Keskustelu > Seuratupa

Nykyherännäisyydestä

<< < (3/4) > >>

seppos:

--- Lainaus käyttäjältä: "Sini" ---Hei,

Minulle on körttiläisessä perinnössä on oleellisinta rehellisyys ja koruttomuus uskonnollisessa elämässä.

Siunausa.

T: Sini.
--- Lainaus päättyy ---


Sattui silmään tuo vanha Sinin juttu, josta poimin vain palan. Siinä on oikeastaan kaikki olennainen. Laitan vielä painon sanalle rehellisyys, joka on tosi vaikea paikka. Kun kuuntellette tästä lähtien puheita myös muualla kuin seuroissa niin huutakaa hep kun kuulette jonkun puhuvan rehellisyydestä.  Ollaan kyllä raamatullisia ym. mutta ei rehellisiä. Voi mennä vuosi ennekuin osuu kohdalle, mutta etsikää sitä.

Sanneli:

--- Lainaus käyttäjältä: "Annastiina" ---Herättäjuhlilla on aina ihana nähdä vanhoja körttipukuja. Mistähän niitä saisi? Huiveja on onneksi myytävänä.
--- Lainaus päättyy ---

Jos on kätevä käsistään, Herättäjältä saa kuulemma tilattua kaavat pukuun.

Stuntman:

--- Lainaus käyttäjältä: "Anonymous" ---
Olisin siis kiinnostunut tietämään heränneen kansan virallista kantaa asioista, jos sellaista on.
--- Lainaus päättyy ---

Jos heränneellä kansalla olisi virallinen kanta esittämääsi kysysymykseen tai mihin tahansa, se olisi latistunut jonninjoutavaksi hengelliseksi puolueeksi, joita totisesti on enemmän kuin tarpeeksi. Kristinusko eri ilmenemismuotoineen tai luterilaisuus herätysliikkeineen ei ainakaan pitäisi olla mikään ismi.  

Ymmärtääkseni herännäisyys on syvimmältään olemista keskeneräisenä ja epätäydellisenä Täydellisen edessä.  Omine omituisine mielipiteineen, hyvine ja huonoine puolineen. Tai niin sen ainakin koen.

Kauhanen T:
Nappasin "Rukouspalvelu"-keskustelusta tänne parin viikon takaisen Paavon merkitystä käsittelevän teeman.


--- Lainaus käyttäjältä: "mopomies" ---Olisiko körttiläisyyden piirissä mahdollista alentaa Paavoa ranking-listalla pikkuisen vähemmäksi auktoriteetiksi? ... On aika turhauttavaa lukea kuinka körttikansa älähtää ja menee Paavon selän taakse silloin kun jotain liikkeelle vierasta uskalletaan pitää mahdollisena ja oikeutettuna tulkintana, ei vain körttiperinnettä. ... Paavo oli hyvä mies, muttei sen hyvempi kuin Tattivaaralaisen lähiön talonmies Ölkkynen. Ja on epärehellisyyttä puhua Paavon sitaatein silloin jos itse kokee eritavalla tai omatkin sanat olisi.
--- Lainaus päättyy ---

Lähden käsittelemään aihetta tunnustaen heti ensiksi, että itse pidän tietyissä asioissa Paavoa merkittävänä auktoriteettina itselleni.

Myös minua nuorempana ihmetytti ja jopa nyppi sellaiset irralliset Paavo-lausumat, joiden merkitystä en tajunnut, ja jotka tuntuivat perustelevan minkä tahansa körttiläiseltä haiskahtavan mielipiteen. Kun myöhemmällä iällä johduin itse lukemaan Oravalan "Erämaan profeettaa" ja sitten muutamia kriittisyyteen pyrkiviä Paavo-tutkielmia, tulin seuraavanlaisiin ajatuksiin: "Jos kerran Paavosta ja hänen todellisista sanomisistaan tiedetään niin vähän, ja kun hänen kirjallinen jäämistönsä sisältää niin paljon keskenään ristiriitaista ainesta, voidaanko häntä pitää minään auktoriteettina?"

Kuitenkin myyttisen Paavo-hahmon takaa paljastuva rosoisuus teki vaikutuksen. Sain sitten eräältä ystävältä lainaksi Paavon kirjeet, joiden lukeminen muodostui hengellisesti erittäin ravitsevaksi kokemukseksi. Paavo tuli minulle hengelliseksi auktoriteetiksi sen takia, että monet sattuvat sanat hänen kirjeissään antoivat merkityksen omille kokemuksilleni.

Siitä asti minua on ärsyttänyt irralliset "Jo Paavo aikoinaan" -tyyppiset lausumat, joilla pyritään perustelemaan jokin herännäisyyden "oppiin" (ongelmallinen sana, tiedän) liittymätön asia. Vaikkapa (legendaariset?) kohtaukset Paavon elämästä voivat olla koskettavia, mutta eivät ne tarkoita, että meidän pitäsi tehdä tai ajatella tai suhtautua samalla tavalla iloihin, murheisiin, polvirukoukseen, viinaan, viimeiseen leipään, painiin ja pappeihin.

Sen sijaan Paavon hengellisiä opetuksia kuulin harvoin seuroissakäyntiaikanani (nykyään käyn aniharvoin). Ne mielestäni sopivat loistavasti nykyajankin seurapuheisiin, kun niitä vaan otetaan alkulähteiltä, eli Paavon aidosta kirjallisesta jäämistöstä. Siellä on vaikeatulkintaisia ja ristiriitaisia ajatuksia, ja useimmista teologisista kysymyksistä Paavo ei sano mitään. Seuraavissa aihepiireissä häntä voi sen sijaan pitää auktoriteettina yhtä lailla kuin Augustinusta tai Lutheria (ei tietenkään ohi Raamatun):

Herätys
Vanhurskauttaminen
Epäusko ym. kiusaukset
Murhehuone
Toivo

Ymmärrän siis mopomiehen ja häntä säestäneiden tunteet tässä asiassa, ja yhdyn samaan harmiin - en tosin siitä syystä, että Paavosta puhutaan, vaan että aito Paavo tuppaa jäämään myytin, henkilökohtaisten uskomusten ja toisen käden lähteiden taakse.

Mieluummin kuitenkin seurapuheisiin huonosti Kristusta kuin hyvin Paavoa, mutta hyvä Paavo voi viedä Kristusta kohti paremmin kuin huonot omat päähänpälkähdykset.

seppos:
Kiuruveden Puttouksessa asui aikoinaan körttimies nimeltään Matti. Liikanimen Puttouksen hän oli saanut asuinpaikastaan, mutta lienee ollut Pietikäinen oikealta sukunimeltään.

Hänen legendaarinen sanontansa oli, ettei taivaaseen pääse kuin puttouksen kautta.  Kun ihminen ensin herää Jumalan armosta synnittömäksi,  niin se ei riitä vaan hänen täytyy pudota uudelleen syntiseksi ennenkuin taivastie aukeaa. Tämän voi vakuuttaa todeksi kaikki tuntemani vanhat vitoset ja hellarit, jotka ovat hylänneet pelastusvarmuuden perättätömänä ja ryhtyneet janoamaan ansiotonta armoa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu