Näin opiskeluaikana Kalervo Palsan pari kertaa lähietäisyydeltä. Se tapahtui Taideteollisen korkeakoulun kahvila Kipsikellarissa, jota sanottiin kai myös Gipsyksi. Hän oli laiha, hiljainen ja aran oloinen kaveri, mutta kädestä käteen kiertävät sarjakuvat olivat hurjia. Silloin muodikas amerikkalainen underground ei pystynyt samaan lihallisuuteen. Eikä varmaan hengellisyyteenkään.