Keskustelu > Seuratupa

Evankeliumin levittäminen

<< < (3/9) > >>

Teme:

--- Lainaus käyttäjältä: "pelotti" ---Opetuksessa yksi uusi tuuli on Learning on Demand, LoD, oisko "tarvelähtöinen oppiminen" tai jotain, jossa jossakin tietyssä tilanteessa tarvittava informaatio tulee ulottuville vasta siinä. Ehkä tässä olisi kehiteltävää evankelioimispuolellakin? EoD-lyhenne taitaa tosin olla jo varattu räjähteiden purkamiselle (mikä toisaalta voisi olla hauskakin assosiaatio), tai sitten se luetaan yksinkertaisesti "end-of-discussion" (mikä sekin voisi...).  :lol:
--- Lainaus päättyy ---


Hooo... nyt tulee ideoita ideoita... Suomessa on monta wanhaa kirkkoa, johon voisi lapsille/aikuisille järkätä hieman vähemmän tylsiä kierroksia ja yrittää heitä sillä potkia kiinnostumaan kristillisestä kulttuurista ja mikä monien tapojen ja kuvien takana on. "Seikkailukierros 1700-luvun kirkkorakennuksessa, tutkien, ihmetellen, mitä on rakennettu ja miksi. Tutustutaan arkkitehtuuriin, kirkkotaiteeseen, historiaan samassa paketissa. Pääsemme myös vilkaisemaan antiikin kulttuuria."

Jos hieman rajataan, niin jo kirkkovaatteiden värit ja taide voivat olla mielenkiintoinen seikkailu. Useiden kirkkojen violetissa alttariliinassa on mukana kaikki muutkin kirkkovuoden värit - valkoinen, punainen, vihreä. Sen lisäksi usein myös käytöstä kadonnut keltainen väri. Vielä oman lisänsä voisi tulla jonkin todella wanhan kirkon sininen väri, jossa voitaisiin myös kurkistaa Maria-kulttiin ja käyttää sitä ikkunana Kristukseen...

Oikeastaan ideoitahan tulisi heti paljon, mutta niiden toteuttaminen lieneekin sitten mahdoton.

Teme

pelotti:

--- Lainaus ---Oikeastaan ideoitahan tulisi heti paljon, mutta niiden toteuttaminen lieneekin sitten mahdoton.
--- Lainaus päättyy ---


Eikun joo! 'Mahdoton' = mielenkiintoinen, jos passaa! Juuri nyt ja tässä voisi olla hyvä tilaisuus ideoida vapaasti. Ihan mitä vaan, mitä on ollut mielessä tai tulee sinne nyt. Kokemuksiakin yhdellä sun toisella voi olla vaikka minkä verran jaettavaksi. Ja vielä kun körttiläisyyden perusteita tuntevia keskustelijoita tulee lisää mukaan, niin päästään miettimään sitäkin, minkälaiset keinot sopivat parhaiten ja minkälaiset mahdollisesti hiertävät jotenkin...

Tuosta EoD-jutusta vielä sen verran, että idea on tietysti ikivanha. Jälleen kerran Jumala on ihmistä viisaampi! Eikös se varsinainen evankeliumin julistaminen lähde juuri siitä (noin psykologisesti), että oikea sanoma oikeaan aikaan? Siis että sanoma Jeesuksen sovitustyöstä ja armosta vasta sitten, kun laki on saanut kunnolla rutata, tai miten sen sanoisi (käytännössä tietysti lomittainkin, ja aina uusille alueille). Oikealle sanomalle väärään aikaan taas käy helposti juuri niin kuin isolle osalle tiedottamisesta ja opetuksesta. Itse asiassa se ei edes hahmotu omana itsenään, esim. juuri nyt hukkuvan viimeisenä pelastusrenkaana.

Mutta se on varmaan totta, että noita "puitetekijöitä" ja niiden merkitystä ei normaalisti tule edes ajatelleeksi, ennen kuin jälkeen päin tai kun ne yks'kaks puuttuvat (vaikkapa vieraassa kulttuurissa). Luonnostaan näkee vain jäävuoren huipun, jos sitäkään.

Miettimistä jatkavin kesäterveisin!

pelotti:
Kun tulis kesä, ja olis aikaa...  :lol:

Kokemuksiin liittyen yksi väylä miettiä "evankeliumin levittämistä" körttiperspektiivistä voisi ehkä olla juttelu evankelioiduksi tulemisen kokemuksista (tms.), vai kuinka? Eikös sitä sanota, jotta toiselle vois tehdä niinku ittelle toivois tehtävän? Jospa yrittäisin hiukan...

Olen "tullut uskoon" 1990. Ilmaus voi herättää hymähdyksiä, mutta silloin ainakin tiedostin Jeesuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseni ja Herrakseni. Saatoin sanoa syntisenä ihmisenä: "minun Herrani ja Jumalani", ja tarkoittaa täyttä totta omasta vinkkelistäni joka sopukallani. Tätä edelsi vuosikymmenen kahlaaminen uus- ja itämaisissa uskonnoissa, itse asiassa vakava yritys tulla itse jumalaksi. Samaan aikaan elin vahvasti yliopistollisen tieteen ja filosofian maailmassa. 80-luvun lopulla "muut" uskonnot jotenkin väljähtyivät, ja kristillinen kirkkomusiikki alkoi kummasti vetää puoleensä. Liityin kirkkokuoroon. Siellä tutustuin ihmisiin, jotka elivät todeksi kristillistä uskoaan. Läheisyys, läsnäolo ja heidän kytkentänsä johonkin merkilliseen elävän veden lähteeseen tekivät pikku hiljaa vaikutuksen. Aloin lukea Raamattua ja muuta kristillistä kirjallisuutta, joista tulin uudella tavalla ravituksi. Rukoilinkin. Toisaalta elin tasapainoista ja hyvää elämää, toisaalta alkoi tuntua, että minulta puuttuu kaikki. Lopulta tuli aika, jolloin joku rakkaiksi käyneistä ystävistä huomasi kysyä, millainen tahtoisin suhteeni Jeesuksen olevan. Ja Henki vastasi!

Tämä voi kuulostaa tyypilliseltä "kääntymyskristilliseltä" tarinalta, eikä se minua haittaa, mutta halusin kertoa sen vain esimerkkinä (ilmeisesti) ensimmäisestä tehokkaasta evankelioiduksi tulemisen kokemuksestani. Siitä voi kukin eritellä olennaisia pointteja (tai harha-askeleita) ymmärryksensä mukaan.

Sen jälkeen on kertynyt monenlaisia kokemuksia, osa isoissa tilaisuuksissa, osa henkilökohtaisesti, osa kirjojen tms. välityksellä, joissa kaikissa on ollut kyse evankeliumin kuulemisesta; joskus paikkaavassa-, joskus korjaavassa-, joskus syventävässä ja joskus ties missä merkityksessä. Esimerkkejä löytyisi niin Israelin Lehtimajan juhlilta, eri suuntien kesäjuhlilta, vapaiden ja vähemmän vapaiden suuntien tilaisuuksista, pienpiireistä, kadulta, kuin miesten saunailloistakin (huomaatte tietysti, että listaan ei vielä sisältynyt varsinaisia körttiseuroja, eli voisitte oitis diskata minut tältä foorumilta, ellen vilauttaisi kolmea Herättäjäjuhlatarraani Siionin Virsien nuottipainoksessani :lol: ). Mitään kokoavaa tai sopivasti erittelevää en osaa suoralta kädeltä näistä sanoa, mutta voin joutessani miettiä, jos jotain erityistä nousisi mieleen. Tai ehkä sentään se, että henkilökohtaisuus ja osuvuus on yleensä ollut vaikuttavuuden kannalta tärkeää, ja siihen on aina liittynyt jotakin, mitä en taida kuvata paremmin kuin viittaamalla Pyhä Henki (tai Jeesus) -nimisen kirurgin työskentelyyn. Ihminen ei olisi voinut osua niin kohdalleen juuri sopivaan aikaan! Puhuisiko tässä "osutuksi tulemisen" kokemuksesta? Joka tapauksessa rakastan sitä. Tai siis ilmeisesti (alitajuisesti) vihaan, mutta kiitän Jumalaa sydämestäni, enkä mahda sille mitään.

Sanoma on ilman muuta tärkeä, sitä en lainkaan epäile. Mutta (tehokkaassa) evankelioiduksi tulemisessa tuntuisi olevan paljolti kyse siitä, sattuuko tai osuuko Sana. Sitä ilmeisesti voi koettaa edistää inhimillisinkin keinoin, mutta raja tulee joskus yllättävän pian vastaan. Joskus parhain inhimillinen järjestely osoittautuu esteeksi, joka Jumalan on ensin purettava. Arrrghh! Tässä on hirveän paljon sellaista, mitä en ollenkaan ymmärrä. Eikä tyhmyytensä kokeminen ole aina edes hauskaa.

Tällaista nyt, toiste lisää (tai toisenlaista). Liekö kellä muulla tuoreessa muistissa "evankelioiduksi tulemisen kokemuksia" tai millaisia ilmauksia kukakin tahtoo käyttää? Onko tällaisten miettimisessä ylipäänsä mieltä?

Teme:
Ehkä voisin kertoa jotain siitä työstä, jota tein 3 vuotta ja minkä siinä koin näyksi ja miksi se myös oli mielestäni evankeliumin levittämiseen liittyvä näky.

Vedin 3 vuotta Lysti.net nimistä kristillistä chattiä ( http://www.lysti.net/ ), jonka vastuusta joudun terveydellisistä syistä luopumaan tämän kevään aikana. Työmuotona se ei ole suoraan evankelioiva, enkä missään tapauksessa pitänyt sen näkyä evankelioivana sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuitenkin se oli myös evankelioivaa toimintaa, koska tuollainen paikka vetää mukaansa porukkaa laidasta laitaan. Siellä on tullut käytyä monta keskustelua kristillisen uskon perusluonteesta, siellä on tullut tehtyä sielunhoitotyötä (siinä rajallisessa määrin, jonka pelkän tekstin välityksellä voi tehdä), siellä on tullut julistettua oman paikkansa tajunneelle armollisesta Kristuksesta. Oikeastaan sen päänäky on ollut tavoittaa uskovia ja rohkaista jokaista pitämään uskonsa ja mahdollistaa keskustelu erilaisten uskovien välillä. Samalla sitten on tullut opetettua ihan siitä kristillisestä uskosta kyselijöille... niin perusteita kuin vain voi.  Paikallaan se on ollut, vaikka ainakaan minä en uskalla kehua uskoontulleista. Toisaalta siellä on (ainakin ollut) myös sillaite sairaita ihmisiä, jotka eivät ole voineet tavata toisia uskovia livenä (mm. kipupotilaita).

http://www.lysti.net/teme/pmwiki.php/Kirkkoon on sitten yksi ajatus, jota olisin halunnut toteuttaa, mutta johon ei ollut resursseja. Ehkä näen joku kaunis päivä jonkun ottavan tuon ajatuksen omakseen ja toteuttavan siitä joitain osia.

Teme

pelotti:
Huikeita hankkeita, sekä se että tuo! Ja vasta vilkaista ehdin. Täytyy sulatella...

nimim. "toinen Jobinsa verissä päin läpi kahlannut"

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu