Keskustelu > Yleinen keskustelu

Heippa!

(1/10) > >>

Kirsi:
Kirjoittelin tuossa kesällä/syksyn korvalla tänne...Silloin pähkäilin Vapaakirkosta eroamista. No, nyt ero on "virallinen", mutta olo on vähän tyhjä. Mitä tästä eteenpäin??+ :icon_confused:

PekkaV:
Hei! Päivä kerrallaan. Joka aamu on armo uus. :)

seppos:
Laitetaan tähän foorumilaisen, joka pitää vertaistukiryhmää ojheet. Pyysin ne häneltä ja hän lähetti ne sähköpostilla

Tässä näköjään menee työpäivä logien tuijotteluun joten kirjoitan lyhyen "näin minä olen edes jotenkin hengissä" -oppaan. ;)

* Vältä hengellisiä tilaisuuksia, joista et tiedä mitään. Melkein jos kristillisyyttä vielä haluaa harrastaa, ev.lut. jumalanpalvelus on parhaasta päästä, kunhan välttää lestadiolaisten vetämiä jumiksia. Niissä ei pappi saa sooloilla pahemmin.
* Jos et ole ollut koko ikääsi vapiksen piirissä, muistele mistä pidit ennen uskoon tuloa. Palasin takaisin pelaan roolipelejä (hieman hankalaa näin aikuisena löytää aikaa ja hyvää porukkaa, mutta onnistui kuitenkin), kuunteleen metallia - aluksi sitä, mitä kuuntelin nuorena, nyt paljon muutakin uudempaa.
* Yritä löytää sosiaalista toimintaa ja elämää. Perheellisenä se on ollut ihmeen hankalaa ja takkuista. Noh - kuitenkin jotain on sentään onnistunut.
* Syntiä maltilla. ;)
* Etsi vapaasti maailmankatsomusta, joka toimii. Uskonto on sitä varten, että sen pitäisi palvella ihmisen omaa mielenterveyttä. Jokainen elementti, joka uhkaa sitä, on turhaa. Se voi tarkoittaa Raamatun repimistä tai helvetin upottamista meren pohjamutiin tai jotain muuta. Kukin tavallaan. Yhdelläkään ei ole Ainoaa Oikeaa totuutta selviämiseen.

Ja sitten tuonne Huitsinnevadaan jatkaan...

Teme

Viisveisaaja:
Vai noinko?

Minusta olisi parasta kun yleensäkin alkaa uutta esimerkiksi muuttaa maata tai paikkakuntaa,
niin tehdä ensin itsellensä selvää mielessä muutamista asioista.

Mitään syytä masentua ei ole, vaikka uusipaikkakunta on edesä ja uusia ihmisiä ja tapoja.
Ei ole koskaan hyvä alkaa itsesyytöksiin.
Pitää pitää avoin mieli ja sallia itsensä tehdä virheitä.

Aluksi muut ei oikein hyväksy ja tuntee olevansa erilainen erilaisten seassa, mutta kyllä sitä kun sitkeästi on ystävällinen sopeutuu kaikkeen uuteen.

Kun lähtee Vapaakirkosta se voinee tuntua samalla tavalla hypyltä johonkin vähän tyhjän päälle.
Silloin on parempi taistella itsesyytöksiä vastaan ja hakea uusia paikkoja avoiminmielin ja olla avoin kaikelle.
Vaikka saisi negatiivista kohtelua, niin ystävällisyys ajan myötä voittaa.

Tietysti on persoonasta kiinni miten selviää uusista asioista, mutta yleensä positiivisuus vetää ihmisiä puoleensa ja siksi on hyvä olla peruspositiivinen vaikka eksyisi oudompaankin porukkaan.

Jos minulla olisi enempi tarve löytää joku uusi yhteisö, niin menisin Aholansaareen ja muihin sellaisiin kristillisiin yhteisöihin. Olisin sydän ja mieli avoinna ja kattelisin,.
Kiertäisin kaikki mahdolliset hengelliset kesätapahtumat ja jopa nostattaisin riitoja siellä täällä. Sitä en suosittele siis riitoja, muuta kuin tälläiselle kuin minunlaiselleni, joka on kait aika voimakaspersoona kaikesta huolimatta.
Ja mua on ihmiset alkaneet kutsua vanhoilla päivillä viisaaksi ja se punastuttaa mua ihan hitosti, kun tiedän että ihan isosti vajavainen olen.
 Äh poikkee taas aiheesta.
Siis: Pimennyslasit pois päästä ja sekoilemaan..Siinä neuvvoni. :icon_cool: :icon_eek: :icon_exclaim: :icon_rolleyes:
Mutta kokonaan selän kääntäminen kaikelle entiselle taitaisi olla liian vaikeaa.?

Teme:
Meinasin just laittaa tuon tänne. :) Kiitos seppos - en ollut lainkaan varma päivällä, olisinko jaksanut.

Tuo kaikki on siis opittua. Luterilaisessa kirkossa pitää aina muistaa, että se ei toimi samalla tavalla kuin vapaakirkko, sen ihmiset eivät toimi samalla tavalla kuin ahtaassa hengellisessä ympäristössä toimitaan. Meillä vapaakirkollisilla on jossain määrin huonot sosiaaliset taidot sen takia, että vapaakirkollinen ympäristö kannustaa outoon tapaan tutustua. Siellä (hieman kärjistettynä) kun tapaat uuden ihmisen, keskustelu lähtee näin:
* Rauhaa
- Rauhaa, ootko uskossa?
* Joo. Herra on hyvä. Mitä kuuluu?
- Herra on hyvä/koetellut/mitä vaan ja sitten vuodatetaan ja ollaan heti "parhaita ystäväksiä"

Normaali sosiaalisuus on aika paljon hitaampaa ja jos odottaa kirkon toiminnasta tuollaista, menee metsään niin että kolisee. Normaalin sosiaalisuuden oppiminen on iso homma ja sitä tuon Huitsinnevadan porukan kanssa ollaan yritetty opiskella.

Sitten tuon hengellisten tilaisuuksien välttäminen - vapiksesta lähtemisen jälkeen kävin paljon luterilaisissa jutuissa. Körttien seurat (ihanat - voisin harkita jos kaikki kristillinen toiminta ei olisi pakko vältettävää), miesten raamattu-piiri (ihan ok useimmiten), jumis, ... ja muutakin sälää vielä päälle. Joskus tilaisuus vain sysäs psyykkeen siihen maailmaan, jossa oli vapisaikana ollut. Siitä tuli aika ahdistava emotionaalinen helvetti. Sen saatto laukasta sopiva puhetyyli (kansanlähetyksen sakilta löytyy sitä oikeaa nuottia), sopiva aihe,.... Meikä lopetti sitten kaikkialla käynnin, kun yhden tuollaisen tilaisuuden jälkeen olin pari viikkoa aika ahdistunut.

Mitähän vielä... Vapiksen jälkeen on vain pakko löytää oma tapa elää, uskoa ja nähdä. Tiukka uskonnollinen ympäristö tarjoaa "oikeat vastaukset", mutta kun sitten pitääkin opetella hahmottamaan ne kaikki uudestaan ja aivan itse. Siinäpä hommaa. Pitää lähteä niinkin tyhmästä kysymyksestä kuin "kuka minä olen" ja kysyä jopa "mikä minä olen". Sitten joskus pitää kysyä myös "miten minä näen maailman" ja sitten onkin hyvä lähteä pohtimaan, minkälainen tapa nähdä maailmaa tukee omaa mielenterveyttä. Siinä vaiheessa on ihan sama - toivottavasti - mitä muut ajattelevat.

Teme

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu