Keskustelu > Seuratupa

Evankeliumin levittäminen

<< < (2/9) > >>

Sanneli:
Monesti olemme ystäväni kanssa istuneet leikkimökin katolla ja jutelleet uskonasioista, varsinkin enkeleistä, ystäväni pitää arkkienkeleistä sellaisena kuin heidät Raamatussa kuvaillaan. Hän on jo ollut riparilla (mätkimässä paarmoja pingismailalla :roll:  :lol: ), joten hän tietää paljon ja opettaa minullekin. Minä taas kerron elämäni toisesta puolesta (toinen puoli on koulu-sanna ja toinen körtti-sanna, jossain vaiheessa yritin lähentää näitä puoliskojani, mutta ymmärsin tekeväni sen ystävieni kustannuksella ja lopetin sen). Ystäväni kuuntelee mielellään, mutta pari kertaa hän on tunnustanut olevansa aivan pää pyörällä, hänellä kun ei ole näistä asioista kokemusta. (Mutta kuka raahaa Sampin Ylivieskaan herättäjäjuhlille :wink: )

Teme:
Mun oma ajatukseni on, että evankeliointi on sama kuin elää omaa uskoaan edes jollain tavalla todeksi ja välttää antamasta ristiriitaisia viestejä sanojen ja tekojen välillä. Mitäs se sitten taas tarkoittaa? En leiki pyhempää kuin oikeasti olen, en vaadi muita olamaan pyhiä, jos uskosta puhutaan, niin pidän pyhyyden ainoastaan Kristuksen lahjoittamana ominaisuutena.

Ai niin, mutta miten sitten tuota juttelua hoidetaan? Muun elämän ohessa, ilman stressiä ja painetta ja väkisin tuputtamista.

Tuossa nyt ensi alkuun jotain nopeaa pohdintaa töitten ohessa.

Teme

Teme:
Umh.. pitää muuten vielä jatkaa hieman. Mielestäni pitäisi kirkon myös opettaa itsestään, toiminnastaan, tapojen taustoista ja merkityksistä ihmisille. Kuitenkin yhä enemmistö suomalaisista kuuluu kirkkoon, viettää kirkollisia pyhiä, hautajaisia, riparin, vihkimisen ja niin edelleen. Mielestäni olisi upeaa, jos olisi sivusto, jossa kerrottaisiin ihan maallista puolta noista kaikista (tarjoiluvihjeistä alkean) ja siihen sitten lisättäisiin myös se hengellinen puoli. Sama kulttuurissa - kristillistä taidetta on parissa vuosituhannessa syntynyt aika paljon. Miksi samalla kun esiteltäisiin ne, ei kerrottaisi myös symboliikkaa niiden takana? Tai jumalanpalveluksen symboliikan avaaminen "tavalliselle tallaajalle" ja niin edelleen... onhan näitä tapoja.

Joskus oli haave perustaa sivusto, joka olisi mennyt tuohon suuntaan. Resurssit vain eivät riittäneet siihen ja monista muista syistä lopulta väsähdin kokonaan. :( Suunnitelmia löytyy vieläkin, jos joku niistä on kiinnostunut.

Teme

pelotti:
Jees jees (iloisen kiljuvasti)! Arvelen ymmärtäväni Jeesus-viestin välittämisen "elämällä omaa uskoaan edes jollain tavalla todeksi". Esimerkiksi Lutherin puhe uskosta toimimisesta tulee tässä mieleen. Sitä mietin, että voiskohan se joskus ilmetä vaikka riehakkaasti ylistäen tai jopa (ei kai kukaan näe) "Kolmen Sepän patsaalla hoilaten"? Siis ainakin sillä, jolla ilmenee.  :wink:

Useimmiten jonkinlainen henkilökohtaisuus ja osuvuus tuntuu kuitenkin olennaiselta. Siihen ei auta kuin läsnäolo, oma ja Jeesuksen. Että pääsee pukemaan sanoiksi sen, minkä Jumalan Henki on jo toiselle oikeastaan ilmoittanut. Ehkä "joukkoon rakastaminen" on juuri sopiva ilmaus? Ja joskus joutuu varmaan tasapainoilemaan tosissaan "ystävien kustannuksella" -juttujen kanssa, katolla tai ilman.

Siitäkin, että "kirkko opettaa itsestään, toiminnastaan, tapojen taustoista ja merkityksistä ihmisille", saatan tajuta jotain. Ehkä se voisi olla kristillisen uskon ytimen tuomista "takaisin" siitä aikoinaan innoituksensa saaneisiin maallistuneisiin kulttuurin muotoihin, tai sillai? Kristillisten sisältöjen opettamisen ja tiedottamisen suhteen tunnustan kuitenkin häpeillen pessimistisyyteni. Juuri sitä kautta alkuperäinen hyvä sanoma Jeesuksesta tuppaa kesyyntymään mediahälyyn hukkuvaksi "vaihtoehdoksi", joka pahimmassa tapauksessa rokottaa ihmisen todelliselle omakohtaiselle kutsulle. Näen tällaista tapahtuvan. Enkä osaa pitää niinkään hienoja instituutioita kuin koulujen uskonnonopetusta ja rippikouluja tässä aivan syyttöminä. Varmaan kyse on pitkälti siitä, miten opetetaan, mikä kai johtaa takaisin tuohon uskokysymykseen? Samanlainen ongelma lie teologian opetuksessa, joka ei aina tuota edes "vilosohveja".

Opetuksessa yksi uusi tuuli on Learning on Demand, LoD, oisko "tarvelähtöinen oppiminen" tai jotain, jossa jossakin tietyssä tilanteessa tarvittava informaatio tulee ulottuville vasta siinä. Ehkä tässä olisi kehiteltävää evankelioimispuolellakin? EoD-lyhenne taitaa tosin olla jo varattu räjähteiden purkamiselle (mikä toisaalta voisi olla hauskakin assosiaatio), tai sitten se luetaan yksinkertaisesti "end-of-discussion" (mikä sekin voisi...).  :lol:

Kanssanne on kiva miettiä!

Kristian:
Minusta tuntuu, että jos viedään evankeliumia ulkomaille, niin samalla pitäisi antaa myös maallistakin apua. Varsinkin kehitysmaissa. Siellä ei paljon lämmitä, jos saarantaan pelastuksesta, muttei ole mitään mitä syödä...

Mitä taas tulee evankeliumin levittämiseen Suomessa tai muualla länsimaissa, missä olot ovat jo kohdallaan, olisi mielestäni keksittävä siihen uusia muotoja, joilla tavoitettaisiin erilaisia ihmisiä ja eri ikäisiä myös. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta toiminnasta on vaikkapa Gospel Boaders-järjestö. Kirkon ja evankeliumin on mentävä ihmisten luokse eikä toisin päin.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu