.
Uhrikuolemasi tuottaa
täyden rauhan, autuuden.
Pelkäämättä olla saa,
ken sen uskoo, omistaa.

Sinuun, Herra Jeesus, turvaan,
nyt jo sinun olla saan.
Niin en joudu joukkoon kurjaan,
jolta taivas suljetaan.
Armostasi autuuteen
minut kannat taivaaseen.

Keskiaikainen Dies irae 1200-luvulta (mahd. Tuomas Celanolainen). Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. August Ahlqvist 1866. | Sävelmä: Keskiajalta / Suomessa 1911.

luterilainen:
Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.  :eusa_pray:

Dan. 7:14

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu