Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Ajatuksenvirtaa

<< < (2/3) > >>

Riitta-mummi:
Ajatuksenvirta kulkee missä se tahtoo. Osalle meistä sen reitit ovat tuntemattomia.
Muutamille se kuitenkin on itsestäänselvää ja ajatustenluku on se avain.

Rakkaus meitä yhdistää ja auttaa oivaltamaan toistemme taakat tai riemut.

' Mitä noi taas höpisee'  on kuitenkin yleisempää. Täytyisi vääntää rautalankaa, selittää ja piirtää kaavio.

Kun yhtyy keskusteluun, se ei välttämättä ole peesausta. On syntynyt ajatus !

vn:
Pitääkö ajatuksen virrata, lentää, juosta?

Minä olen kuullut usein sanottavan että ymmärrys, viisaus...luultavasti ajatuskin...
hukkuu kiireeseen, menemiseen, touhuun.
Tukahdutammeko me hiljaisuuden, levon ja rauhan, ajatushetken kaikella menemisellä...
emme ehdi pysähtymään, kyselemään, mistä tulemme, missä olemme, minne menemme.

vn:
Joo, aiheeseen liittyen vielä, siis ajan käyttöön liittyviä ajatuksia, hitaasti virraten.
Meitä kehotetaan käyttämään aikamme oikein että saisimme viisaan sydämen.
Mikä on oikeaa ajan käyttöä? Kai se on yksilöllistä, jokaisella omaa, 24/7.
Tärkeintä lienee se että meillä on oikea tie, oikea johdattaja, navigaattori/kompassineula.
Viimeksi tuosta kiireestä turisin, onhan se minullekin tuttua, mutta tähän asti on tarvinnut
olla vain yhdessä paikassa kerrallaan. Iän myötäkin vauhti hiljenee.
Kiireen tuntu on pitkälti mieliala ja tunnekysymys. Hiljentymistä ja virkistystä tarvitaan,
minulla se on metsäpolulle lähtöä, pihakalusteessa istumista, laulamista, musiikin kuuntelua,
nuotiolla istumista, pyörälenkkiä, autoilua ym.
Jos kuitenkin hässäkkää pukkaa, yritän muistaa, älä tee tänään sitä minkä voit jättää huomiseksi.
Tämän ohjeen mukaan kun koittaa elää, jää aikaa paremmin omaan hiljentymiseen.
Suhtautuminen omiin virheisiin ja puutteisiin saisi olla myös riittävän "kevytmielistä".
Muistan varmaan loppuikäni parin entisen työtoverini toteamukset töppäysten jälkeen,
"Se on elävää elämää" ja "Olen itsekin hämmästynyt"......tärkempää lienee muistaa:
Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, Hän pitää teistä huolen....ja....
Herra sotii teidän puolestanne, te olkaa hiljaa.

Riitta-mummi:
Vanhuuden kokemuksena olen huomannut, että olen alkanut kiinnittää huomioita asioihin joita olen koululaisena oppinut.

Nyt ei ole enää kiire minnekään, paitsi joskus vessaan.  :003: Sekin alkaa jo olla hoidossa, kiitos kahden vuoden uutteran soittelun hoitajille ja lääkäreille. Pääsin tutkimuksiin, korona-aikana jopa.

Asiat, joihin kiinnitän vaistomaisesti huomiota ovat puhe ja puhutut tai kirjoitetut sanat. Muistan kuinka tänne ensimäisiä sepustuksiani tuherrettuani  sain hyvän kielipään omaavalta foorumistilta osakseni myötähäpeää. Kirjoittaminen oli mieleistä, asiaakin oli olevinaan, mutta taitoa tuottaa luettavia lauseita puuttui.

Vähitellen muistin kätköistä, aivojen onkaloista alkoi pelittää ( uudissana ). Sitten tuli näkövamma. Myöhemmin on läppärin näppäimistä kirjainten merkit 'sulaneet pois', kiitos erilaisten Voltareen- ja Ice-power-voiteiden. Liuottimia, sanoisin.

Aamu-tv:n toimittajien artikulointiin ja eräisiin puhevikoihin olen alkanut 'tarttua', tietää Mattikin. Muistini mukaan suomalainen ei saisi painottaa viimeistä tavua kuin poikkeustilanteessa.  Se eräs metereologi tekee kuitenkin niin.
Åieniä puhevikoja on useilla haastateltavilla. Niille on pahempi voida mitään ruudun takaa.  :003:

Ei se minua haittaa, mutta kuulen sen.

Sitten on tämä sanapari koittaa, koettaa.

Minun ikäiselleni koittaa merkitsee illan tai aamun koittoa.
Kuumetta koetetaan, joka merkitsee myös yrittämistä.

Koettakaa ymmärtää.  :icon_eek:

https://www.kielikello.fi/-/koettaa-ja-koittaa

vn:
Elämä koostuu aika pitkälti arkipäivän pienistä asioista, pienistä ihmeistä, pienistä iloista ja murheista.
Mistä ja miksi niitä tulee? Sattumaa ja hyvää/huonoa tuuria?
Vai onko ne annettu meille ylhäältä, Jumalan johdatuksena ja varjeluksena?
Itse uskon tuohon jälkimmäiseen, ja uskon niinkin että Jumalan käsi on kaikessa mukana,
kysymys lienee se että näemmekö me sitä.
Olen kokenut jo jonkin aikaa että minua on selkeä johdatus ja varjelus kohdannut aika usein
nimenomaan pienissä arjen asioissa ja tilanteissa, ja olen sen saanut nähdä miten kävi,
ja olen saanut huokaista kiitoksen Jumalalle.
Ikääntyminen saattaa tähän vaikuttaa osaltaan.
Muisti ei ole enää terävimmillään, minua pitää muistuttaa, tavalla tai toisella, siis Jumala muistuttaa.
Tarkkaavaisuus autoillessa ja pyöräillessä ehkä myös vähän herpaantunut, itselläni toki
keskittymisen parantamiseen varaa, mutta huomaan että suojelusenkeli, Jumalan varjelus,
on olemassa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu